Ajatuksia Isänpäivästä

8.11.2015


Tänään on vietetty isänpäivää. Isänpäivän viettotapoja on varmasti yhtä monta kuin on perhettä/juhlijaakin.Varmasti jokainen isä odottaa, että häntä muistetaan, mutta se tapa, miten se tehdään on eri perheissä hyvinkin erilainen. Monilla isänpäivään liittyy tiettyjä perinteitä. Lapset valmistavat isälle herkkuaamiaisen yhdessä äidin kanssa ja vievät sen onnittelulaulujen säestämänä isälle vuoteeseen. Isää muistetaan erilaisin lahjoin ja kortein. Kokoonnutaan yhdessä isänpäivälounaalle jne. Tapoja on monia eikä varmasti ole sitä yhtä oikeaa tapaa. 

Meillä aiheesta on keskusteltu paljonkin tämän viikonlopun aikana johtuen siitä, että meillä on miehen kanssa hyvinkin erilaiset perhetaustat. Itse olen tottunut siihen, että isää/isoisää käydään onnittelemassa kyläilemällä heidän luonaan. Miehen perheessä ei tälläistä tapaa taas ole. Miehen suvun isät odottavat kyllä, että heitä muistetaan, mutta muistaminen voi tapahtua esimerkiksi soittamalla, viestillä tai kortilla. Se riittää ja kaikki ovat tyytyväisiä. 

Meidän uusperheessä ei oikein ole vielä moudostunut mitään perinteistä tapaa, miten asia hoidetaan. Niinpä tähän isänpäivään sisältyi vähän myös jonkinasteista säätöä siitä, pitääkö meidän mennä mummolaan onnittelemaan ukkia vai riittääkö muistaminen jotenkin muuten? Tulevatko miehen lapset meille onnittelemaan isäänsä vai eivät? Miten minun lapseni muistavat miestäni vai muistavatko ollenkaan? Mies osasi suhtautua tähänkin asiaan paljon paremmin kuin minä. Syy on varmasti juuri siinä, että mies on omassa perheessään tottunut siihen, että onnittelut voi hoitaa muutenkin kuin käymällä ihan paikan päällä. Noh, ehkä mä opin tästä taas jotain uutta! Jatkossa tulen ajattelemaan ennenkaikkea sitä, mikä on sille omalle ydinperheelleni paras vaihtoehto. Me kun olemme miehen kanssa kuitenkin myös kahden lapsen isovanhempia. Se ei varmasti tule olemaan minulle helppoa, koska olen aina ollut hyvä laittamaan toisten edun omani edelle.

Minä olen todella ylpeä puolisostani, joka on ottanut minun ns. isättömät lapseni todella hyvin omikseen ja rakastanut heitä kuin omiaan. Minusta tuntuu tosi pahalta, että lasteni omat isät eivät ole halunneet olla läsnä omien lastensa elämässä. Oma tuskani tässä asiassa on todella raastava, mutta mitä se on lapsillani, joiden isä on hyljännyt heidät. Tästä syystä isänpäivä ei ole ollut minulle oman isäni kuoleman jälkeen mitenkään helppo/mukava päivä. Äsken palasin vielä lukemaan esikoiseni viime vuotisen blogipäivityksen, minkä hän kirjoitti pian isänpäivän jälkeen. Vieläkään en voinut lukea postausta ilman kyyneleitä. Myös esikoiseni oli tehnyt samoin. Hänen ajatuksiaan isänpäivästä voitte käydä lukemassa hänen blogistaan Cafe`au mama.
 ♥ ♥ ♥
 

22 kommenttia:

  1. Anonyymi8.11.15

    Osittain samalaisia mietteitä käytiin tänään oman kullan kanssa. Eri perheissä kun on erilaiset tavat. Puhumalla ja sopimalla niistäkin selvitään... -ja totutaan.
    Yhtä kurjia lapsuusmuistoja löytyy... muistan asioita samoin kuin sun lapsesi :(
    Hali <3
    K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että puhuminen on erittäin hyvä keino ratkaista tilanteita ja ongelmiakin. Kaikkea hyvää sinulle K ♥ On tosi kurjaa, että olet joutunut kohtaamaan lapsuudessasi samankaltaisia asioita kuin omani.

      Poista
  2. Voi huh miten itkin kun luin tyttäresi postauksen. Iseissä on eroja ja hyvistä sellaisista saadaan olla kiitollisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kumpa muistaisimme muullinkin kiittää ja riittävästi arvostaa sitä, mitä ne hyvät isät tekevät lapsiemme eteen ♥

      Poista
  3. Omat lapsuusmuistot tulivat pintaan, kun luin tyttäresi kirjoituksen.

    Ja kaikki saavat todellakin viettää isänpäivää kuten tahtovat. Eihän sen juhlittavan isän tarvitse olla biologinen isä, etenkään jos minkäänlaista lämmintä sidettä ei löydy. Joillakin sitten taas on useampi isä ketä juhlia.

    Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija ♥ Todella kurjaa, että sinäkin olet joutunut kohtaamaan lapsuudessasi samanlaisia asioita kuin minunkin lapseni. Minusta myös ei biologinen on juhlimisen arvoinen. Usein juuri heillä on todella tärkeä merkitys lapselle. Ihanaa alkavaa viikkoa Sinullekin ♥

      Poista
  4. Koskettava oli kyllä tyttäresi teksti. Onneksi hän on saanut ihanan miehen itselleen ja saa lastensa kautta kokea hyvää lapsuutta. Ja täytyy sanoa, että on sulla ollu kyllä rankkaa elämä sillon aikanaan.. Ihanaa, että sulla on nyt hyvä ja rakastava mies!! ♥

    Meillä on myös nämä uusperhekuviot... tosin näköjään jo siinä vaiheessa, ettei miehen lapsista ole mitään kuulunut koko päivänä... Harvemmin niistä muutenkaan mitään kuuluu, poika saattaa putkahtaa kylään joskus (on tällä hetkellä ulkomailla töissä) mutta tyttärestä ei ole kuulunu aikoihin mitään (vaikka asuu täällä samassa kaupungissa...). Minä en koe hommakseni pitää miehen lapsiin yhteyttä, se on isänsä tehtävä ja jos ei pidä, puolin toisin, niin minkäs teet.

    No meillä ei suuremmin tänään juhlittu, kuten ei oikein muutenkaan osata juhlia. Käytiin kahvilla appiukolla, ihan kiva sielläkin välillä käydä (asuu noin 1km päässä...). Mä tein vähän parempaa ruokaa (siis hyvin vähän... mutta yritin ees =D) ja kakunkin väänsin. Meidän kaikki lapset oli paikalla, kun omillaan olevan tytärkin tuli perheineen käymään. Lahjoja meillä ei anneta, tyttö toi vaan kortin ja mä ostin eilen kauppareissulla miehelle suklaarasian. Mä ehkä vähän suorastaan ihmeissäni katselen, kun joissain perheissä isän- ja äitienpäivät vietetään tosi juhlavasti ja on aika suuriakin lahjoja, ja mikä pöyristyttävintä, jopa oikein lahjalistaa (sisältäen kaikenlaista erittäin tyyristä) miehelle vinkiksi, siis äitienpäivän edellä... *ei tajuu*

    Niin, omaa isää ja ukkia muistelen vaan mielessäni, heitä kun ei enää täällä joukossamme ole. ♥

    Mukavaa alkavaa viikkoa sulle Krisse! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli ♥ Välillä elämä vaan on niin epäoikeudenmukaista ja matkalle sattuu niitä kivisiäkin polkuja. Nekin on vain kuljettava. Kiva, että saitte kaikki yhteiset lapsenne teille tänään syömään ja viettämään kanssanne isänpäivää ♥ Mukavaa alkavaa viikkoa Sinullekin ♥

      Poista
  5. Meillä myös uusiperhe, - kuten tiedätkin :) Mieheni tyttäret onnittelevat isäänsä ja kaikki kynnelle kykenevät tulevat paikan päälle - alkavat vain olla jo niin maailman tuulissa.. muistaminen tärkeää molemmin puolin kun suhde hyvä. Ukkeja ei enään ole - joten heille vain sytytämme kynttilän. Minun lapseni kunnioittavat ja pitävät rakkaimmastani todella paljon, mutta heillä on oma isä ja hyvä sellainen, joten on selvää, että he juhlivat isänpäivää siellä isänsä luona. Juuri kuten viisaasti kirjoitit - jokaisella perheellä omat tapansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän isänpäivänne kuullostaa kyllä todella hyvältä. Olen iloinen puolestasi, että niin on ♥

      Poista
  6. Voi Krisse ❤ kyynelsilmin luin tyttäresi tekstin ja olisi niin paljon sanottavaa, tämä vain ei ole oikea paikka niille sanoille. Minun vanhimman lapseni isä ei ole ollut lapsensa elämässä eromme jälkeen- erosin hänestä lapsen ollessa pieni vauva- ja aikalailla samanlaisista syistä kuin tyttäresi kuvailee isänsä käytöstä sinua kohtaan. Isänpäivä oli meillekkin pitkään hyvin ristiriitaisten tunteiden päivä. Onneksi nykyinen mieheni ja neljä lastamme ovat tuoneet päivään aivan erilaisen tunteen, josta myös esikoislapseni on päässyt osalliseksi. Isyys- vanhemmuus- on tekoja, ei biologiaa tai sananhelinää. Kaikkea hyvää teille jatkossakin Krisse ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos P ♥ En soisi kenelekään samaa kohtelua kuin olen itse saanut aikoinaan. Ikävää, että sinäkin olet joutunut sen kokemaan. Olen iloinen, että sinullakin on asiat nyt hyvin ja esikoisesikin on päässyt osalliseksi mukavaan isänpäivän viettoon ♥ Hyvää alkavaa viikkoa Sinulle, P ♥

      Poista
  7. Käyn kohta lukemassa tyttärei kirjoituksen, mutta kommentoin nyt ensin tätä! Juuri tänään oli puhetta mieheni kanssa noista "isättömistä" lapsista, joita kohtaan työssäni yllättävän usein. Miksi joillekin miehille isyys on niin vaikea asia? Miten joku voi hylätä oman lapsensa? Tasa-arvon nimissä on kerrottava, että meillä on yksi miespuolinen kaveri, joka vuosia sitten sai lapsen baarituttavuuden kanssa. Tämä äiti teki hiljalleen selväksi, ettei halua miehen pitävän yhteyttä lapseen ja muutti toiselle puolelle Suomea. En ymmärrä tällaistakaan. Tuon on pakko selvitä jossain vaiheessa lapselle, tuskin kiittää äitiään...
    Mutta onneksi lapsillasi on sinut ja uusi puolisosi!<3 Lasten ei edes tarvitse olla samaa lihaa ja verta, että heitä rakastaa.<3 Äitiys, isyys ja hyvä parisuhde ovat varmasti paras tapa tulla ehjäksi, vaikkei isää elämässä olisikaan.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Taina ♥ Olen huomannut, että nuo lapsensa hyljänneet isät ovat kaikesta huolimatta omasta mielestään äääärettömän hyviä isejä. He eivät todellakaan ymmärrä sitä, mitä ovat menettäneet ja kuinka paljon ovat tehneet pahaa omilla teoillaan :(

      Poista
  8. Kyyneleitä en ole enää vuodattanut tämän asian suhteen, vaikka nämä jutut näin isänpäivän aikoihin mietityttävätkin. Tuntui vaan taas puhdistavalta kirjoittaa aiheesta! Sinun ei pidä potea pahaa oloa siitä, että isäni on tehnyt omat valintansa meidän lapsien suhteen. Sä oot rokannut ja kasvattanut meistä hyviä tyyppejä! Välillä on ollut vaikeampaa ja välillä helpompaa, mutta se on elämää se. Minun lapsillani on hyvä isä ja ukki, joista saan olla ylpeä ja kiitollinen. Meidän perhe <3

    PS. Myös meidän perheessä on pohdittu, mikä olisi hyvä tapa viettää isänpäivää, koska meidänkin mielipiteet eroavat toisistaan. Päädyttiin sitten toimimaan niinkuin päivänsankari itse tahtoi. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Elina ♥ Meidän perhe ♥ Toivottavasti teillä oli mukava isänpäivä. Jään innolla odottamaan, mitä lapset olivat askarrelleet päiväkodissa ♥

      Poista
  9. Anonyymi9.11.15

    Hei,no nyt se itku tuli minultakin. Krisse ja Elina miten vahvoja naisia te olettekaan,teillä ei ole mitään hätää enään. <3 T:Mellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mellu ♥ Onneksi tänä päivänä meillä kaikilla on asiat paremmin :))

      Poista
  10. Krisse kiitos avoimesta pohdinnasta. Me naiset pyrimme ajattelemaan jokaista, että kaikilla olisi hyvä ja kaikki otettaisiin yhtä lailla huomioon ja siinä joskus jopa oma itse hieman unohtuu. Niin ovat tavat erilaisia, oikeastaan omassa perheessä, siis lapsuuden, ei ole ollut tapana kouhkata mistään, miehen perheessä taasen asiallisesti vietetään kaikkia juhlapyhiä.

    Uusperheeläisenä, isovanhempien kasvattamana, äitipuolena kahdelle lapselle, jotka ovat asuneet elämänsä meidän katon alla ymmärrän niin monet fiilikset ja tuskat, mitä kaikkea kätkeytyy näihin päiviin. Mieheni on isä kaikille lapsille, mutta kun on äitienpäivä mieheni lapset ovat äidillään viettämässä aina äitienpäivää ja se tuntuu aina surulliselta, vaikka onkin ymmärrettävää. Lapset kun ovat minulle täysin omia. Mutta varmasti heidän äidillään on omat surunsa taas toisessa päässä. <3

    Kaikenlaista tekstisi herätti, mutta toivotan kuitenkin oikein mukavaa alkanutta viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia ♥ Juurikin näin...ajattelen jokaista, että kaikilla olisi hyvä. Pitäisi kai osata olla itsekkäämpi!?

      Poista
  11. Niin monenlaisia tapoja juhlia, kuin on perheitäkin :) Ja valitettavasti tämmöiset päivät herättää myös niitä ikäviä muistoja tai ajatuksia... Mutta onneksi sinusta on moneen rooliin lapsillesi ja varmasti itse olet päätynyt juurikin oikeanlaisiin ratkaisuihin teidän perheen kannalta ♥ Kohta se ois Krisse menovaaaa.... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja ♥ Yritän ainakin aina tehdä sellaisia ratkaisuja, että ne olisivat kaikkien kannalta hyviä.

      Poista

Kommenttilaatikkoni on avoin kaikille kommenteille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin!

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian!

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan