En tiedä olenko tullut vanhaksi vai mistä johtuu, että aika tuntuu kuluvan niin älyttömän nopeasti. Työviikoissa ei ole kuin kaksi päivää, maanantai ja perjantai. Varmaan sen takia maksavat niin pientä palkkaakin, hih... Taas on yksi eletty vuosi pulkassa ja uusi vuosi alussa. En tee mitään lupauksia, koska niin monesti kuin olen niitä tehnyt, niin monta kertaa olen ne myös pääsääntöisesti rikkonut. Asetan itselleni kuitenkin alkaneelle vuodelle tavoitteita. Yksi tärkeimmistä on olla itselleen armollisempi. Välillä tuntuu, että vaikka tekee kaikkensa, ei siltikään riitä. Ei äitinä, ei vaimona, ei minään. Tuntuu, että aika ja voimat ei vain riitä kaikkeen. Helposti vertaa itseään muihin ja pian tuntuukin jo siltä, että kaikki on huonosti. Toisilla on kaikki paremmin kuin minulla. Oma elämä ei enää tunnu hyvältä, vaan siitä on muodostunut taakka, jota ei enää jaksakaan kantaa.
Mikä sitten riittää? Usein asetan ihan itse itselleni liian korkeat tavoitteet, joita en sitten pystykään toteuttamaan. Kukaan ei vaadi minulta yhtään enempää kuin itse jaksan ja pysyn tekemään. Ainoastaan minä, pikkuinen täydellisyyden tavoittelija, teen sen ihan itse. Minun on opeteltava hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja opittava rakastamaan myös itseäni. Kuinka voin aidosta rakastaa ketään toista, jos en osaa rakastaa edes itseäni?
Oman itseni hyväksyminen sellaisena kuin olen on minulle erittäin vaikeaa. Aikuisena ihmisenä pitäisi jo osata hyväksyä vähän muhkumpi ulkomuoto, omat puutteensa ja epäkohtansa. Pitäisi ymmärtää, ettei kukaan meistä ole täydellinen. En edes minä. Tämän taidon puute aiheuttaa ihan turhia pelkoja, jotka ovat tähän asti varjostaneet elämääni ja myös parisuhdettani. Minun on siis aika opetella luottamaan. On aika luopua turhista peloista ja opetella elämään. Elämä jo sinällään on meille lahja. Sitä ei pitäisi koskaan unohtaa. Elämämme täällä vain kerran, kuten hyvä ystäväni on minulle niin monesti sanonut. Nyt on siis vihdoin koittanut aika, jolloin haluan heittäytyä elämän vietäväksi ja nauttia elämästä ja niistä hyvistä hetkistä ja asioista, joita minulle on suotu. Jos elämä sitten kuitenkin päättää toisin, voin katsoa elämää uudestaan. Enää en jaksa enkä halua murehtia, vaan haluan elää minun elämääni onnellisena.
Kovin syvällisissä mietteissä on siis alkanut minun uusi vuoteni, mutta tälläinen mä just olen. Pohdiskelija, joka tuo ajatuksiaan julki kirjoittamalla. Kirjoittaminen on minulle todella terapeuttista ja se onkin yksi syy, miksi pidän tätä blogia ja miksi tämä blogini on juuri tälläinen kuin se on. Sekametelisoppa, joka pitää sisällään vähän kaikkea, mikä milloinkin tuntuu tärkeältä tuoda julki ja esille. Välillä sisustusjuttuja,välillä leipomuksia, välillä elämää. Mitä milloinkin. Olen saanut taas uusia lukijoita. Olen äärettömän iloinen teistä kaikista ja jättämistänne kommenteista. Toivottavasti jaksatte tänäkin vuonna lukea päivityksiäni ja matkata mukanani. Olette tärkeitä ♥
Mikä sitten riittää? Usein asetan ihan itse itselleni liian korkeat tavoitteet, joita en sitten pystykään toteuttamaan. Kukaan ei vaadi minulta yhtään enempää kuin itse jaksan ja pysyn tekemään. Ainoastaan minä, pikkuinen täydellisyyden tavoittelija, teen sen ihan itse. Minun on opeteltava hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja opittava rakastamaan myös itseäni. Kuinka voin aidosta rakastaa ketään toista, jos en osaa rakastaa edes itseäni?
Oman itseni hyväksyminen sellaisena kuin olen on minulle erittäin vaikeaa. Aikuisena ihmisenä pitäisi jo osata hyväksyä vähän muhkumpi ulkomuoto, omat puutteensa ja epäkohtansa. Pitäisi ymmärtää, ettei kukaan meistä ole täydellinen. En edes minä. Tämän taidon puute aiheuttaa ihan turhia pelkoja, jotka ovat tähän asti varjostaneet elämääni ja myös parisuhdettani. Minun on siis aika opetella luottamaan. On aika luopua turhista peloista ja opetella elämään. Elämä jo sinällään on meille lahja. Sitä ei pitäisi koskaan unohtaa. Elämämme täällä vain kerran, kuten hyvä ystäväni on minulle niin monesti sanonut. Nyt on siis vihdoin koittanut aika, jolloin haluan heittäytyä elämän vietäväksi ja nauttia elämästä ja niistä hyvistä hetkistä ja asioista, joita minulle on suotu. Jos elämä sitten kuitenkin päättää toisin, voin katsoa elämää uudestaan. Enää en jaksa enkä halua murehtia, vaan haluan elää minun elämääni onnellisena.
Kovin syvällisissä mietteissä on siis alkanut minun uusi vuoteni, mutta tälläinen mä just olen. Pohdiskelija, joka tuo ajatuksiaan julki kirjoittamalla. Kirjoittaminen on minulle todella terapeuttista ja se onkin yksi syy, miksi pidän tätä blogia ja miksi tämä blogini on juuri tälläinen kuin se on. Sekametelisoppa, joka pitää sisällään vähän kaikkea, mikä milloinkin tuntuu tärkeältä tuoda julki ja esille. Välillä sisustusjuttuja,välillä leipomuksia, välillä elämää. Mitä milloinkin. Olen saanut taas uusia lukijoita. Olen äärettömän iloinen teistä kaikista ja jättämistänne kommenteista. Toivottavasti jaksatte tänäkin vuonna lukea päivityksiäni ja matkata mukanani. Olette tärkeitä ♥
Mukana ollaan tänäkin vuonna ilman muuta!!! Ihania elämän kokoisia ajatuksia ja niin aitoja joihin on helppo lukijan samaistua <3 Ei turhia lupauksia vaan jokaiselle päivälle pieniä ihmeitä jotka tulee sieltä eletyn elämän arjesta :) Eletään täysillä, ei elämästä murehtimalla nauti ;) Kukin tavallaan <3
VastaaPoistaNiin juuri, ei elämästä murehtimalla nauti. Nautitaan niistä arjen helmistä ja ollaan kiitollisia niistä ympärillä olevista rakkaista ♥
PoistaTäällä ollaan <3 Armollisuus kuulostaa hyvältä!
VastaaPoistaK ;)
Ihana sinä. <3 Sitä on itse itselleen ankarin ja välillä pahin vihollinen. Armo on upea asia ja sitä todellakin tulisi muistaa harjoittaa myös itseensä.
VastaaPoistaMuhku oi että mikä sana, kuvaa vallan loistavista meikäläistä. Eli uutta vuotta toivottelee toinen muhku. ;) <3
Juurikin niin! Moni on varmasti itselleen se pahin vihollinen. Sitä vihollista minä lähden nyt uuden vuoden turvin nujertamaan. Hyvää alkanutta vuotta Sinullekin, Tiia K ♥
PoistaIhania pohdintoja ja ajatuksia, paljon noista tunnistin myös omassa mielessäni pyöriviksi ajatuksiksi. Armollisuus itseä kohtaan on jotain mitä olen luvannut jo monena uutena vuotena, mutta aina se on yhtä haastavaa...
VastaaPoistaJatka samaan malliin ensi vuonnakin! :)
Oikein hyvää uutta vuotta sinnekin! :)
Haastavaa tämä varmasti tulee olemaan, mutta toivottavasti sen arvoista. Hyvää uutta vuotta Sinullekin, Taina!
PoistaRiittämättömyyden tunne on niin tuttu. Armollisuus itseään kohtaan olisi varmasti avain moneen hyvään- myös parisuhteessa. Toivottavasti tämä vuosi tuo tullessaan itsensä hyväksymistä kaikkine puolineen meille jokaiselle täydellisyyteen pyrkivälle. Oikein onnellista uutta vuotta sinulle!
VastaaPoistaTämä on varmasti tosiaan monelle tuttu asia, varsinkin meille naisille. Toivon koko sydämestäni niin itselleni kuin kaikille muillekin ihmisille onnellista ja rakkauden täyteistä alkanutta vuotta ♥ Meillä jokaisella on oikeus elää elämämme onnellisena ♥
PoistaHyvin kirjoitettu! Jostain kumman syystä sitä huomaa usein itsekin yrittävänsä elää muille mieliksi, eikä niin kuin itse haluaisi. Eli todellakin sellaista oman elämänsä herruutta etsitään täälläkin.
VastaaPoistaToivottavasti tästä vuodesta tulee sulle onnellinen ja saavutat asettamasi tavoitteet! <3
Kiitos Katri kommentistasi ♥ Nuorempana elin melkeinpä pelkästään muiden mieliksi. Kaikki muut menivät oman itseni edelle. Huonostihan siinä sitten lopulta myöhemmin kävi. Sen jälkeen olen jo vähän oppinut, mutta opsikeltavaa jää vielä tällekin vuodelle. Hyvää Uutta Vuotta Sinullekin, Katri ♥
PoistaIhanaa pohdintaa, elämä on tosiaan lahja, kun sen muistaisi useammin!
VastaaPoistaElämä ei ole itsestäänselvyys. Se unohtuu kyllä liian usein. Hyvää uutta vuotta, Kaisa ♥
PoistaIhana postaus <3 löysin itsestäni paljon samoja juttuja:) blogisi löytäminen oli minulle yksi huippujuttu, koska postauksiasi lukiessa on itsekin saanut vertaistukea ja uusia ajatuksia/ideoita...elämä on todellakin lahja ja itsekin ajattelin tänä vuonna keskittyä omaan hyvinvointiin ja läheisten kanssa ajanviettoon vielä enemmän kuin viime vuonna <3 ihanaa alkanutta uutta vuotta ja bloggailu iloa <3
VastaaPoistaOi, ihana kuulla, että blogistani on sinulle niin paljon iloa ja hyötyä ♥Vertaistuki onkin yksi tärkeimmitä asioista bloggaamisessa. Onnea sinulle alkaneen vuoden tavoitteisiin ja kaikkea hyvää ♥
PoistaKauniit kuuraiset kuvat!
VastaaPoistaElämään täytyy luottaa ja antautua vapaudelle!
Nauti pienistä hetkistä ja unohda turhat pelot!
Onnen tähtipölyä alkaneelle vuodelle ja lämmin tuulahdus täältä oliivipuun alta!
Kiitos! Kuvat ovat viime talvelta, mutta minustakin niin kauniita ♥ Näin yritän tehdä. Jospa sitten olisi vähän helpompi olla ja hengittää. Hyvää ja Onnellista alkavaa vuotta Sinullekin, Susanna ja kiitos kommentistasi! Tervetuloa uudelleen ♥
PoistaHyviä ajatuksia. Nautitaan elämästä ja pingotetaan vähemmän, kerran täällä vaan ollaan. ♥ Tänään päätin töistä tullessani etten tee mitään koko iltana, enkä muuten oo tehnytkään muuta kun pitänyt sohvaa selässä... Kiva joskus olla vaan kuin Ellun kana.
VastaaPoistaKivaa viikonloppua!
Kiitos Mervi kommentistasi ja kiva, kun poikkesit blogiini ♥ Tällä tyylillä tähän vuoteen... Kivaa viikonloppua Sinullekin, Mervi ♥
PoistaArmollisuus on usein asia mitä jakaa muille, mutta sitten omalla kohdalla humpsauttaa riman metriä korkeammalle. Ikä onneksi tuntuu tuovan helpotusta tähän asiaan ja sitä painaa villaisella paljon helpommin omia virheitään kuin joskus kolmekymppisenä :) Kun sitä oppisi puhumaan itselleen samalla lailla kun puhuisi ystävälleen :)
VastaaPoistaTotta! Kirjoitat niin viisaita sanoja. Näinhän se juuri menee. Vielä pitäisi siis oppia olemaan itsensä paras ystävä ♥
Poista