Alakuloinen emäntä ja taitava isäntä

2.11.2014

Olen ollut tällä viikolla todella alakuloinen ja väsynyt. En tiedä, mistä se oikein johtuu. Hymy ei ole irronnut ja negatiiviset ajatukset ovat vallanneet mieleni. Olen elämäni aikana saanut kulkea ne kaikista kivisimmätkin tiet. Olen miettinyt asiaa ja luulen, että en uskalla antaa itselleni lupaa olla onnellinen ja nauttia siitä, mitä minulla on. Minun pitäisi vaan olla rohkeampi, että uskaltaisin olla täysillä joka hetki oma itseni ja nauttia siitä, mistä eniten pidän ja mitä minulla on. Helpommin sanottu kuin tehty. Tuumailin tuossa, että mahtaako tämäkin olla heikon itsetuntoni tuotoksia? Asiat kun ovat kuitenkin ihan hyvin, jos ei nyt taloudellista tilannettamme lasketa lukuun. Minulla on rakastava mies, terveet lapset, paljon rakkaita ihmisiä lähelläni ja oma koti, josta on pikku hiljaa tullut myös minunnäköiseni. Kuullostaa varmaan ihan hullulta, mutta näin vain on. Joku nappula päässä on nyt kääntynyt ihan väärään asentoon ja se pitäisi nyt saada käännettyä kiireesti takaisin. Ensi viikon olen yksin kotona, kun miehen lapset ovat äidillään, oma tyttöni on vielä TET-harjoittelussa toisella paikkakunnalla ja mies lähtee sinne kertausharjoituksiin. Ehkäpä minulla on sitten aikaa hiljentyä hetkeksi mietiskelemään ja tuumailemaan asioita ihan kaikessa rauhassa.  Toivon, että yksinolon jälkeen näen asiat ihan toisessa valossa.


Eilen ajelin iltapäivällä hautausmaalla. Vein sukuhaudoillemme ja isäni haudalle kynttilät palamaan. Varsinkin isäni haudalla hiljennyin hetkeksi. Ilma oli kaunis, mutta miksi ihmeessä hautausmaalla aina palelee? Kaikessa rauhassa ajelin aurinkoisen maaseudun läpi hiljalleen kotiin, jossa mies olikin taas ahertanut pihalla puutöissä. Kesän myrskyt kaatoivat puita meidänkin pihalta. Mies on nyt pätkinyt isompia oksia lyhyemmäksi ja halkonut pienempiä pöllejä jo polttopuiksi. Meillä kun menee polttopuita talven aikana aikamoinen määrä, joten ihan tarpeeseen tulevat.


Anoppi oli ostanut kirppikseltä vanhan todella huonokuntoisen keinutuolin. Appeni oli vähän huokaillut, mutta kuskasi tuolin kiltisti kotiin. Mies sitten entisöi ja verhoili tuolin äidilleen. Kuten olen monesti aiemminkin sanonut, tuo mun mies on aika monitaitoinen ihminen. Hienosti hoiti tämänkin homman ompeluksineen päivineen. Siistiä työtä ja upea lopputulos. Että sellainen mies minulla...

Nyt nautin hetken vielä hiljaisuudesta ison kahvimukin äärellä. Kaikki muut nukkuvat vielä. Minä olen ollut jo tunnin hereillä, keitellyt kahvit, syönyt aamupalaa ja blogannut. Tykkään tästä kiireettömyydestä ja rauhallisesta tunnelmasta. Pieneen lyhtyynkin laitoin heti tuikkivan palamaan, kun tulin tänne alakertaan. Jospa tämä tästä...mukavaa sunnuntaita teille kaikille!



8 kommenttia:

  1. Hyvää huomenta <3 Ja piristystä päivääsi!!! Aina ei voi olla iloinen ja onnellinen kaikesta, mulla on ainakin semmossia päiviä, jolloin haluisin vaan vetäytyä miettimään ja nauttia hiljaisuudesta tai jostain maagisesta tunteesta olla rentona, se kun on vaan niin vaikeaa äiti ihmiselle... Joku on aina haluamassa jotain tai niin me ainakin ajatellaan ;) Sulle on tulossa ihana viikko itsesi kanssa, mä oon kateellinen <3 Vaikka perhe on parasta, saa myös olla onnellinen itsensä seurasta ja nauttia siitä ettei tarvi höösätä ja siitä ei pidä potea huonoa omaatuntoa, mitä minä ainakin helposti teen... Ja ihan huippu tuo sinun miehesi, kun tosta noin vaan pyöräyttelee vanhasta "uutta", ihan huippua!! Arvostan!!
    Mun mieliala on ollut tämän viikon kipeän polven takia myös hieman maissa ja vaikka mä syksystä tykkäänkin niin mun mielestä nyt alkaa olemaan jo se ajankohta kun syksyn värit pitäs muuttua valkoiseen päin ja ihanan pumpuli lumen laskeutua maahan <3 Sitä mä odotan!!
    Kyllä me vahvat naiset pärjätään, pää pystyyn, villasukat jalkaan ja joululehti kainaloon sohvan nurkkaan <3 Ihanaa sunnuntaita Krisse!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja kommentistasi! Juuri tuollaisiahan me äiti-ihmiset olemme, kuten kirjoitit. Kuullostaa tutulta. Meillä tämä melko tuore uusperhe-elämä asettaa lisähaastetta ja ikävä kyllä vaikeuttaa mun pyrkimystäni olla aina oma itseni. Näin ei pitäisi olla, mutta kun vaan on. Johtuu varmasti vain itsestäni ja rohkeuden puutteestani. Mutta ensi viikkoa odotellessa toivottelen sinullekin ihanaa sunnuntaita, Katja <3

      Poista
  2. Yhdyn ensimmäiseen kommenttiin ja olen myöskin sitä mieltä, että ei aina voi olla iloinen ja onnellinen, huonoja ja harmaita päiviäkin vain kuuluu väliin olla! Mullakin on melko huono itsetunto ja sen kanssa aina välillä taistelen...
    Sulle kyllä varmasti tuo haasteita uusioperhe, mutta varmasti selviät siitä. Ja sulla on kyllä huippu hieno mies, kun osaa tehdä kaikenlaisia juttuja, keinutuolikin on aivan mahtava!
    Tuleva viikko tulee sulle Krisse tarpeeseen, saat olla ihan itseksesi ja tehä mitä haluat, rauhoittua, fiilistellä jne.
    Rohkasevaa, kun kirjoitit asiasta, joka varmasti koskee meitä kaikkia välillä, ihmisiä kun ollaan!
    Haleja täältä ruudun toiselta puolelta ja tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari sinullekin kommentistasi! Olen tehnyt paljon työtä palauttaakseni aikanaan lattia lankkujen alapuolelle painetun itsetuntoni takaisin. Kehitystä on tapahtunut, mutta työ on vielä kesken. Minulle kaikista vaikeimia aikoja ovat ne, kun kaikki perheemme lapset ovat täällä. Hullua, mutta totta! Toivon, että pikku hiljaa opin nauttimaan noista koko perheenkin yhteisistä hetkistä.

      Poista
  3. Voin samaistua tekstiisi tosi paljon,itsekin olen noita samoja asioita miettinyt paljon!minulle teki hyvää viettää pari vapaapäivää yksin kaikessa rauhassa ja silloin sain mietittyä asioita ja tunteita ja ennen kaikkea levähdettyä kunnolla!meilläkin on uusioperhe!toivon sinulle tähän ilon ja onnen hetkiä rutkasti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Sinullekin! Toivon sinullekin jaksamista uusperheen arkeen ja rohkeutta elää, kuten sydän sanoo. Yritetään nautiskella.

      Poista
  4. Mä luulen, että tämä sääkin tekee paljon -ainakin minulla se vaikuttaa. Heti kun lumi tulee maahan, mielikin parantuu :) Nuo aamun yksinäiset hetket on kultaa. Tällä hetkellä meillä muut ovat jo lähteneet töihin, kouluun ja eskariin, pienin vielä nukkuu ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mia ja kiva, kun jätit merkin käynnistäsi! Ilma on kyllä ollut viime päivinä tosi harmaa. Se ei todellakaan paljon mieltä piristä. Pakko vaan etsiä iloa arkeen ihan muista jutuista. Ihania aamuhetkiä sinullekin =)

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan