Ryhtiliike

Kiitos ihan hurjasti kaikille edelliseen päivitykseeni kommentoineet! Olen aivan mykistynyt saamistani kehuista ♥ Kiitos ♥ Mä olen oikeastaan aina panostanut todella vähän itseeni. Ainut asia, minkä teen säännöllisesti on se, että käyn noin viiden viikon välein kampaajalla. Joo, kallista, mutta mun on vaan pakko, kun ei oo pitkiä hiuksia, joiden vois vain antaa kasvaa ja olla. Lyhyen hiusmallin vitsauksia. Meikkauspuolellakin mä oon tosi surkee. Mun meikkipussista löytyy tasan meikkivoide, puuterirasia, ripsari ja huulikiilto. Niillä mennään niin arjessa kuin juhlassakin. Mä aina välillä ihmettelen noiden nuorten tyttösten meikkipusseja, kun ne on niin turvoksissa kaiken maailman putelia ja purnukkaa. Kuka ne ensinnäkin on niille ostanut? En minä ainakaan. Mutta täytyy kyllä sanoa, että tytöt osaavat kyllä meikata ja laittaa itseään todella kauniisti. Oikeastaan koskaan en ole nähnyt heillä mitään överimeikkejä naamassa. Hyvä niin! Itsekin haluaisin oppia lisää tuolla saralla. 

No, entäpä sitten tuo vaatepuoli? No, sen huonoon panostamiseen on ollut montakin syytä! Yksi suurimmista viittaa tuohon edellisen postaukseni aiheeseen. Ison tytön on vaikea löytää kivoja (lue:muodikkaita) vaatteita. Muutama vuosi sitten löysin ihanan isojen tyttöjen vaatekaupan, Zizzin. Silloin ensimmäisä kertaa ostin itselleni jotain muodikasta. Tuossa liikkessä on vain yksi huono puoli. Se on vaatteiden hinta. Minun kukkarolleni hinnat ovat korkeita, mutta joskus kuitenkin repäisen ja ostan itselleni sieltäkin jotain. Esim. Zizzin farkut ovat aivan ihania ja sopivat mun kropalle hyvin. Ikimaailmassa ennen tuon kaupan rantaumista kotikulmilleni, en olisi voinut kuvitellakaan pulittavani yli 80e yksiin farkkuihin. Nyt teen sen, jos vain saan hyvät, istuvat ja muodikkaat pöksyt. Nykyisin Zizzin vaateita saa myös monista nettikaupoista, kuten Ellokselta, Zalondolta, Stocmanilta ja Sokokselta.

Vaatekaupassa käynti ja varsinkin pukukopissa äheltäminen on minulle ollut aina yhtä tuskaa. Mun on jotenkin tosi vaikea löytää vaaterekeistä mitään itselle sopivaa. Niinpä mieluusti otankin itselleni joko mieheni tai tyttäreni apulaiseksi vaateostoksille. Siltikään lopputulos ei ole taattu. Lopullinen ahdistus, masennus ja itkupotkuraivarit tulee sitten siellä pukukopissa peilin edessä. Ei, ei ja ei...kun ei vaan löydy mieluisia vaatteita, niin ei löydy. Siitäpä on sitten seurannut se joka naisen ongelma, että ei ole mitään päälle laitettavaa. Minun tapauksessani tämä on aivan kirjaimellisesti juuri näin. Mun vaatekaapista ei löydy sitä joka naisen perussettiä, jossa vaatekappaleita yhdistelemällä saa monta eri asukokonaisuutta. Monesti töissä musta tuntuu, että olen jotenkin kauhean epäsiisteissä vaatteissa. Noh, se tunne on varmasti suurelta osin ihan totta! Kun vaatevarasto on pieni ja kun joskus sitten löytyy esim. joku pusero tai housut, jotka mahtuu ja miellyttää, niitä sitten pidetään samoja päivästä,viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ihan luonnollistahan silloin on, että vaatteet kuluu todella nopsaan ja varsinkin, kun ne on henkkamaukkaseppälälindex-valikoimaa, niin laatukaan ei silloin aina takaa vaatteille pitkää ikää. Nyt olen kuitenkin päättänyt tehdä itseni kohdalla ryhtiliikkeen. Alan panostaa itseeni ja ulkonäkööni entistä enemmän. Perheemme heikko taloudellinen tilanne tuo siihen hiukan lisähaastetta, mutta en aio luovuttaa. Nettikauppojen alekoodit otetaan nyt käyttöön ja saattaapa sinä sivussa visakin vingahtaa, mutta katsotaan kuinka muijan käy.

No niin! Tänään oli ensimmäisen ostosreissun paikka eikä sieltä sitten ihan tyhjin käsin kotiin tultukaan. Mukaan tarttui ohuet, mustat joustofarkut ja musta perus trikootunika. Molemmat KappAhlista isojen tyttöjen XLNT-mallistosta. Nyt on hyvä alku, mistä jatkaa sen perusvaatesetin kasausta ja mikä parasta, molemmat toimii mulla myös duunivaatteina. Jakun alle pitää vaan löytää joku sopivampi toppi ja mielellään vaikka jonkun muun värinen kuin musta. Kirkkaan punaiset korkkarit löytyi jo aiemmin viikolla prisman alesta. Kuten kuvista näkyy, asukuvien ottaminen ja yleensäkin valokuvissa olo ei ole mulle kovin tuttua puuhaa. Nauruksihan se sitten lopulta meni, mutta olihan meillä tytön kanssa kuitenkin niin kivaa yhdessä ♥