Omenankukkien aikaan

Hyvää sunnuntaita kaikille! Muutaman viileämmän päivän jälkeen on tällekin sunnuntaille luvattu lämmintä säätä, jopa helteistä. Mikäs sen mukavampaa, kun minullakin on tänään vapaapäivä; viikon ainut. Eilen oli harjoittelun viimeinen päivä ja huomenna alkaa sitten näyttöviikko. Minulla oli tällä viikolla siis kuuden päivän harjoitteluviikko ja se kyllä tuntui keski-ikäisen opiskelijan olossa eilen illalla. En jaksanut tehdä oikein mitään ja puoli kahdeksan aikaan illalla tuumasin, että mitäpä minä tässä odotan kellon kulkua, kun väsytti niin kovasti, joten kiipesin yläkertaan ja kävin nukkumaan. 

Olen ollut tämän viikon yksikseni kotona, kun mies lähti tiistai aamuna reissuhommiin ja palaa sieltä vasta ensi viikolla. Niinpä  nukuin viime yönä kellon ympäri eikä tehnyt tiukkaakaan. Koko viime vuosi on mennyt tosi vähillä unilla ja ruhtinaallisen pitkät yöunet tekivät hyvää. Aamulla sitten keittelin itselleni kahvit ja menin terassille niitä juomaan. Linnut lauloivat hurjasti, aurinko paistoi ja viileä tuuli suhisi puissa. Tuntui ihan kesältä ♥

Tällä hetkellä meidän pihalla on ehkä vuoden kaunein aika menossa. Joka toukokuu iso omenapuumme puhkeaa täyteen kukkaan. Kyseessä on jokin koristeomenapuu. Muuta iloa tuosta puusta ei ole kuin erittäin kaunis kukinta ja sen vuoksi se on saanut jäädä pihallemme. Omenapuun kukat ovat ehkä kauneinta, mitä tiedän. Kukinta aika on vaan niin lyhyt. Tuota kaunista kukkaloistoa kun katselisi niin mielellään pidempäänkin.

Tänään aloitin vihdoin aamukahvien jälkeen kesähuoneemme siivouksen. Siivous on pahasti myöhässä, varsinkin tänä keväänä, kun olisi ollut jo monia ihania päiviä, jolloin siellä olisi voinut olla ja kahvitella. Mutta kun aika ja voimat eivät ole aiemmin antaneet myöden, siivous tapahtuu tänään. Nyt tässä odottelen, että äsken pesemäni lattia kuivaa ja sitten pääsenkin jo ikkuinoiden pesuhommiin. Ehkäpä sitten iltasella istun sinne syömään iltapalaa ja nauttimaan kauniista kesäillasta. 

Kesäistä sunnuntaita teille kaikille!