Jouluaatto ♥

Jouluaatto on ohi, mutta joulu jatkuu vielä. Minullakin oli aatto vapaa, joten sain nukkua vähän pidempään tai olisin saanut, jos osaisin nukkua. Sisäinen kello on jännä asia ja herättää kyllä ilman kellon soittoa aika tarkasti joka aamu samaan aikaan. No, en pahastu siitä, koska rakastan kiireettömiä aamuja ja rauhallisia kahvihetkiä. Niissä tunnelmissa alkoi siis minun aattoaamuni. Aamukahvia juodessa oli vielä mukava muistella aatonaaton joulukahvitteluja kahden vanhimman tyttäreni ja heidän perheidensä kanssa. Mummon joulu oli siis pelastettu, kun näin vielä ennen joulua pikkuisetkin ♥ Oli mukava katsella valokuvia lasten joulujuhlista ja jutella vähän tontuista ja joulun jännityksestä heidän kanssaan.

Jouluaattoaamuksi olin suunnitellut hakea juuri pesästä lentäneen kuopukseni meille joulupuurolle, mutta suunnitelmani muuttuivat hiukan, kun veljeni soitti ja pyysi meidät heille joulupuurolle. Sehän sopi hyvin, koska olimme menossa heidän naapuriinsa katsomaan äitiäni, joten menimmekin sitten kaikki veljeni luo. Myös siskoni oli tullut Helsingistä veljeni luo joulunvietoon, joten oli kiva nähdä myös häntä. Veljeni asuu siis lapsuudenkodissani ja sinne on kyllä aina mukava palata ja mennä. Vaikka talo onkin remonttien myötä  muuttunut, on se silti aina se vanha tuttu lapsuudenkotini ♥ 

Veljeni avovaimo on todella taitava kukka-asetelmien ja sommitelmien tekijä. Oma mielikuvitukseni ei taivu lähellekään samaa. Kiertelin suorastaan haltioituneena ympäri taloa ja katselin hänen tekemiään jouluasetelmia ♥ Niin ihania ♥ Yläkuvissa näkyvä joulumailma on kyllä ihan huikea.

Joulurauhan julistuksen aikaan söimme siis joulupuuroa, mutta oliko puurossa manteli? Kyllä oli! Miten se menikään, että se joka saa mantelin kohtaa suuren onnen tulevana vuonna vai joutuu tiskaamaan puuron jälkeen? No oli, miten oli! Manteli löytyi siskoni lautaselta ♥ Puuron jälkeen joimme vielä yhdessä joulukahvit, kunnes jatkoimme matkaa kirkolle. Kävimme viemässä kynttilän isäni ja isovenhempieni haudalle. Haudoilla käyminen jouluaattona on yksi perinne, josta en halua luopua koskaan. Se vain kuuluu jouluun.

Kirkolta ajelimme sitten kotiin ja aloimme pikkuhiljaa valmistelemaan jouluateriaa. Mieheni teki kyllä suuren työn sen eteen ja olen siitä todella kiitollinen. Ilman hänen apuaan ja panostustaan meillä ei olisi juurikaan joulua, koska olin kaikki joulun aluspäivät hyvin tiiviisti joko koulussa tai töissä. Joulupöydässä oli kaikkea, mitä pitikin eli herkkua monenlaista. Yritimme syödä mahdollisimman rauhallisesti ja maltillisesti. Itse säästyin ähkyltä, mutta miehellä ja tytöllä taisi käydä toisin. Ruokailun jälkeen jaoimme kuusan alle ilmestyneet lahjat. Olimme olleet kilttejä, koska jokainen sai kyllä aika monta lahjaa ♥ Kiitos kaikille meitä jouluna muistaneille ihanista joululahjoista. Olette rakkaita ♥ Miten teidän jouluaattonne sujui? Toivottavasti kaikilla on ollut juuri sellainen jouluaatto kuin halausittekin ♥