Huono äiti tuli meille...

 ...vai tuliko sittenkään? Onko vanhemmat epäonnistuneet, kun lapsi masentuu? Mielialan vaihtelut kuuluvat nuoruusiän kehitykseen. Nuoren mielessä tapahtuu nopeita ja hämmentäviä muutoksia: nuori saattaa olla yhdessä hetkessä hyvällä tuulella ja seuraavassa hyvin ärtyisä. Ajoittainen alakuloisuus, surumielisyys ja ärtyneisyys ovat osa normaalia murrosikäisen tunnemaailmaa. 

Syy mielialan vaihteluihin on hormonaalisissa muutoksissa ja psyykkisissä paineissa. Epävarmuuden ja turvattomuuden tunteita syntyy, kun nuori irrottautuu vanhemmista ja itsenäistyy ja keho muuttuu kovaa vauhtia. Nämä normaalit tunnereaktiot menevät kuitenkin ohi eivätkä vaikuta merkittävästi nuoren toimintakykyyn. Jos alakulon, masennuksen ja toivottomuuden tunteet pitkittyvät ja nuoren yleinen toimintakyky heikkenee, tarvitaan ammattiapua.

Masentunut ja alakuloinen mieliala, uupumus ja kyvyttömyys mielenkiinnon tai mielihyvän tuntemuksiin ovat keskeisiä nuoren masennuksen oireita. Mielialan lasku voi näyttäytyä itkuisuutena, pitkäkestoisena masentuneena mielialana ja erityisesti nuorilla aiemmasta poikkeavana jatkuvana ärtyisyytenä, kireytenä ja vihaisuutena. Kyvyttömyys tuntea mielihyvää ilmenee esimerkiksi apatiana ja kyllästyneenä olotilana. 

Nuori voi hylätä aiemmin tärkeänä pitämänsä asiat kuten harrastukset. Koulunkäynnin ja keskittymiskyvyn vaikeudet, oman hygienian, vaatetuksen ja terveydenhoidon laiminlyönti, muutokset ruokahalussa, unihäiriöt, psykomotorinen kiihtyneisyys tai hidastuminen, arvottomuuden-, toivottomuuden-, riittämättömyyden-, vajavuuden- ja syyllisyydentunteet, kuoleman toiveet ja itsetuhokäyttäytyminen ovat myös merkkejä masennuksesta.  Erityisesti tytöillä syömiseen liittyvät ongelmat voivat olla merkki masennuksesta.

Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi sen mukaan, kuinka moni oireista täyttyy. Mitä useampi oire nuorella on, sen vakavammasta asiasta on kysymys. Yksittäinen oire ei vielä täytä masennuksen kriteerejä, mutta oire voi silti olla vakava ja siihen on puututtava. Nuoren masennuksesta kannattaa olla huolissaan silloin, kun nuoren käyttäytyminen muuttuu selkeästi entiseen verrattuna.

 

 Mitä sitten, kun oma lapsi masentuu?

Ota asia vakavasti. Älä vähättele. Luovu ajatuksesta "Eihän nyt meidän lapsi".
Masennus tulee lupaa kysymättä ja on siitä kurja vieras, että se ei lähde pois ennenkuin se hoidetaan pois, joten ota vastaan kaikki apu, mitä on tarjolla. Älä etsi syyllisiä, vaan keskity lapsen/nuoren paranemiseen. Masentuneelle nuorelle sosiaalinen tuki on erittäin tärkeää. Hyvät suhteet ystäviin ja vanhempiin edistävät toipumista. Muista huolehtia myös omasta jaksamisestasikin. 

*lähde MLL - Vanhempainnetti*