Kyllä täällä on hyvä köyhän elellä

Kotoisaa arkea-blogin Helin tuorein päivitys voisi pääosiltaan olla myös minun kirjoittamani. Päivitys sisältää hyvin tuttuja, arkisia asioita jaksamisesta ja taloudellisesta ahdingosta. Päivätyö on ihana asia, kun tietää ennakkoon, milloin on töissä ja milloin vapaalla. Perheen kanssa jää enemmän yhteistä aikaa, joka sinällään on tärkeämpää kuin mikään muu. Aikaiset aamuherätykset kuitenkin verottavat jaksamista eikä kovinkaan monena iltana jaksa toteuttaa niitä aamupäivän tuntien suunnitelmia. Illat ovat lyhyitä, kun ainakin minä olen iän myötä alkanut pitää itsekkäästi huolta siitä, että ehdin nukkua yön aikana riittävän pitkät yöunet. Viikonlopuiksi jää sitten pääosin kaikki kotityöt. Minulla on kyllä kotona se "kotihengetär", joka tekee paljon ja näin ollen helpottaa minun työmäärääni huomattavasti kotona.

Kotihengettärestä päästäänkin aika kehnon aasinsillan kautta taloudelliseen tilanteeseemme, joka on tällä hetkellä huonompi kuin koskaan. Miehen työttömyyttä on jatkunut nyt vajaan vuoden eikä uudesta työstä ole tietoa. Hakuja on päällä, mutta vielä ei vaan ole natsannut. Omat yt:t viime syksynä päättyivät osaltani onnekkaasti ja sain pitää työni. Minun palkkani ei kuitenkaan ole edes sitä normaalia keskitasoa, joten perheemme tämänhetkiset tulot eivät ole kummoiset. Miehen saama Kelan työttömyyspäiväraha on aivan ala-arvoinen. En ymmärrä, kuinka jotkut voivat kuvitella, että sillä pitäisi perheellisen ja asuntovelallisen ihmisen pärjätä. Meillä päästään noissa käteen jäävissä kokonaistuloissa juuri ja juuri kakkosella alkavaan yhteissummaan. Se on aika karua todellisuutta, kun et koskaan voi maksaa kaikkia laskuja pois. Mietit vain, mitkä laskut on nyt pakko maksaa, ettei vouti pian kolkuta ulko-ovella.

Tässä kohtaa joku varmasti jo ihmettelee, miten meillä sitten oli muka varaa lähteä talvilomalla viikonlopuksi Helsinkiin tai miten mulla on ollut varaa ostaa vaikkapa nuo kuvissa näkyvät olohuoneen verhot. Noh, joskus on vain oman mielenterveyden vuoksi lähdettävä, vaikkei siihen oikeasti edes olisi varaa. Helsingin reissullamme yövyimme ilmaiseksi ja nautimme pääosin ilmaiset ruoat ja kahvit joko sukulaisten luona/tarjoamana tai hotelliöistä tulleilla wauchereilla. Uusia verhoja tai muita sisustusjuttuja hankin ainoastaan alennusmyynneistä tai nettikauppojen alennuskoodeilla. Yleensä otan ne vielä laskulle ja maksan sitten, kun niiden vuoro tulee siellä laskupinossa. Moni pitää varmasti käytäntöäni järjettömänä eikä niinkään viisaana vaihtoehtona. Oli sitten niin tai näin, pidän kuitenkin huolta, että tärkeimmät ja pakolliset maksut (lainat, luottokorttien lyhennykset, puhelinlaskut, netti ja sähkö) tulevat joka kuukausi hoidettua ja luottotiedot pysyvät puhtaina. Yritän siis elää kaikesta ahdingosta huolimatta mahdollisimman normaalia elämää.

En kuitenkaan kiellä, etteikö välillä mieltäni valtaisi epätoivo siitä, kun rahat eivät riitä edes niihin pakollisiin ja välttämättömiin menoihin. Kaikista surullisinta tämä on tietenkin lasten kohdalla, kun ei pysty suoriutumaan edes niistä välttämättömistä hankinnoista. Tässä kohtaa haluan välittää kauniin kiitokseni meidän tukiverkostolle, joka on niin paljon auttanut meitä ruokakasseilla ja lapsille annetuilla rahallisilla lahjoituksilla, että he ovat myös päässeet vähän reissaamaan tai shoppailemaan itselleen uusia vaatteita. Suuri apu on ollut myös niillä lukuisilla laatikollisilla hyviä ja käyttökelpoisia vaatteita ja kenkiä, joita isot siskot ovat tytölleni tuoneet. Ilman näitä kaikkia lahjoituksia olisimme vieläkin ahtaammalla. Yritän kuitenkin siis kaikesta huolimatta elää mahdollisimman normaalia elämää. Iloitsen siitä, että meillä on vielä oma katto pään päällä ja olemme joka päivä pystyneet syömään lämpöisen aterian ja mikä parasta, meillä on toisemme ♥

Ps. Voit nyt seurata blogiani myös facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tässä, klik.
Muista myös merkitä ruksi Arjen Helmien facebook sivujen tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa ilmoitukset-kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.