Opi nauramaan itsellesi

Kävin torstaina ostamassa uusimman Kotivinkin, koska sain tietää, että lehdessä on juttu parista blogiystävästäni nimittäin Pinkit Korkokengät-blogin Maijusta ja Minäkö keski-ikäinen-blogin Tiiasta. Ihailen näiden naisten positiivisuutta ja kykyä ajatella asiat aina positiivisen kautta. Maiju sanoo Tiiasta lehtijutussa tosi hyvin:" Hän haluaa kaikille hyvää ja myötäelää ihmisten kanssa, kun heillä on vaikeaa". Voi vitsi, niin hieno taito! Kumpa heidän kaltaisiaan ihmisiä olisi enemmän. Tiedän sen itsekin, että välillä on tosi vaikeaa ajatella ja nostaa pintaan niitä positiivisia asioita. Itse ainakin hyvinkin helposti vaivun niinsanotusti synkkyyteen ja jään märehtimään sinne. Mutta kun ajattelemme asiaa sen henkilön kannalta, joka saa tukea ja rohkaisua siltä positiiviselta ihmiseltä, voimme tehdä vain yhden johtopäätöksen. Se tuntuu hyvältä. Niin siitä tuen saajasta kuin siitä positiivisesta rohkaisijastakin. 

Lehtijutussa Tiia sanoo Maijusta: " Lämpö näkyy silmissä ja tuntuu halauksen voimassa". Positiivisuus ja empaattisuus ovat osa näitä naisia. Maiju ja Tiia ovat mielestäni todella vahvoja naisia. Heillä on myös taito nauraa itselleen. Se on taito, joka meidän jokaisen pitäisi oppia. Anoppini sanoo aina, että " Elämästä ei tule hupia puuttumaan, kun osaa nauraa itselleen". Näin sen pitää mennäkin. Elämän ylä- ja alamäet ovat ilmeisesti saaneet minut hiukan katkeroitumaan, ainakin joidenkin asioiden kohdalla. Tämä on huono juttu, sillä se myös vaikeuttaa positiivisten asioiden löytämistä ja sitä, että pystyy iloitsemaan aidosti myös toisen onnistumisista ja ilon aiheista. Tätä täytyy kai vain opetella, mutta voin kertoa, että muutos ei tapahdu hetkessä.

Eilen illalla olimme mieheni kanssa Sami Hedbergin ja Niko Kivelän keikalla. Alkulämmittelyn jälkeen Sami aloitti lauteilla ja hänen alkupuheestaan jäi erityisesti mieleen se, miksi kaikki olimme siellä. Kuten Sami itse sanoi heidän tehtävänsä on saada yleisö nauramaan. Kun tämä tavoite täyttyy, kumpikin osapuoli on tyytyväinen, mutta samalla yleisö on osannut nauraa myös itselleen. Törmään jälleen tähän samaan asiaan. Suuri osa tuollaisen stand up-keikan vitseistähän tulee suoraan meidän ihmisten arkisesta elämästä.  Hedberg ja Kivelä osasivat hommansa ja antoivat ainakin minulle muistutuksen, että elämässä voi ottaa välillä vähän rennomminkin ja kyllä, minä(kin) nauroin. Tykkäsin kyllä keikasta, mutta jos et pidä kiroilusta etkä vähän ronskimmasta huumorista, kyseisten herrojen tekemä komiikka ei ehkä ole sinun juttusi. Itse olin ensimmäistä kertaa muuten katsomassa stand uppia, mutta voin sanoa, että ei muuten ole viimeinen kerta. Itselle nauraminenhan olikin lopun perin aika kivaa...