Orvokit - varma kevään merkki

Parin harmaan ja sateisen päivän jälkeen aurinkoinen kevätpäivä on enemmän kuin tervetullut. Meillä lämpömittari on kivunnut tänään yli 15 asteen ja tuo lämpö tuntuu niin hyvältä. Muutamana aamunakin lämpötila on ollut jo reilusti plussalla, joten pieniä toiveita siis olisi, että yöpakkaset olisivat jo ohi vai menikö se niin, että kohta puhutaan hallasta ja hallan vaarasta eikä yöpakkasista? 

Kevät on siis takuuvarmasti tullut ja yksi selvä kevään merkki on orvokit. Eilen kävin ensimmäisen kerran puutarhamyymälässä tänä keväänä ja tänä aamuna hurautin sinne jo uudestaan. Vielä ei puutarhalla ollut muita kukkia kuin orvokkeja ja narsisseja, jos ei monivuotisia juurakoita ja perennojen alkuja oteta huomioon. Huhtikuun puolella kun vielä kuitenkin ollaan, olin täysin tyytyväinen tähän valikoimaan. Mukaan lähti siis laatikollinen orvokkeja. Tykästyin noihin kaksivärisiin orvokkeihin, joiden kanssa valkoiset orvokit sopivat täydellisesti yhteen.

Tänään ajelin sitten äidin luo heti aamusta ja siivoilin siellä vähän hänen terassiaan. Mieheni on tehnyt äidille muutama vuosi sitten kuormalavasta samanlaisen kukkalavan kuin meilläkin on kesähuoneen seinällä. Nappasin kukkalavasta kuivuneet callunat pois, möyhin mullan (ja lisäsin uutta) ja sitten istutin kukkalavan täyteen ihania ja niin keväisiä orvokkeja; vuorotellen valkoista ja kaksiväristä. Kyllä pienillä asioilla saa paljon aikaan. Kotona istutin eilen orvokkeja pienempii astioihin, kun meidän kukkalavan luo ei vielä ole mitään asiaa. Nurmikko on nimittäin niin märkä vielä, ettei sinne ole asiaa vielä pitkään aikaan. Ensin pitää odottaa, että isot lammikot häviävät ja sen jälkeen, että nurmikko kuivaa. Lämpimät kevätpäivät ovat siis todellakin tervetulleita tänne Kaakon kulmalle.

Ottaessani kuvia tähän postaukseen kukka-asetelmistani minulla oli innokas kuvausassari seuranani. Meidän kissa tykkää paistatella päivää tuossa lavapöydän päällä kellien auringossa eikä olisi millään halunnut väistää ja siirtyä hetkeksi vähän syrjään. Hassu kissa se on, kuten kuvista näkee. Kuvista näkee myös, kuinka se on pitänyt lavapöytää salaa minulta raapimapuunaan, murrr... Huomenna, jos sää vain salliin, aion siistiä pionipenkkini pihan perältä vanhan saunarakennuksen päädystä. Viime syksynä penkin talviteloille laittaminen saattoi hiukan unohtua ja nyt on katkottava kuivat pionin varret ja haravoitava kuivat lehdet pois, että uudet kukinnot pääsevät nousemaan penkistä olettaen tietenkin, etteivät pionini ole paleltuneet talven aikana. 

Aurinkoista ja ihanan keväistä torstai-iltaa kaikille!!