Oma maa mansikka - eli mansikkamaan perustaminen

11.8.2019

Kirjoittelin tuossa heinäkuun loppupuolella eräässä postauksessani puutarhaunelmistani ja kerroin, että olen pikku hiljaa aloittanut oman kierrätyspuutarhan rakentamisen. Tarkoituksena on siis rakentaa tätä puutarhan osaa mahdollisimman pitkälti kierrätystavaroilla. Roskalavalta löytää vaikka mitä kierrätyspuutarhaan sopivaa niin materiaaleja kuin taimiakin.


Meillä oli ennestään varastossa jo yksi lavakaulus, joka muutama viikko sitten miehen avustuksella löysi paikkansa kierrätyspuutarhasta. Siinä vaiheessa en vielä ollut oikein varma, mitä lavaan laittaisin, mutta kun sain apuja ja hyviä neuvoja mieheltäni, niin päätin, että lavan voi asentaa valmiiksi ja sen jälkeen voi sitten pähkäillä, mitä siihen laitetaan. Minulla on tarkoitus ensi keväänä hommata pari lavaa lisää, joten miehen kanssa yhdessä tuumailtiin, mihin tuo ensimmäinen lava olisi järkevintä laittaa. Kun paikka sitten löytyi ja mies hiukan lapion kanssa teki sille paikkaa, asettui lava hyvin paikalleen perennapenkin edustalle. Kun lava oli paikoillaan, levitin lavan pohjalle suojakankaan. Suojakangas on hyvä laittaa muuten niin, että se ylettää lavan reunoille asti. Kun suojakangas oli aseteltu paikoilleen, naputtelin sen nitojalla kiinni lavan reunoihin. Toinen hyvä kateaine on märät sanomalehdet. Niitä vain lavan pohjalle reilu kerros ja mullat päälle. Minulla oli viime kesältä pakka tuota suojakangasta, joten käytin sitä. Multaa tuohon lavaan menikin sitten useampi säkki. Puutarhamyymälästä ostettu kalkittu ja peruslannoitettu puutarhamulta on hyvä valinta. 



Muutaman ystäväni luona olen nähnyt, että kasvulavoissa on ollut mansikoita, joten siitä se ajatus sitten lähti. Aluksi mietin kylväisinkö vielä retiisiä, salaattia tms lavaan, mutta sitten uppouduin hetkeksi internetin ihmeelliseen maailmaan ja ajatus mansikkamaan perustamisesta kasvulavaan sai vahvistuksen. Paras aika mansikkamaan perustamiselle on joko kevät (toukokuusta juhannukseen) tai sitten elokuun alusta aina syyskuun puoliväliin asti eli vielä ehtii. Aluksi olin aikeissa ostaa lavaan mansikan taimet puutarhamyymälästä, mutta kun en niitä sieltä enää saanut, asia jäi hetkeksi junnaamaan paikoilleen, kun en vain saanut sitten mentyä etsimään taimia toisesta myymälästä. Ehkä oli ihan hyvä, etten mennyt, koska tänään sain mansikan taimet roskalavaryhmän kautta ilmaiseksi. Kävin siis napsimasta erään eläkeläisrouvan mansikkalavasta pussillisen rönsyjä, jotka sitten istutin omaan lavaani. Tämä on kierrätyspuutarhan perustamista parhaimmillaan.


Mansikkamaan voi siis perustaa mansikan rönsyistäkin eikä aina tarvita kaupan astiataimia. Mansikkamaa pitää vain kastella tosi hyvin ja huolehtia aluksi riittävästä kastelusta muutenkin, että rönsytaimet lähtevät hyvin kasvamaan. Meillä satoi tänään hiukan joten ajattelin alkukosteuden tulleen taivaalta, mutta mitä vielä. Vain mullan pinta oli hiukan kastunut ja kaikki muu multa oli ihan kuivaa. Niinpä pääsin heti kasteluhommiin. Mullan päälle olisi tietenkin ollut hyvä laittaa mansikkakangas, musta muovi tai vaikkapa olkia suojaamaan rikkakasveilta ja pitämään kosteuden hyvin lavassa, mutta kun mitään edellämainituista ei minulla ollut, on mansikkalavan pinta vielä paljaana. Oljet on helppo levittää taimien juurelle vielä jälkeenkin päin. Ehkäpä saan niitä vaikkapa veljeltäni, kun vaan muistan kysyä ja pyytää. 

Illalla täytyy kyllä vielä käydä kippaamassa lisää vettä taimien niskaan. Olisi niin kiva, kun mansikat lähtisivät nyt hyvin kasvamaan ja jos en vielä ensi kesänä, niin vaikka sitten seuraavana kesänä saisin poimia kakkumansikat omasta maasta.

Onko sinulla kasvulavoja puutarhassassi? Mitä olet niissä kasvattanut? Onko sinulla kenties mansikkalava tai oletko lisännyt mansikkamaatasi rönsyistä?

Mukavaa alkavaa, uutta viikkoa kaikille ♥


Kuulumisia ja vierailu Mansikkatilan mailla

4.8.2019

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet todella työntäyteisiä ja sen vuoksi myös melko raskaita. Päivät ovat siis olleet vain töihin lähtöjä ja töistä kotiin paluita eikä paljon muuta. Iltaisin en oikein jaksa puuhailla kotona mitään kummempaa ja nykyään, kun lapset eivät enää asu kotona, ei oikeastaan edes ole pakko tehdä mitään, jos ei jaksa tai viitsi. Ehkä olen tullut myös hiukan mukavuudenhaluiseksi enkä siksi enää edes häiriinny niin pahasti lattialla pyörivistä villakoiristakaan. 


Varsinaista kesälomaahan minulla ei tänä kesänä ole lainkaan. Kevättalvelta minulle kertyi kolme kokonaista lomapäivää, joista yksi meni valmistujaisjuhliini ja kaksi pidin heinäkuun alkupuolella. Niinpä viime viikon alussa olleet kolme vapaapäivää tuntuivat ruhtinaallisilta. Olihan se vapaa pidempi kuin kesälomani pidempi jakso. Tiesin suostuessani tuohon kolmen päivän vapaaseen, että se tietää pitkää työputkea, mutta niin ihanan houkuttelevalta se tuntui, että suostuin siihen. Vapaat olivat minulle kuin miniloma. 

Mies oli ollut juuri silloin edeltävänä viikonloppuna ystävänsä häissä ja toi sieltä tullessaan ison täytekakun. Niinpä kokoonnuimmekin sitten maanantai-iltana veljeni ja kahden vanhimman tyttäreni perheiden kanssa meille kahvittelemaan ja syömään kakkua. Pitkästä aikaa oli ihan mukava taas kokoontua yhteen ja vaihdella kuulumisia ilman, että oli mitkään juhlat tms. Kakkukin maistui hyvin kaikille ja se oli oikein kesäisen raikas.



Seuraavana päivänä kävin aamupalalla ystäväni terassilla. Ruuhkavuosia elävän ystävän kanssa ei aikataulut ihan helpolla satu yksiin, mutta aina välillä onneksi natsaa. Syötyäni ihanan aamiaisen ystävän luona käänsin auton nokan kohti Villähteä ja ajelin blogiystäväni, Tainan, luo kylään. Kävimme pari viikkoa aiemmin Tainan kanssa Asuntomessujen mediapäivässä ja silloin Taina muistutti minua, että kahvikutsu hänen luokseen on edelleen voimassa. Kun sain sitten tietää tästä minilomastani, laitoin heti Tainalle viestiä ja sovimme treffit. Tainan kanssa on aina tosi helppo olla ja keskustella ihan mistä vaan maan ja taivaan välillä. 

Olen seurannut Tainan blogia Mansikkatilan mailla jo usean vuoden ajan ja nyt olikin tosi kiva päästä näkemään ihan livenä Tainan koti ja ennenkaikkea ihana kesähuone, josta olen hänen blogissaan nähnyt paljon kuvia ja tietenkin seurasin aikanaan  myös sen valmistumista. Ja kyllä, kuvat eivät valehtele, Tainan kesähuone oli juuri niin ihana kuin sen kuvittelinkin olevan.



















Kaivelipa Taina minulle puutarhastaan muutaman malvikin alunkin mukaan, jotka sitten illalla heti istutin tuonne kierrätyspuutarhaani. Puutarhaprismasta hain vielä niiden seuraksi muutaman muun perennan, että sain penkin täyteen. Ostin palavaa rakkautta, harjaneilikkaa ja kurjenpolvea. Nyt vaan pitää toivoa, että lähtevät hyvin kasvamaan ja saan ensi kesänä nauttia upeasta kukkaloistosta. Ostin myös yhden jaloangervon, jonka istutin ihan omaan pikku penkkiinsä. Olenkin ajatellut vihdoin panostaa jatkossa enemmän noihin monivuotisiin kukkiin ihan vaan sen vuoksi, että minulta menee joka vuosi ihan hurja määrä rahaa kesäkukkiin, jotka kesän jälkeen päätyvät tunkioon. Olen aina kuvitellut, että en osaa kasvattaa perennoja, mutta ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla, ettenkö siitä jotenkin suoriutuisi. Aika näyttää, kuinka käy.


Huomenna työt taas kutsuvat. Viikonloput menevät kyllä ihan hurjan nopeasti ja tuntuu, ettei näiden aikana meinaa millään ehtiä palautumaan kunnolla työviikosta. Tänä viikonloppuna alkoi myös taas kirppispöydän pito paikallisella kivijalkapirppiksellä, joten sekin työllistää hiukan, kun käy siistimässä ja täydentämässä kirppispöytää. Huomenna on taas töiden jälkeen heti ajettava sinne. 


Mukavaa alkavaa, uutta viikkoa Sinullekin ♥

Kaikki postauksen kuvat ovat Tainan luona otettuja.

Kouvolan Asuntomessut - muutama tärppi messuille

3.8.2019

Tänään kävimme miehen kanssa Asuntomessuilla kiertelemässä messualueen kohteet läpi. Itsehän olin käynyt tutustumassa kohteisiin jo aiemmin ennen virallisten messujen alkamista mediapäivänä. Muutama kohde jäi silloin käymättä läpi, joten oli ihan mukava päästä näkemään nyt myös ne kohteet. Joihinkin kohteisiin oli aika pitkä jono, kuten esimerkiksi omaan suosikkikohteeseeni Jukkatalo Ainaan ja Sievitalo Untoon. Onnekseni olin käynyt niissä jo mediapäivänä, joten en jäänyt niistäkään paitsi, koska mies ei innostunut jonottamaan näihin kohteisiin. Sää oli tänään hyvä kohteiden kiertelyyn, koska ei ollut liian kuuma.





Sievitalo Unto on varmasti yksi tämän vuoden Asuntomessujen suosikkikohteista. Se on ajaton, moderni ja lämminhenkinen koti. Tässä yksitasoisessa kodissa on oleskelutiloissa suuret ikkunat ja korotettu katto, jotka luovat avaruutta ja valoisuutta. Asunnon pohja on käytännöllinen, josta kertoo esimerkiksi yhdistetty olohuone- ja ruokailutila sekä avokeittiö, josta on kulku katetulle terassille ja pihalle. Itse pidin erityisesti tämän kohteen valoisuudesta ja avaruudesta.


Itse pidin messuilla tosi paljon kodeista, joiden sisustuksessa oli käytetty värejä. Kuten olen monesti aiemminkin kertonut, värit ovat pikku hiljaa hiipineet elämääni. Nämä kuvat ovat kohteesta 28 Paja-aukion Kotikolmio. Tässä kodissa kotimaisuus, ekologisuus ja luonto olivat vahvasti esillä. 

Aivan Upseerinpäiväkodin vieressä olevista kohteista yksi käymisenarvoinen paikka on Talo Aito. Se ei ollut henkilökohtainen suosikkini, mutta sieltä löytyi kivoja yksityiskohtia ja tuo aivan ihanan värinen sohva. Rakastan petroolin väriä ja olisi ihanaa saada tuotua jotenkin tuota väriä omankin kodin sisustukseen. Talo Aito on nykyaikainen ja laadukas puutalokoti, joka koostuu kolmesta erillisestä rakennuksesta, joita yhdistää suuri terassi. Kannattaa siis käydä tutustumassa.

Talo Aidon naapurissa on ihanan rockhenkinen nuoren perheen koti, jossa ei ole myöskään väreissä säästelty. Punaista, mustaa ja sinistä löytyy seinistä, eteisessä ja keittiössä on upeaa punatiiliseinää ja lisänä paljon huikeita yksityiskohtia ympäri kotia. Desingtalo Airon Neito on yksilöllinen kaksikerroksinen koti, jossa on huomioitu perheen erityistoiveet. Tämä on koti, jossa ei pelätä värejä eikä elämää. Kokonaisilmeeltään koti on hallittu, toimiva ja viihtyisä. Kannattaa siis käydä tutustumassa myös tähän kohteeseen. 

Tämän postauksen viimeisessä kuvassa on jotain huikeaa kauneutta ja värien iloittelua. Kuva on kohteen 30 Kotikompaktin terassilta. Tässä kodissa on vahvasti esillä kierrätys ja sehän on tietenkin minun mieleeni. Toisen roska tai roskis voi olla toisen aarre. Kannattaa siis käydä myös tutustumassa näihin Kouvolan Asunnot Oy:n kohteisiin. 

Kouvolan Asuntomessut Korian Pioneeripuistossa on avoinna vielä ensi viikon, joten hyvin ehtii vielä tutustumaan messualueen kohteisiin. 

Yökyläilyä ja puutarhaunelmia

24.7.2019

Olen taas viimeisen viikon aikana useammankin kerran saanut todeta, kuinka ihana asia hyvät, aidot ystävät ovat. Samanhenkisen ja samoista asioista pitävän ystävän löytäminen ja ennenkaikkea pitäminen osana elämää on todella tärkeää. Vaikka parisuhde ja perhe-elämä olisikin kunnossa, siitä huolimatta ystäviä tarvitaan. Ystävät ovat voimavara, jonka arvoa ei välttämättä aina tule ajateltua tai arvostettua riittävästi. Itse olen siis niinkin onnellisessa asemassa, että minulla on tälläisiä ystäviä useampikin.

Yksi tälläisistä ystävistäni on Kati, jonka kanssa olemme tunteneet vasta muutaman vuoden. Entisen työpaikkani kautta tapasimme toisemme ja pikku hiljaa vain huomasimme, että moni asia yhdisti meitä ja olimme kiinnostuneita pitkälti samoista asioista. Siitä alkoi ystävyys, joka mielestäni on vain lujittunut ajan kuluessa. Olemme Katin kanssa tehneet monta mukavaa reissua ja viimeisin oli viime viikkoinen Tuusulan reissu, kun kävimme mm. Koiramäen Pajutallilla. Tästä on tulossa vielä ihan oma postauksensa. Me molemmat pidämme kodin sisustamisesta, kaikenlaisesta tuunailusta, vanhoista huonekaluista ja esineistä sekä kierrättämisestä yleensäkin. Kirppiksillä saatamme suorastaan kisailla, kumpi löytää ensin sen kaikista parhaimman aarteen.

Katin kautta olen alkanut kiinnostumaan entistä enemmän puutarhahommista. En ole koskaan pitänyt itseäni kovinkaan kummoisena puutarhurina, mutta Katin avulla olen oppinut, että kannattaa kokeilla vaan rohkeasti erilaisia juttuja eikä se nyt niin hirveästi haittaa, jos kaikki ei mene ihan niin justiinsa. Niinpä olenkin aloittanut nyt kotipihallamme oman kierrätyspuutarhan rakentamisen. Tarkoituksena on rakentaa tätä puutarhan osaa mahdollisimman pitkälti kierrätystavaroilla. Roskalavalta löytää vaikka mitä kierrätyspuutarhaan sopivaa. Nyt vaan on niin kova into päällä, ettei millään malttaisi odottaa, että löytää juuri ne oikeat palaset sinne omaan puutarhaan. Tälläistä puutarhaahan ei voi kovin tarkasti suunnitella etukäteen, vaan se rakentuu sen mukaan, miten kierrätysmaterialleja ja -perennoja löytyy. 

Myös Kati asuu omassa rintamamiestalossaan, jossa on syötävän suloinen piha ja puutarha. Viime viikonloppuna olinkin Katin apuna lapiohommissa, kun taloon on tulossa uudet portaat ja terassi. Yhdessä touhuaminen on mukavaa ja kyllähän sitä valmistakin sitten tulee nopeammin kuin yksin puurtaessa. Ja eihän me tälläkään kertaa otettu tätä hommaa liian vakavasti, vaan välillä istuttiin keinuun huilimaan ja suunnittelemaan jo seuraavia projekteja.


Mies oli viime viikonloppuna oman ystävänsä häissä eikä siis ollut kotona, joten minäkin jäin sitten Katin luo yöksi. Hikisen uurastuksen jälkeen lämmitettiin vielä sauna ja vähän ennen puolta yötä hikoiltiin kaikki liat pois saunan lauteilla. Saunan raikkaana oli mukava istua talon rappusilla vielä puolen yön jälkeenkin lämpimässä kesäillassa ystävän kanssa. Sisällä katselimme pinterestistä toinentoistaan ihanampia puutarhakuvia, jotka tietenkin poikivat lisää uusia puutarhasuunnitelmia. En muista, koska viimeksi olisin valvonut yhteen asti yöllä. Ystävän seurassa aika sujui nopeasti eikä väsymyskään haitannut. 


Kuten kuvista näkyy, Katin koti on myös sisältä päin kuin karkki. Ihanaa värien ilotulitusta, kauniita tapetteja ja upeita vanhoja esineitä ja huonekaluja. Ihailen Katin kykyä yhdistellä värejä. Sen taidon haluaisin itsekin oppia. Kiitos mukavasta viikonlopusta sekä vieraanvaraisuudestasi, Kati ♥

Mitä ystävät sinulle merkitsevät? Onko sinulla luottoystävää, jonka kanssa ajatukset kohtaa ja juttu luistaa? Miten sinä vietät aikaasi ystävien kanssa?

Kesäinen Helsinki osa 2 ja kahvilasuositus

23.7.2019

Olin pari viikkoa sitten siskoni luona Helsingissä. Lunastin joululahjaksi saamani lahjakortin, jolla sai laatuaikaa siskon kanssa. Kirjoittelinkin silloin jo heti ensimmäisen päivän tapahtumista ja nyt postaus saa jatkoa. 







Sunnuntaina otimme auton alle ja käänsimme auton keulan kohti Espoota. Rakastan olla repsikkana, kun silloin pystyy hyvin katselemaan maisemia, pihoja ja puutarhoja eikä tarvitse pelätä, että ajaa ojaan. Niinkin on joskus meinannut käydä, kun olen autoa ajaessani nähnyt jotakin kaunista. Kävimme kahdessa sisustusliikkessä. Ensimmäinen sijaitsi Espoon Saunalahdessa aivan omakotitaloalueen kupeessa. Kyseessä oli lifestyle-liike Home Bazaar. Paikan omistajapariskunta otti meidät iloisesti vastaan. Myymälässä oli myynnissä paljon mm. sisustustuotteita sekä koruja. Pihalla olevassa kasvihuoneessa oli myynnissä isännän omaa tuotantoa, kuten betonihuonekaluja.  Selkeästikin paikka on hyvässä suosiossa, kun meidän siellä ollessamme myymälään tuli vanhempi pariskunta, joka tuli varta vasten kahville myymälään ja herkuttelemaan rouvan porkkanakakulla. Myymälässä toimii siis myös pienimuotoinen kahvila. Itse löysin vihdoin ja viimein itselleni takeaway-mukin. Maksaessani mukia, huomasin kassalla mainoslapun, jossa omistajarouva hymyilee iloisesti ja mainosti antamiaan energiahoitoja. Silloin ymmärsin, miksi paikka vaikutti jollain tavalla tutulta, vaikken varmasti ollut käynyt siellä koskaan aiemmin. Tämä koti oli viime talvena mukana Kenen kotona?-ohjelmassa.






Toinen sisustusliike, missä kävimme, oli siskoni suosikkikauppa Cobello. Sisustusohjelmia katsoessani olen usein törmännyt tähän liikkeeseen ja taisihan Kouvolan Asuntomessuillakin olla joissan kohteissa Cobellon tuotteita. Cobellossa on tuotteita kolmessa eri kerroksessa ja myynnissä on niin laatuhuonekaluja kuin piensisustustuotteitakin.

Ennen bussini lähtöä kotiin kävimme vielä yhdessä kahvilla, sillä pitihän ne korvapuustikahvit juoda vielä sunnuntainakin. Eikös se niin mene, että korvapuusti päivässä pitää pyllyn pyöreänä. Eli nyt seuraa otsikossa lupaamani kahvilasuositus.

Kyseessä on tietenkin tuhansien tarinoiden kahvila, Cafe Regatta, joka sijaitsee Helsingin Töölössä, Sibeliuspuiston ja soutustadionin välissä, meren rannalla. Aivan uskomaton paikka ja kuten kuvasta näkyy myös hyvin suosittu. Tiskille sai siis jonottaa, mutta se ei tuntunut haittaavan ketään. Ei asiakkaita eikä Regatan ystävällistä henkilökuntaa. Itse kahvilarakennus on tosi pieni, mutta ulkoa löytyy paljon lisää istumapaikkoja. Täytyy kyllä sanoa, että harvemmin tulee meikäläisen juotua pullakahveja niin, että voi samalla vaan tuijotella merelle. 

Cafe Regatan kahvilarakennus on sijainnut samalla paikalla jo vuodesta 1887 Alunperin se oli läheisen Pauligin huvilan verkkovaja. Vuosien saatossa siinä on ollut pienimuotoista kesä kahvilatoimintaa 50-luvulta lähtien. Vuonna 2002 rakennusta tarjottiin vuokralle legendaariselle töölöläisyrittäjä Raine Korpelalle. Korpela ihastui miljööseen ja liikeidea lande keskelle Helsinkiä sai alkunsa. Konsepti on uniikki ja se on rakennettu pala palalta, omista aarteista. Tällä hetkellä Cafe Regatasta huolehtii Rainen lisäksi tyttäret Marina ja Krista. Regatasta on vuosien saatossa tullut kahvila jolla on suomalainen sielu.

Cafe Regatta sijaitsee vain parin kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Regatta on lande keskellä kaupunkia. Nuotiosavun tuoksu ja kaunis merimaisema auttaa rentoutumaan ja unohtamaan hetkeksi kaiken muun. Kahvila on auki ympäri vuoden ihan jokaisena päivänä; myös jouluna ja juhannuksena. Kesällä Regatassa voi nautiskella auringon säteistä ja talvella tuijotella tulta vilttiin kääriytyneenä siemaillen samalla kuumaa juomaa. Ihana paikka, ei voi muuta sanoa. Tuo punainen, pieni tupa kätkee sisälleen tuhansia tarinoita. Kuulemani mukaan Regatassa on ihastuttu ja rakastuttu sekä jopa vihitty pari paria avioliittoon. Cafe Regattaan ovat kaikki tervetulleita, niin lapset, aikuiset kuin koirat ja kissatkin.

Kaunis kiitos siskolleni ihanasta lahjasta ja mukavasta viikonlopusta Helsingissä ♥ Kaikkea ei ehditty näkemään ja kokemaan, mutta pitäähän sitä jäädä jotain seuraavallekin kerralle. 

Onko Cafe Regatta sinulle tuttu paikka? Oletko käynyt herkuttelemassa siellä uunituoreilla korvapuusteilla tai kenties paistanut makkarat nuotiolla? 

Musta kuin lakritsi - Dekolaku kohde 21 Kouvolan asuntomessut

16.7.2019

Yksi asia, mistä Kouviola myös tunnetaan, on Kouvolan Lakritsi. Puolueettomasti voin sanoa, että Kouvolan lakritsi on suomen parasta. Sen todistaa myös se, että Kouvolan laku on saanut jokunen vuosi sitten ihan virallisestikin tämän tunnustuksen. Myös parhaillaan käynnissä olevilla Asuntomessuilla Kouvolan lakritsi tulee esille kohteessa 21, Dekolaku. Nimensä mukaisesti Dekolaku on ulkoapäin musta kuin lakritsi, mutta sisältä avara ja valoisa koti, jonka sisustuksessa herkutellaan mustilla yksityiskohdilla. Olen vahvasti sitä mieltä, että tämä Dekotalon kohde on yksi Kouvolan Asuntomessujen suosikkikohteista.



Dekolaku on L-mallinen talo, jonka toisessa siivessä on viihtyisä keittiö-olohuonetila. Dekolakussa, kuten monissa muissakin messukohteissa on todella suuret ikkunat, jotka tekevät tiloista todella valoisia. Isot ikkunat ovat upeita, mutta itse aina kuitenkin mietin usein sitä, miten ihmeessä ne saadaan pysymään puhtaina. Ehkäpä talon nuoret asukkaat ovat ahkeria ikkunoiden pesijöitä toisin kuin minä. Tästä kohteesta löytyy ruokapöydän ympäriltä tyylikkäät Hans J. Wegnerin Fishbone-tuolit. Keittiö-olohuonetilan keskellä on valkoinen, moderni kiertoilmatakka. 



Keittiö-olohuonetila on neliöiltään yhteensä 54 neliötä. Aika huikean kokoinen siis, kun tarkemmin ajattelee. Oma ensimmäinen asuntoni, rivitalokaksio, oli kokonaispinta-alaltaan yhteensä 52 neliötä. Keittiössä on Puustellin-kaapistot, joissa on yhdistetty kahta eri väriä, beigeä ja valkoista. Saarekkeessa on olohuoneen puolella tilaa istuskeluun ja keittiön puolella on sitten säilytyslaatikostot. Vetolaatikoston päälle on sijoitettu kiva aamiaiskaappi. Vetolaatikoissa kahvit, teet ja astiat ovat kätevästi käden ulottuvilla. Tälläinen olisi kyllä tosi kiva olla itselläkin. Minusta aamiaiskaappi on tosi käytännöllinen ja hyödyllinen. Kesäaikaan keittiö-olohuonetila jatkuu vielä mukavasti isolle terassille. 




Talon toisessa siivessä on omassa rauhassaan makuuhuoneet sekä pesutilat ja sauna. Kodinhoitohuone on kätevästi heti eteisen vieressä. Sauna- ja peseytymistilassa sekä kodinhoitohuoneen lattiassa on käytetty mikrosementtiä. Näistä minulla ei ikävä kyllä ole kuvaa, mutta jos käyt messuilla, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa myös nämä tilat. Niin keittiössä kuin peseytymis- ja wc-tiloissakin on käytetty lakritsin mustia vesikalusteita. Ne tekevät sisustuksesta todella mielenkiintoisen. Kaikki sisustuksessa käytetyt sävyt sointuvat mielestäni kuitenkin kauniisti yhteen. 


Tähän kotiin muuttaa sisustussilmää omaava nuori pari Tuure-koiran kanssa. Dekolakun sisustuksessa näkyy asukkaiden suhde liikuntaan ja hyvinvointiin. Myös yhdessäolon ja hyvänolon tunteen merkitys näkyy tässä kodissa.

Mitä sinä pidät tästä valoisasta ja avarasta skandinaavisen sisustuksen omaavasta kohteesta? Onko Dekolaku sinun suosikkisi Kouvolan Asuntomessuilla?
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan