Kauneus lähtee sisältä päin

Heipä hei! Täällä ollaan. Olen edelleen elossa, vaikkei blogissani olekaan tapahtunut mitään ainakaan viikkoon. Tahattoman blogihiljaisuuden syynä oli ihan vaan hiukan pirteämpi mieli, joka on pistänyt mut iltaisin työpäivän jälkeen tekemään muutakin kuin vain istumaan koneella tai telkun ääressä. Olen nyt kuukauden ajan ollut lääkityksellä, joten johan sen pitäisi pikku hiljaa alkaa vaikuttaakin ainakin jollakin tapaa. Päivät ovat kuluneet siis nyt jo taas kaksi viikkoa töissä. Illat eivät enää ole niin unisia eikä mieli enää niin apea. Lääkärikin soitteli alkuviikosta ihan hyviä uutisia, joten mikäs tässä on ollessa. Senkun porskuttaa menemään, heh heh...

Mä olen elämässäni taistellut tosi paljon sen asian kanssa, että miten mä suhtaudun mun omaan kroppaan. Mä olen melkeinpä aina muutamia teinivuosia lukuunottamatta ollut ylipainoinen tai ainakin isokokoinen. Koulussa mua on kiusattu siitä ja siihen ehkä sitten pohjautuukin se, että mun on aina ollut tosi vaikeaa hyväksyä itseäni sellaisena ja varsinkin senkokoisena kuin olen. Vaikka olen monesti onnistunut laihduttamaankin, on peilistä aina katsonut omasta mielestäni lihava ja ruma ihminen.

 Vasta tavattuani nykyisen mieheni olen alkanut ymmärtämään, että sillä peilikuvalla ei oikeesti ole kovinkaan paljon merkitystä. Tärkeintä on se sisin. Mutta mä olen kuitenkin nainen ja haluan näyttää kauniilta ja hyvältä sekä myös pukeutua kauniisti. Mun haaveena on aina ollut pukeutua jopa hiukan seksikkäästi, mutta kuinkas on käynytkään? Mä olen pukeutunut vuosia suuriin kauhtanoihin ja mummovaatteisiin peittääkseni mahamakkarani, joita olen aina vihannut yli kaiken. Mieheni on yrittänyt puhua minulle ns. "järkeä", mutta turhaan. "Mitä sitten, jos sulla on makkaroista ja ne näkyy? Ei se haittaa!", hän on sanonut minulle lukemattomia kertoja ja minä olen vastannut, että "Kyllä se haittaa!".

Viime viikonloppuna löysin täältä internetin ihmeellisestä maailmasta yhden todella hyvän ja mielenkiintoisen blogin. Se on 33-vuotiaan valokuvaajan, Veera Korhosen blogi, Tyyliä metsästämässä. Veera on muotibloggaaja, mutta ei ihan mikä tahansa lajinsa edustaja. Luettuani hänen blogiaan ja katseltuani hänen asukuviaan, olen oivaltanut paljon asioita. Meitä naisia on monenkokoisia ja -näköisiä. Veeran blogin kautta olen vihdoin ymmärtänyt, että olipa ihmisen koko mikä hyvänsä, ihmisellä on oikeus nauttia pukeutumisesta ja etsiä omaa tyyliään. Vaatekoko on kuitenkin asia, joka kertoo hyvin vähän, josko ollenkaan, siitä ihmisestä siellä vaatteiden alla. "Vaikka haaveissa ja kenties suunnitelmissakin siintäisi se hoikempi tulevaisuus, niin elämä on kuitenkin nyt, just tänään. Ja tänäänkin minä haluan näyttää itseltäni ja pukeutua niin kuin haluan ilman että vaikkapa minihameen paljastavat sääreni koetaan jotenkin erityisen rohkeana tai normeja rikkovana vetona, koska olen lihava",mm näin Veera kirjoittaa blogissaan.

Totta kai olisi hienoa, että minäkin pystyisin muuttamaan elämäntapani terveellisemmiksi ja sen kautta laihtumaan. Itselläni, kuten varmasti monella muullakin, kilot ovat vaihdelleet elämän varrella paljonkin. Elämä heittelee ja samassa vartalokin kokee muutoksia. Nyt olenkin ottanut tavoitteekseni opetella katsomaan itseäni vatsamakkaroideni ohitse ja näkemään itseni sieltä peilistä jatkossa ihan eri näköisenä.

Ps. Kuvat viime kesältä.