Puutarhaihminen, not...

6.4.2015


 Vaikka kerroinkin vast'ikään viiden kysymyksen haasteessa, että yksi asia, mistä erityisesti pidän kodissamme, on suuri pihamme, en kuitenkaan siitä huolimatta tunnustaudu suureksi puutarhaihmiseksi. Minusta on kyllä tosi mukavaa ihastella kaunista pihaa, istua puutarhatuolissa ja nauttia mukavasta olosta vaikkapa siemmaillen kylmää juomaa lämpimänä kesäpäivänä, mutta... Asia ei kuitenkaan ole ihan noin yksinkertainen. Suuri piha vaatii paljon työtä.


 Onnekseni mieheni hoitaa aina nurmikon leikkuun, leikkaa ja karsii pensasaitoja, puskia ja pensaita sekä puuhastelee muutenkin mielellään pihalla (tai ainakin mä luulen niin). En kuitenkaan voi vaatia, että hän hoitaa kaiken yksin. Olenkin nyt vuosien myötä oppinut, että välillä on vaan ihan pakko osallistua noihin pihahommiinkin ihan vain perhesovunkin säilyttämiseksi. Eilen oli taas sellainen päivä. Mies oli leikellyt kuusiaitaamme, joka on ollut vuosia tosi huonolla hoidolla. Mun tehtäväksi jäi sitten oksien kerääminen kärriin ja kuusiaidan alustan haravoiminen sekä sinne kasvaneiden vattupensaiden oksien katkominen ja poisotto. Ei mikään lempparihommani, mutta tulipahan tehtyä ja ristiselkä huutaa hoosiannaa.


 Mä olen enemmän sellainen ruukkupuutarhuri. Mä en tykkää kitkemisestä ja sen vuoksi olenkin hävittänyt tältä tontilta useamman ison mieheni ja hänen ex:nsä aikanaan tekemän kukkapenkin. Olen kiltisti kyllä kysynyt luvan mieheltäni niiden hävittämiseen ja saanut myöntävän vastauksen. Jipiii!!! Voin kertoa, että oli todella terapeuttista viime keväänä, kun revin ex:n juurakoita ylös maasta. Pyllähdin välillä persiilleni, mutta irtosipa juuri sittenkin, hih... Kukkapenkkien paikat on sitten kylvetty nurmeksi. Kyllä mä kukista tykkään ja haalinkin niitä kesäisin pihalle useammankin kuin yhden tai kaksi ruukullista. Mutta kun sitä viherpeukaloa ei ole, niin niidenkin hoito ja kastelu meinaa sitten jäädä miehen vastuulle, kun mä en vaan muista, hupsis...


Sitten kun kevät on niin pitkällä, että kaikki lumet ovat sulaneet, maa kuivunut ja aurinko lämmittää jo niin paljon, että voin heittää takin pois, otan haravan tallin seinustalta ja aloitan pihan haravoinnin. Se on yks niistä mun hommista. Kyllä mieskin haravoi, mutta pieni perfektionisti sisälläni ei sitten kuitenkaan kaikesta huolimatta hyväksy mieheni käden jälkeä siinä kohtaa. Mies onkin joskus sanonut minulle, ettei ole koskaan nähnyt ketään, joka haravoi nurmikon niin tarkkaan kuin minä. Noh, ehkäpä olen perinyt sen mammaltani, joka rakasti pihan kuopsuttamista ja tuli aina lapsuudenkotiinikin tekemään sitä hommaa ihan omasta tahdostaa (käsittäkseni). Kaikista parasta tuossa haravoinnissa on sitten se, kun näet heti sen suuren muutoksen pihalla, minkä harvoiminen saa aikaan. Tämän lisäksi yksi minusta tärkeä ja mukava puoli noissa pihatöissä on yhdessätekeminen. Silloin kun työt tehdään yhdessä, saatan tuntea rinnassani pienen pienen hyvänolon tunteen, jonka voimalla jopa minä jaksan puuhastella tuolla pihalla.


Että sellainen puutarhuri täällä meillä asuu... Mites teillä? Onko piha- ja puutarhatyöt sinun lempihommiasi vai väkinäistä pakkopullaa?

32 kommenttia:

  1. Anonyymi6.4.15

    Täällä tumpelo joka haluaisi kasvattaa kaikkea mutta saa jo itämisvaiheessa yleensä siemenet homehtumaan tai kuivumaan :) Tänä kesänä mietin että ensin kokeilen joillakin helpoilla kasveilla ja kukilla puutarhuri taitojani mutta luulen että päädyn istuttelemaan kasveja ruukkuihin ja niin saan niistä iloa meille ehkä kesäksi :) kasvimaa olisi kiva juttu tai kasvihuonekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon,että tässäkin kohtaa pätee se,että tekemällä oppii. Kokeile rohkeasti, jos innostusta kerran riittää.

      Poista
  2. Kahdella sanalla sanottuna: väkinäistä pakkopullaa. Todellakin. Eilen menin kyllä tosiaan sitten pihalle ja siivottiin yksi romukasa peräkärryyn, mutta joku haravointi tai muu ruopsutus ei nappaa kyllä yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis olosuhteiden pakosta, kuten täälläkin, hih... Voi meitä....

      Poista
  3. Samansorttinen täällä eli ruukkumuija :) Kaunis piha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa ♥ Kohtalotovereita siis riittää ;)

      Poista
  4. Sama juttu täälläkin. Inhoan kitkemistä ja niitä voikukkia, jotka nousevat milloin mistäkin. Perennapenkkejä löytyy, ja kitkemistä myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikukat on ihan vihon viimeisiä. Niiden juuret vie aina musta voiton, snif...Onneksi ruohonleikkuri vielä voittaa ne.

      Poista
  5. Minulla on vähän sellainen viha -rakkaus suhde meidän isoon pihaan :)) Odotan kovasti, että pääsen sinne touhuamaan .. ja nautin - olkapäät ei -haravointi ottaa voimille, mutta teen ...! pahimmillaan joudun kortisonipiikin hakemaan (ei hyvä, ei todellakaan) Ruohonleikkuu onneksi on mieheni hommia. En osaa olla ilman pihaa - olen sitä joskus kokeillut, mutta fiiliksellä pihaa hoidan ... ja jos sitä ei ole - sitä fiilistä -niin olkoot. Eli jotenkin menee varmaan kiteytettynä näin :)) tahtoisin sellaisen rennon pihan - paljon ruusuja ja paljon kaikkea - ei niin justiin, mutta sinnepäin :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei minustakaan olisi elämään kuitenkaan ilman pihaa, esim.kerrostalossa! Ehkä mullakin siis on jonkinasteinen viha-rakkaus suhde ton pihan kanssa :)

      Poista
  6. Täällä mennään kans vaihtelevasti piha-innostuksen suhteen.Tykkään haravoida toukokuussa,kun piha on kuiva.Syksyllä mies keräilee isoimmat kasat ruohonleikkurilla,loput saa jäädä lumen.Pari helppohoitoista kukkapenkkiä löytyy,muuten on pensaita ja puita..Tykkään kesäkukista.Niistä on kiva laitella amppeleita ja ruukkuasetelmia.Niillä saa helposti kesäfiilistä pihaan.Välillä innostutaan jostakin isommasta projektista mutta niitä on harvoin ;) Meillä miesväki hoitaa nurmikon leikkuun..Ei varmaan osattais olla ilman pihaa.Onhan se ihana kesä-iltana grillailla omalla pihalla..Kun ruoho on leikattu ja kukat kukkii kauniisti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään syksyllä juurikaan haravoi. Meillä myös mies keräilee isomman leikkurin kerääjällä tai ajaa sillä hienoksi. Keväällä sitten haravoin, minkä haravoin. Itse suosin kukkapenkeissä helppohoitoisia kasveja, kuten kuunliljaa. Mäkin tykkään grillailla omalla pihalla. Lämmin kesäilta ja grilliherkut ♥

      Poista
  7. Ei vitsi miten mahtavaa varmasti kiskoa miehen exän kukkapenkit nurin!! :D Loistavaa!

    Mä oon lähes koko ikäni asunut kerrostalossa, joten mun viherpeukalo on aivan keskellä kämmentä. Innostusta on enemmän kuin taitoa, enkä mä edes tiedä miten rikkaruohoja kitketään!!! Melkoista opettelua siis tämä omakotitaloon muutto ja pihan kunnostus. Taidan minäkin tänä kesänä ainakin vielä harrastaa ruukkupuutarhurointia, kunnes näkee mitä tuolta penkeistä ylipäätään nousee milloinkin. Mutta haravointi, ah, se on mun juttu! Olen jo kaksi kertaa haravoinut meidän pihalla tämän kevään aikana, hehhee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on joskus ollut toi vaihe, että intoa on ollut enemmän kuin taitoa. Nyt vanhemmiten olen kai tullut niin mukavuudenhaluiseksi, ettei paljon puutarhahommat kiinnosta. Kyllä mä ihaillen katsin kauniita puutarhoja ja telkustakin niitä puutarhaohjelmia kesäisin, mutta ei musta ikinä olisi hoitamaan tai ylläpitämään itse sellaista.

      Poista
  8. Anonyymi6.4.15

    Naurattipa kirjoituksesi, koska se oli kuin minusta kirjoitettu :D Meillä mies tekee ulkotyöt ja minä sisätyöt.
    Mies istuttaa kesäkukatkin, minä yrittän hoitaa/muistaa kastelun. Pidän luonnosta ja kukista, mutta en ole
    mitenkään käytännöllinen ihminen, jotta osaisin/kiinnostuisin kasvienhoidosta. Välillä harmittaa ja nolottaakin, kun naapurien naisväki touhuaa pihalla ja kasvit kukoistavat ja meidän piha on aika vaatimattoman näköinen...
    Mukava blogi sinulla, t. Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Anni ♥ Mutta yritetään muistaa, että yksinkertainen on kaunista. Minusta parempi niin, että vaatimaton, hoidettu piha kuin hoitamattomia pennapenkkejä pullollaanoleva piha. Pääasia, että itse tykkää ja viihtyy. Kiva kuulla, että pidät blogistani. Toivottavasti tulet toistekin vierailulle.

      Poista
  9. Täällä nostaa yksi "ei puutarhaihminen" kätnsä ylös! En ole perinyt sitä taitoa äidiltäni, jka vielä yli seitsemänkymppisenäkin hoitaa omakotitalon puutarhaa yksin ja se puutarha onkin kaunis! Minä suosin havuja ne ovat aina kauniita! Meillä jäi mökillä kuusiaita leikkaamatta...vieläköhän sen uskaltaisi leikata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että äitisi ja hänen kaltaistensa ihmisten intohimo on juuri puutarha ja sen hoito. Heillä vaan on se taito (viherpeukalo). He varmasti nautivat siitä aivan kuten me vaikkapa sisustamisesta sisällä.

      Poista
  10. Huomenta arkeen :) Mulla ei ole pihaa ollenkaan ja näin ollen täytyy tyytyä istuttamaan kukkasia ruukkuihin ja amppeleihin ja olen aivan tyytyväinen siihen hommaan :) Rakastan kukkia ja tuota terassia ja välillä kaipaan pientä länttiä pihaa mutta en kaipaa ison pihan hoitoa vaikka sinne saisikin kaikkea mukavaa, kuten semmoisen paljun ;) Oikein odotan ensimmäistä käyntiä puutarhalla, aah taas sitä valinnan vaikeutta mitä värejä tänä vuonna vaiko valkoista :D Ihanaa viikon jatkoa ja kiitos haasteesta <3 Otan kyllä vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja ♥ Mä olen päättänyt, että tänä vuonna ostan mahdollisimman vähän kesäkukkia, kun mä kuiten lopulta tapan ne ennen kesän loppua, kun en muista niitä kastella. Kauniitahan ne ovat, siitä ei voi olla erimieltä, mutta kun mä vaan en muista ja jaksa hoitaa niitä riittävästi ja koko kesää. Kukkisivat varmasti paljon pidemmälle syksyyn, jos olisivat paremmalla hoidolla.

      Kiva kuula, että otat haasteen vastaan! Jään odottamaan vastauksiasi :)

      Poista
  11. Onneksi miehesi tekee pihahommia, -eihän ne kaikkia kiinnosta.
    Meillä minä olen hoitanut pääsääntöisesti puutahan, -mies leikkaa nurmikon.
    Kyllä hän auttamaan tulee jos pyydän, mutta ei oikein oma-alotteisesti tee mitään.
    Ja ehä parempi niin, -on nimittäin toisenkin kerran ajellut ruohonleikkurilla tai trimmerillä minun kasvejani matalaksi...
    Minulla ei peukalo oikein viherrä, -intoa on enemmän kuin taitoa.☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Titti ♥ Kiva, kun poikkesit blogiini. Tämänkin päivän mies on siivonnut pihaa. Olen siitä tosi iloinen.

      Poista
  12. Mäkään en oo ku kerta puutarhaihminen! :) Eli kerran vuodessa tykkään laittaa puutarhan, mut siihen se ilo sit loppuukin. Tosin ei mulla oo kuin pieni rivari pläntti, jossa vain vähän nypittävää. Mutta jos ois isokin nii varmasti sama juttu! Tykkään ihailla suuresti kauniita puutarhoja ja haaveilen niistä kyllä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulakin puutarhainnostus on suurimmillaan näin keväällä, mutta sitten se hiipuu kesän mittaan ja kesäkukatkin tuppaavat kuolemaan hoidon puutteeseen ennen aikojaan. Minäkin tykkään ihastella toisten puutarhoja, mutta ainakaan vielä en ole onnistunut luomaan ja ylläpitämään sellaista itse.

      Poista
  13. Mä rakastan puutarhahommia... en vaan ole niissä ihan kauheen hyvä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, en ole minäkään ja siksi olen kai vähän arkakin tekemään meidän pihalla, etten vain tee mitään vahinkoja siellä!!

      Poista
  14. Voi, kuulostaa tutulta! Mä en ole kovin hyvä viherpeukalo ja takapiha on juurikin sen näköinen... Mutta aion tsempata ja saada pihan kukoistamaan! Olen myös todennut, että kukkaruukut ovat oikein näppärä ratkaisu, kun ei tarvitse kitkeä erityisemmin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin yritän tänä vuonna vähän ryhdistäytyä. Mulla on yksi penkki, johon pitäisi hankkia vähän perennoja. Sen penkin tekeminen olkoon tämän vuoden tavoitteeni.

      Poista
  15. Olen satunnainen puutarhuri, en siis kauhean hyvä sellainen.:D Perennat on kuitenkin sellaisia, että minusta niiden "hoitaminen" on helpompaa kuin nurmikon. Ei tarvitse yleensä kauheasti stressata, ei niitä tarvitse kastella kuin istutusvaiheessa ja jos kukat peittävät penkin, eivät rikkaruohot mahdu seassa edes kasvamaan. Kyllä mä toisinaan kitken, mutta en suostu ottamaan siitäkään stressiä.:)Kun pojat oli pienempiä, meilläkin oli lähinnä ruukkukukkia ja koko tanner oli poikien käytössä. Haaveissa meidän pihassa ei juuri nurmikkoa enää olekaan, vaan kukkien reunustamia käytäviä. Sellainen salainen puutarha.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mies hoitaa nurmikon, joten minun ei tarvitse puuttua/osallistua senkään hoitoon. Mun taidot puutarhassa ovaat myös kovin vähäisiä ja siksi en oikein hirveästi siellä mitään teekään. Mä tykkään kuunliljoista, kun ne peittävät kivasti penkin eikä niiden lentien alle juuri rikkaruohoja kasva. Salaiset puutarhat ovatkin ihania ♥

      Poista
  16. Mulla on vähän ristiriitainen suhde puutarhailuun. Meillä on kans iso piha ja joka vuosi jotain pientä tulee kynittyä. Ollaan asuttu tässä omakotitalossa kaksi vuotta ja laskeskelin juuri, että olemme kaataneet 11/13 kuusta tontilta tänä aikana. :D Kaksi kuusta vielä nököttää paikoillaan, mutta nähtäväksi jää kuinka kauan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Heidi ♥ Meidänkin tontilla on tosi paljon erilaisia puita. Havupuita kuitenkin vähemmän, vain muutama ja sitten on kyllä kuusiaitaa. Mullakin on tällä hetkellä tosi ristiriitaiset tunnelmat kaikkeen puutarhailuun. Mitähän tämä kevät ja kesä vielä tuokaan tullessaan??

      Poista

Kommenttilaatikkoni on avoin kaikille kommenteille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin!

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian!

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan