Joulunpyhät

Monissa perheissä taitaa joulupäivä olla se odotettu lepopäivä, jolloin mennään villasukkamoodilla ja pyjamassa koko päivä ihan vain kotinurkissa. Meillä ei koskaan ole ollut niin. Isäni aikanaan aloitti perinteen, jossa me lapset menimme perheinemme vanhempiemme luokse syömään juuri joulupäivänä. Joinain vuosina vanhempieni ikääntymisen myötä olemme kokoontuneet syömään myös veljeni luona tai meillä, mutta pääasia on ollut, että olemme kokoontuneet yhteen. Minun lapsilleni isovanhemmat ovat todella rakkaita ja niinpä tästäkin perinteestä on tullut heille tärkeä osa joulua.

Tänä vuonna oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun näin ei tapahtunut. Yhteisen jouluaterian järjestäminen on iso homma ja vaikka nyyttäriperiaatteella osittain mentäisiinkin, jää sille jonka luona kokoonnutaan kuitenkin se suurin työ. Isän kuoleman jälkeen olemme viime vuosina kokoontuneet veljeni isännöimään lapsuudenkotiini, koska siellä on enemmän tilaa kuin meillä ja onhan paikka meille kaikille niin rakas ja täynnä ihania muistoja. Tänä vuonna veljeni söi kuitenkin joulupäivänä jouluateriaa appivanhempiensa luona ja esikoisenikin valmistautui ravintola-alan ammattilaisena vuoden kovimpaan myynti/työpäivään eli joulupäivään, joten niinpä kokoonnuimme sitten vähän pienemmällä porukalla äitini luokse joulukahveille.

Tapaninpäivä oli sitten meillä se koti- ja pyjamapäivä. Tuona päivänä en poistunut kotoa enkä juuri tainnut käydä edes ulkona. Hyvin olisi ollut aikaa käydä vaikkapa lenkillä, mutta enpä käynyt. Jokainen vietti aikaansa jälleen parhaaksi katsomallaan tavalla. Kuka lukien ja kuka katsellen leffoja Netflixiltä tai telkusta. Meillä syötiin Tapanina vielä jouluruokia, koska niitä oli vielä jäljellä ja hyvin ne maistuivat vielä lapsillekin. Tämä vuosi oli siitä erikoinen, että kinkku (suurempi kuin koskaan) tuli syötyä melkeinpä kokonaan jo joulunpyhien aikana. Olen myös iloinen siitä, että edes osa lapsista on oppinut syömään myös joululaatikoita. Bonuspoika jopa maistoi tänä jouluna ensimmäisen kerran maksalaatikkoa. Tuumasi vain, että karmeiden ennakkoluulojen vuoksi maistaminen on aiemmin jäänyt eikä laatikko sitten kuitenkaan ollut ihan sitä, mitä oli sen pelännyt olevan. Hienoa, kun maistoi! Loppupäivästä kärsiessäni sohvan pohjalla suklaaövereistä ajattelin, että onpa hyvä, että huomenna on pakko ryhdistäytyä, kun ”pääsee” töihin…

Yhteenvetona voisin sanoa, että meidän joulu oli ihan kiva. Mielensäpahoittaja (minä) pahoitti muutamista lahjajutuista vähän mieltään, mutta kun niitä ei lasketa, niin ihan hyvä joulu meillä oli. Hyvää ruokaa ja rakkaat läheiset ympärillä. Lapsenlapsiani ja esikoistani tietenkin ikävöin, koska en nähnyt heitä tänä jouluna lainkaan. Vaikka ilma ulkona ei ollutkaan tänä vuonna yhtään jouluinen, tunnelma seinien sisäpuolella oli sitten ihan jotain muuta. Kynttilöitä ja tuikkuja paloi runsaasti ympäri kotia kokoajan, kun vaan oltiin hereillä ja paikalla, niin aitoja kuin ledejäkin. Tunnelma oli jouluinen ja rento. Minusta oli tosi kiva heittäytyä hetkeksi lasten maailmaan katselemaan Autot-leffaa ja Niko lentäjän poikaa ja rentoilla muutenkin telkun ääressä. Mutta nyt arki on taas alkanut ja  joulu on tältä vuodelta ohi vai miten on jatkuuko joulu vielä pyhien jälkeenkin?