Ei niin perinteinen vanhojen päivä

19.2.2018

Torstaina abiturientit kulkivat pitkin kaupunkien katuja, huusivat nollaa ja heittelivät karamellejä ohikulkijoille. Tämän jälkeen lukion kakkosista tuli koulun vanhimpia ja oli tanssien aika. Monissa blogeissa on viikonlopun aikana ollut paljon kuvia ja postauksia upeista mekoista ja kauniista kampauksista. Moni lukiolaistyttö vietti yhden elämänsä prinsessapäivistä. Minun kuopukseni on nyt myös yksi lukionsa vanhimmista. Me emme kuitenkaan viettäneet viikolla prinsessapäivää emmekä käyneet katsomassa tansseja.

Viime vuosien aikana lukiolaistyttojen päällä on nähty entistä kauniimpia ja upeampia pukuja. Moni käy myös ennen tanssiaisia kampaajalla teettämässä upean kampauksen ja jopa meikin. Lisäksi on hankittava kunnon kengät, pikkulaukku, pukuun sopiva ulkotakki, korut ja muut asusteet. Lista on pitkä ja loputon. Ihan pikkurahalla ei näitä juhlia kustanneta. Muistan kuinka omana koulu- ja lukioaikanani wanhat pukeutuivat oikeasti vanhoihin pukuihin. Silloin kaiveltiin omat ja naapurin vintit ja etsittiin päälle mummojen kirkkokoltut ja vaarien pussihousut. Hiukset kiedottiin ihan itse nutturalle ja päähän laitettiin lieri- tai pillerihattu, jos sellainen sattui vain jonkun kätköistä löytymään. Jalassa oli vanhat nahkakengät ja puvun päällä mummon vanha turkki. Kaikki tarvittava löytyi omasta takaa eikä rahaa tarvinut laittaa kiinni sen enempää pukuun kuin kampaukseenkaan toisin kuin tänä päivänä. Milloin tanssiaiset ovat muuttaneet muotoaan? Voidaanko siis puhua jopa vanhojen tanssien kaupallistumisesta? 

Tiedän, että monissa perheissä vanhojen tanssit tuovat paineita varsinkin tyttöjen kohdalla, kun pitäisi osallistua, mutta ei ole varaa kustantaa tätä vuosi vuodelta hullummaksi mennyttä touhua. Monessa perheessä on varmasti pyyhitty hikikarpaloita otsalta ja pyyhitty jopa kyyneliä silmäkulmasta, kun on mietitty, miten kaikki saadaan järjestettyä, jotta se oma lapsi saisi viettää juuri sellaisen päivän kuin haluaa. Meillä kuopukseni teki päätöksen, ettei hän osallistu lainkaan tanssiaisiin. En tiedä tyttäreni perimmäistä syytä, miksi hän ei halunnut osallistua, mutta me muut kunnioitimme hänen päätöstään. Luulenpa vain, että hän tunsi, ettei nämä tanssiaiset vaan olleet hänen juttunsa.



Tytön kertoessa päätöksestään meille, päätin, että jotenkin kuitenkin haluan juhlistaa tytön hyvin sujunutta lukiotaivalta. Niinpä sitten vain sanoin hänelle, että järjestän jotakin kivaa tuolle päivälle. Tarkemmin en asiaa hänelle avannut, vaan suunnittelin ja järjestin pienen yllätyksen tytölle. Keräsin nimittäin lähipiiristä porukan, varasin uudistuneesta Frans&Rosesta pöydän ja pyysin muita menemään ravintolaan ennen meitä. Tytölle vain ilmoitin, että tulemme hakemaan hänet ja menemme sitten yhdessä "jonnekin". Tyttöä kai hiukan jännitti, mitä äiti oli taas keksinyt, mutta saapuessamme Frans&Rose Kouvolaan jännitys laukesi, kun pöydässä odotti joukko rakkaita. Itkuhan tytöltä pääsi heidät nähdessään ♥

Yllätys onnistui täydellisesti ja vietimme yhdessä mukavan illan hyvän ruoan ja seuran äärellä. Vanhin tyttäristäni oli juuri reissussa Espanjassa ystäväperheen luona, mutta oli yhteydessä meihin somen välityksellä ja hengessä mukana. Pienetkin jaksoivat hyvin ja osasivat käyttäytyä ihan mallikkaasti. Kuvassa näkyvä pieni mies onkin kuopuksen kummipoika, joten oli tosi kiva, että hekin pääsivät paikalle juhlistamaan tytön vanhojen päivää.

Löytyykö muita, joiden lapset eivät osallistuneet vanhojen tansseihin? Mitä mielttä sinä olet nykyisistä vanhojen tansseista? Onko sinulla kenties vinkkejä tuleville vanhoille, miten tanssiaisista selviäisi vähän edullisemmin?

Töitä ja käsilaukun sisältö

12.2.2018

Kolme viikkoa työharjoittelua takana. Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti. Tänään huomasin jo miettäväni, että enää tämä ja ensi viikko ja sitten tämä on ohi enkä tiedä, koska pääsen seuraavan kerran tuonne töihin tai pääsenkö enää koskaan. Eniten jään kaipamaan tietenkin tuon asumisyksikön asukkaita, joista on tullut minulle tärkeitä ja läheisiä. Viikonloppuna sain kuitenkin pari lisäpäivää tuolla harjoittelupaikassani, kun minut pyydettiin viikonlopuksi ihan palkkatöihin. Tuntui kyllä hyvältä, kun työnantaja ja muut ohjaajat luottivat minuun niin paljon, että pyysivät minua paikkaamaan viikonlopun työntekijävajautta. Ehkä olen kuitenkin pystynyt jo jotain osaamistani näyttämään heille, vaikka jännääkin jännempi näyttöviikko on vielä edessäpäin. Totta kai olen oppinut myös paljon uuttakin asiaa. Tämä toinen harjoittelupaikka on kuitenkin aivan erilainen kuin ensimmäinen. Täällä työ on enemmänkin ohjaamista eikä niinkään hoitamista. Tässä harjoittelu/työpaikassa pitää muistaa, että me ohjaajat olemme töissä asumisyksikön asukkaiden kotona eikä toisinpäin. 

Viime viikolla Minäkö keski-ikäinen blogin Tiia haastoi kanssabloggaajat esittelemään oman käsilaukkunsa sisällön. Päätin ottaa haasteen vastaan ja rohkeasti esitellä teille koko komeuden (kauheuden). Tiian postauksen kommenteissa jo kerroinkin, että olen aikamoinen laukkufriikki ja vaihdan melko usein käsilaukkua vähän niinkuin tilanteen mukaan. Näiden käsilaukun vaihtojen yhteydessä tulee sitten heiteltyä yleensä kaikki turhat kuitit ja roinat pois laukusta. Tästähän voi siis vetää johtopäätöksen, että kaikki käsilaukusta löytyvä on ehdottoman tarpeellista ja tärkeää. No, siitä varmasti voidaan olla montaa mieltä, mutta tässä kuitenkin käsilaukkuni sisältö, olkaa hyvä!


Ollessani aiemmin töissä kaupan kassalla näin päivittäin vanhempia naisihmisiä, joilla oli kauppakassin sisällä pienempi laukku tai pussukka, jonka sisältä löytyi vielä pienempi pussukka ja hyvällä tuurilla jo sen sisältä löytyi sitten rahapussi, josta kaivettiin sitten rahaa ostosten maksamiseen. Nyt ollessani itse mummo ja kai sitten myös mummoikäinen huomaan, että käsilaukustani löytyy myös pussukka, jossa on kaikenlaista tärkeää. Kuvaan kippasin tuon Marimekon pussukan surutta näytille. Huulikiiltoja, huulirasvoja, käsidesiä, tamponeja, silmälasien puhdistusliinoja ja tietenkin myös ne 1.90 maksaneet +1:sen lukulasit. Laukkuna minulla on tällä kertaa ystävältäni kympillä ostettu Guessin laukku, jonka kaikki sisällä olevat lokerot ja vetoketjutasku ovat mummotyylin mukaisesti kovassa käytössä. Vetoketjutaskusta löytyy lisää hygieniavälineitä pahan päivän varalle ja lokeroista tikkuaski, muistitikku, lisää silmälasien puhdistuspyyhkeitä, avainnippu sekä kärripoletti. Itse laukun pohjalta löytyy sitten vajaa nessupaketti, rahapussi, käsineet ja avainnauha. 

Mitä sinun käsilaukustasi löytyy? Onko se pohjaton vai täysin hallitusti pakattu? Mikä on hauskin tai hulluin asia, mitä käsilaukustasi on koskaan löytynyt? 

10 kuvaa häistä

9.2.2018

Päivälleen viisi vuotta sitten oli minun prinsessapäiväni. Päivä, jolloin hiuksiini suihkutettiin kimalletta ja luomille laitettiin lilaa. Päivä, jolloin sain pukeutua kauniiseen, pitkään pukuun ja liihotella se päällä koko pitkän päivän myöhään yöhön. Tuona päivänä teemana oli rakkaus ja vierellä ihminen, jonka kanssa halusin elää onnellisena koko loppuelämäni.

Tänään, viisi vuotta myöhemmin, tuo sama ihminen kulkee edelleenkin rinnallani ja tiedän, että hän on tullut jäädäkseen. Hän pysyy rinnallani eikä lähde pois. Paljon mahtuu ylä- ja alamäkeä viiteenkin vuoteen, mutta sitähän se elämä juuri on. Muistan aina appeni sanat tuolta päivältä, kun hän puhui meille, juuri avioliittomme siunanneille. "Rakasta häntä eniten silloin, kun hän vähiten sitä ansaitsee". Viisaita sanoja.

Päivälleen viisi vuotta sitten kaksi vuotta kestänyt avioliittomme siunattiin ja minä sain astella pitkin kirkon käytävää alttarille sanomaan tahdon. Tuona päivänä sain viettää ihan oikeat häät, joista olin aina haaveillut. Tuo päivä oli minun, mieheni ja rakkauden päivä ♥








Kuvat: Jukka Rasimus

Minun naisluolani ja harjoittelun alku

6.2.2018

Otin tähän postaukseen kuvat jo reilu kaksi viikkoa sitten, mutta aikaa (ja voimia) postauksen kirjoittamiseen ei vaan ole ollut. Aloitin kaksi viikkoa sitten toisen harjoitteluni ja sen jälkeen aika on kuin lentänyt siivillään. Alkujännityksestä selvittyäni olen viihtynyt hyvin harjoittelussa ja työvuorojen jälkeen aika on mennyt erinäisten koulutehtävien parissa. Olen luonteeltani sellainen, että haluan tehdä kaikki tehtävät hyvissä ajoin välttääkseni ahdistumista. Se onkin sitten se syy, miksi en ehdi työvuorojen jälkeen tekemään mitään muuta, mutta aika aikansa kutakin. Nyt eletään tälläistä vaihetta ja onnekseni myös lähipiirini hyväksyy sen.


Joulukuussa kirjoittelin teille tyhjilleen jääneestä huoneesta. Kuopuksen muutettua pois kotoa alakerrasta jäi siis yksi huone tyhjilleen. Hetken aikaa myös äidin mieli ja pää olivat aivan tyhjiä ja oli aika vaikeaa sisäistää sitä asiaa, että kaikki lapseni olivat nyt lentäneet pesästä. Päivien ja viikkojen kuluessa aloin tottua ajatukseen ja pystyin myös suomaan muutaman ajatuksen sille, mikä olisi tyhjän huoneen kohtalo. Olen aina vähän "kärsinyt" siitä, että talossamme ei ole ollut lainkaan vierashuonetta. Olin myös haaveillut omasta rauhallisesta paikasta, missä voisin tehdä juuri noita koulutehtäviäni kaikessa rauhassa ja levittää paperit, kirjat ja kansiot pöydälle eikä niitä tarvitsisi hetken päästä kerätä pois, kun aletaan esimerkiksi syömään. 


Näiden ajatusten siivittämänä lähdin sitten suunnittelemaan huoneeseen uutta sisustusta. Selailin toria ja nettikirppiksiä ja mietin, millaisen sängyn tai sohvan hankkisin. Olen aina ihastellut rautasänkyjä/sohvia ja muutamia sellaisia oli ihan edullisestikin tarjolla. Jokin järjen ääni kuitenkin sanoi, että se ei toimisi kovinkan hyvin nukkumapaikkana mahdollisille yövieraille. Niinpä päätin hommata huoneeseen pienen (120cm leveän) parisängyn. Sänky löytyikin melko pian ja vieläpä tosi edulliseen hintaan. Olin muutenkin päättänyt, että sisustan huoneen jo ennestään olemassa olevilla tavaroilla ja kalusteilla tai sitten juuri käyttäen kirppisten aarteita hyväkseni. Verhot huoneessa jo olikin ja huoneessa olevan vaatehuonesyvennyksen oviaukkoon löytyi omista varastoista juuri sopivat pitsiverhot. Mattoa minulta ei huoneeseen löytynyt, mutta löysin senkin pian paikalliselta nettikirpparilta. Muita hankintoja en vielä ole huoneeseen tehnyt. Ikkunan eteen olen suunnitellut itselleni kirjoituspöytää ja tuolia kouluhommien tekemistä varten, mutta en halua hätäillä niiden kanssa. Uskon, etä nekin löytyvät aikanaan jostain käytettynä. 


Pikku hiljaa huone alkaa siis saamaan uutta ilmettä ja sen uusi käyttötarkoituskin alkaa muodostua. Huoneesta tulee oma naisluolani, jonka sisustus on minunnäköiseni ja johon voin paeta, kun siltä tuntuu. Vielä en oikein ole osannut vietää siellä aikaa, koska jotenkin vain mielessäni on edelleenkin ajatus, että se on tytön huone. Lisäksi huone kaipaa vielä tauluja, valokuvia ja hyllyjä seinilleen. tekemään huoneesta viihtyisämmän. Kattolampunkin voisin myös uusia johonkin vähän romanttisempaan ♥ Ostinkin muuten yhden vanhan ikkunapokan, josta saisi esimerkiksi tehtyä kivan vitriinin kauniille tavaroille. Pitää vain puhua miehelle, jos hän vaikka ehtisi tekemään sellaisen minulle. Kunhan huone valmistuu, postailen sitten lisää, millainen naisluolastani lopulta tuli.

Onko sinulla omaa nais- tai miesluolaa tai onko sinulla sellainen suunnitteilla?  Mitä sinun omassa luolassasi olisi tärkeintä? Millainen siitä tulisi?

Talven parhaimmat kengät

22.1.2018

Olen aina ollut huono hankkimaan itselleni mitään vaatteita tai kenkiä muutoin kuin pakon edessä. Omat tarpeet ovat aina jääneet taka-alalle  ja perheet muut hankinnat ja tietenkin myös laskut ovat menneet omien tarpeideni edelle. Omistan aina vain yhdet farkut, yhdet kengät jne. Niitä sitten pidän niinkauan, kunnes ne suurinpiirtein hajoavat päälleni. Niin kävi nytkin talvikenkien kanssa. Olen jopa hiukan kateellisena lukenut kavereiden shoppailupäivityksiä ja salaa mielessäni toivonut, että olisipa minullakin tai löytäisimpä minäkin kaupoista noin kivoja vaatteita ja kenkiä.

Olen vuosia ihastellut ihanan lämpöisen näköisiä Uggeja, mutten ole niitä koskaan kuitenkaan itselleni hankkinut. Aidot Uggit ovat minulle aivan liian kalliita, mutta onneksi markkinoille on viime vuosien aikana tuollut myös hyviä ja kivoja ns. halppisversioita. Loppuvuodesta talvikenkäni sanoivat siis sopimuksen kanssani irti ja kun eräänä kouluaamuna päädyin koululle sukat märkinä, päätin vihdoin ostaa itselleni uudet kengät. Talvikengät ovat aika kalliita tai ainakin minulla oli sellainen mielikuva. Niinpä päätin hankkia itselleni lämpöiset "halppisuggit", koska ne olisivat hyvät myös ulkoillessa esimerkiksi tulevassa harjoittelussani.


Niinpä lähdin sitten joulun jälkeen vähän shoppailemaan aikomuksenani ostaa itselleni ne uudet talvikengät. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Kauppojen kenkähyllyt ammottivat tyhjyyttään eikä hakemiani kenkiä löytynyt enää mistään. Ilmeisesti kukaan ei enää tähän aikaan talvea osta uusia talvikenkiä tai sitten pitää osata jo syksyllä ennakoida asia ja ostaa tarvitsemansa talvikamppeet silloin tietämättä tuleeko kunnon talvea sinä vuonna vai ei. Minä olin kuitenkin päättänyt, että juuri tuollaiset kengät haluan enkä sitten edes sovittanut muunlaisia kenkiä. Niinpä palasin kotiin tyhjin käsin. Olin melkein luovuttanut tämän kenkäasian suhteen, kunnes päädyin lukemaan Pinkit korkokengät blogin Maijun postausta Rohkeutta on olla erilainen. Huutoni oli kuultu. Tästä postauksesta löytyi apu ongelmaani. Maijun postaus oli tehty yhteistyössä Fashion at Home-myymälän kanssa. Postauksessa Maijulla on jalassaan ihan supersöpöt talvikengät. Klikkailin pikinmiten itseni Fashion at Homen verkkokauppaan ja da daaa...siellä ne olivat, minun tulevat talvikenkäni. 


Minulla ei kai ole koskaan ollut tämän värisiä kenkiä, ei ainakaan aikuisena, mutta nyt on. Roosat rusetti kengät sulattivat sydämeni heti ensinäkemältä. Nämä olivat juuri sellaiset kuin mistä olin haaveillutkin. Juuri sopivan mittainen varsi, ei liian pitkä eikä liian lyhytkään ja lämmin karvavuori. Sivuilla olevat kauniit rusetit ovat sitten jo ihan extraa. Hintaa kengillä oli 39e eikä se siinä kohdassa, kun näin kengät, tuntunut yhtään pahalta. Niinpä klikkasin kengät ostoskoriin ja laitoin tilauksen menemään. Ilokseni vielä huomasin, että tilaukseen ei tullut lainkaan toimituskuluja. Positiiviset ylläykset jatkuivat vielä kenkien tultua, sillä Fashion at Homen toimitus oli todella nopea. Tilasin kengät perjantaina illan edellä ja jo seuraavana tiistaina kengät olivat minulla. Loistavaa palvelua. Ainut miinus, jos sitä nyt edes siksi voi kutsua, on se, että kengät on hiukan hankalat laittaa jalkaan ilman kenkälusikkaan. Niinkuin Maijukin omassa postauksessaan kertoi, kenkälusikalla kengät sujahtavat kuitenkin helposti jalkaan.



Kengät Fashion at Home / Farkut Zizzi / Huppari Zalondo / Tumput Cubus

Tässä kuussa olen tehnyt harvinaisen paljon vaatehankintoja itselleni. Kenkien lisäksi olen ostanut itselleni uudet farkut, hupparin, collegemekon, t-paitoja ja alkkareita. Farkut olivat myös pakko-osto, kuten taisin viime viikolla jo kertoakin. Nuorena collegepaidat ja -hupparit olivat ihan lempparivaatteitani ja niitä oli monenlaisia. Jossain vaiheessa niiden käyttö loppui ja viime aikoina olen kuvitellut, ettei sellaisia enää edes tälläiselle pluskokoiselle löydy tai jos löytyy, niistä pitää pulittaa huokea summa rahaa. Olin kuitenkin väärässä, koska löysin kuin löysinkin itselleni kivan perushupparin Zalondon valikoimasta. Olen niin iloinen, kun voin jälleen pukeutua haluamallani rennolla tyylillä vaatteisiin, joissa viihdyn ja missä on mukava olla. Collegemekon löysin puolestaan Zizzin ale-rekistä, kuten ostamani uudet t-paidatkin. 

Oletteko te käyneet alennusmyynneissä? Oletteko tehneet löytöjä? Käyttekö ylipäätään usein vaateostoksilla vai teettekö mieluummin ostoksia verkkokaupoissa?

Mini-loma ja ajatuksia tulevasta harjoittelusta

21.1.2018

Minulla on tässä ihana mini-loma menossa eli kolmen päivän vapaa koulusta. Ihan parasta ja niin tervetullutta vieläkin, vaikka viime viikonloppukin meni todella rennoissa ja mukavissa merkeissä. Ilmeisesti sitä on tiiviin syksyn ja loppuvuoden jälkeen ihan paikallaan välillä vähän hengähtääkin. Tein jo viikolla yhtenä päivänä, kun koulu loppui vähän aiemmin, siivouksen täällä alakerrassa, niin ei tarvinut nyt viikonlopuksi kuin imuroida. Vein oikein matot ulos ja pesin lattiatkin. Iän myötä minusta on tullut hiukan laiska noiden siivousten suhteen. Olen ennemminkin näin  talviaikaan kääntänyt valoja pienemmälle ja ollut enemmän hämärissä, niin ei ole juuri pölypallot häirinneet. Tällä viikolla kevätaurinko kuitenkin näyttäytyi ja totuus kotimme siisteydestä läjähti vasten kasvoja kuin märkä tiskirätti. Noh, nyt on alakerta siivottu ja voi taas hetken ottaa siltä osin rennommin.

Tämä mini-loma osui muutenkin ihan hyvään saumaan, sillä meillä alkaa huomenna toinen työharjoittelu. Viiden viikon työssäoppimisjakso siis edessä. Odotan tosi paljon tuota harjoittelua ylipäätään, koska tykkään ennemmin tehdä kuin lukea oppikirjoista. Ainakin tuolla ensimmäisellä harjoittelujaksolla opin ihan hurjan paljon enemmän tekemisen kautta kuin kirjoista lukemalla koulussa. Kävin viikolla tutustumassa tulevaan harjoittelupaikkani. Paikka vaikutti hyvältä ja mikä parasta minut otettiin siellä tosi hyvin vastaan. Vierailustani jäi hyvä fiilis, koska kaikesta näki, että paikassa panostetaan opiskelijoihin eivätkä opiskelijat ole heille vain yksi käsipari lisää auttamassa. Lisäksi tämän perusopintojen jakson näyttökriteerit pitäisi olla tuolla helposti toteutettavissa, joten kaiken järjen mukaan minun pitäisi selvitä jaksosta ihan hyvin. 

Olen kuitenkin miettinyt todella paljon sitä, miten osaan suhtautua paikan asukkaisiin. Tässä asumispalveyksikössä asuu nimittäin kehitysvammakuntoutujia enkä ole koskaan juuri ollut kehitysvammaisten kanssa tekemisissä. Nyt ei pidä ymmärtää väärin, minulla ei todellakaan ole mitään kehitysvammaisia kohtaan, mutta koska asiakasryhmä ei ole minulle entuudestan tuttu, on se vetänyt minut hiukan mietteliääksi. Asia helpottaa kyllä se, että paikan asukkaat ovat käsitykseni mukaan hyvin omatoimisia. Työni tuolla tulee siis olemaan asukkaiden arkisten askareiden ohjausta ja niissä avustamista. Kaikesta jännityksestä huolimatta on hienoa päästä osalliseksi heidän arkeensa ja mukaan näkemään, millaista elämä tuollaisessa asumisyksikössä oikeasti on. Totuushan on se, että menen tavallaan oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, koska en vielä tiedä tuosta maailmasta mitään. Uskon, että juuri sillä alueella minulla on mahdollisuus oppia eniten ja myös kehittyä ja kasvaa taas hiukan myös ihmisenä.

Tänään vietän kuitenkin vielä vapaapäivän ja huomenna suuntaan levänneenä kohti uutta ja tuntematonta. Mieli on kuitenkin avoinna ja tiedän, että minun on käännetävä tämäkin kortti ja katsottava, mitä se tuo tullessaan. Totuushan on kuitenkin se, että olen ihan tosi innoissani ja lähden suurella mielenkiinnolla, vaikkakin pelonsekaisella jännityksellä, oppimaan uutta. Nyt otan vielä kupin kahvia ja teen pienen blogikierroksen muissa blogeissa. Kiitos muuten kaikille, jotka käytte näitä minun postauksiani lukemassa ja jaksatte myös niitä paljon kommentoida ♥ Olette tärkeitä ♥ Mutta nyt siis kuppi kahvia ja sitten lähdetäänkin katsomaan äitiäni minun kotikonnuilleni. Kivaa sunnuntaita kaikille ♥

Miten teidän viikonloppu on mennyt? Oletteko pystyneet lepäämään vai onko aika mennyt arkisessa aherruksessa? Mitä yleensä touhuilette vapaillanne?

Olohuoneen pystyuunin maalaus

19.1.2018

                                                                                                                  Kaupallinen yhteistyö:Coloria

Marras-joulukuun vaihteessa teimme olohuoneeseen pintaremontin, jonka yhteydessä myös olohuoneessa oleva pystyuunikin sai uuden värin. Aloitaessamme suunnittelemaan olohoneen pintaremonttia oli itsestäänselvää, että myös uuni maalataan ja sen väri muuttuu. Uusi väri ei heti ollut selvillä ja sen löytäminen vaati hiukan pohdintaa ja keskustelua miehen kanssa. Värivaihtoehtoja oli kolme: musta, valkoinen ja harmaa. Ihan helpolla ei lopputulosta saatu aikaan, mutta lopulta päädyimme samaan väriin millä ruokailuhuoneessa oleva pystyuunikin on maalattu.

Uunin aiempi väri oli nimeltään toffee. Sama väri, mikä seinissäkin oli. Vanha väri ei siis enää istunut huoneeseen, varsinkaan sen jälkeen kun uunin takana oleva seinä sai tehostetapetin ja sekä katto että seinät maalattiin uudelleen. Sain uunin maalaamiseen maalin kaupallisena yhteistyönä Colorialta. Coloria on vuonna 2003 perustettu kotimainen maalifirma, jonka maalitehdas sijaitsee Nokialla. Colorian toiminta-ajatuksena on palvella asiakasta mahdollisimman hyvin. Asiakas on meille kuningas ja asiakkaan tarpeet kaiken toiminnan lähtökohta. Se tehdään, mitä luvataan ja tehdään se hyvin ja nopeasti! Kaikki Colorian maalit ovat vesiohenteisia, ympäristöystävällisiä ja sävytettävissä eri värikarttojen mukaan. Tämän ansiosta meidänkin oli helppo saada juuri sama sävy uunimme maaliin kuin, mikä meidän ruokailuhuoneen uunissa on.


Sain hyvää opastusta Colorialta myös siitä, millainen maali uunin maalaamiseen sopii. Colorian valikoimasta löytyy kalustemaali, joka soveltuu erityyppisillä maaleilla maalattujen metallipintojen maalaukseen. Tälläisiä voivat olla esimerkiksi lämpöpatterit, pönttöuunit, ilmastointikanavat ja putkistot. Maali on vesiohenteinen, erikoisakrylaattipohjainen kalustemaali; Coloria Deco Akva 20. Sama maali sopii sisätiloissa myös niin uusille kuin jo aiemmin maalatuille tai lakatuille puu-, metalli- sekä rakennuslevypinnoille, kuten ovet, ikkunanpuitteet, kaapistot, listat, porraskaiteet ja paneelit. Lisäksi maali soveltuu myös tartuntapohjamaalilla maalattujen rappaus- ja tasoitepintojen maalaukseen (ikkunapenkit, -pielet, porraskäytävät jne.) 

Käyttämämme maali Deco Akva 20 on kiiltoasteeltaan puolihimmeä. Se siliää kauniisti ja oli erittäin helppoa maalata. Maalin voi sivellä, telata tai ruiskuttaa. Meillä uuni maalattiin sivelemällä. Ennen maalamista vanhaa maalipintaa ei tarvinut kuin hiukan karhentaa karhunkielellä ja lisäksi me pesimme uunin pinnan soodavedellä. Maali on hiukan hyytelömäinen, joka helpottaa erityisesti pystypintojen käsittelyä, koska maali ei niin helposti valu. Käyttämämme sävyn koodi on TVTM497.


Olemme lopputulokseen todella tyytyväisiä. Värivalinta oli meidän mielestä juuri oikea ja uuni istuu nyt erittäin hyvin ympäristöönsä. Maali oli todella peittävää, jonka vuoksi uunia ei tarvinut maalata kuin yhden kerran. Maali myös tasoitti hyvin vanhan uunin pintaa ja peitti siinä olevia kolhuja ja naarmuja. Kahden kuukauden käyttön jälkeen maalipinta on edelleen hyvä eikä se ole lähtenyt esimerkiksi uunin luukkujen ympäriltä kupruilemaan kuumuuden vuoksi. Maalasimme myös samalla maalilla uunin ympärillä olevan muurin ja puiden säilytyspaikan päällä olevan tason. Uunin edessä oleva laatoitus oli tuossa jo vanhastaan, mutta sekin sopii erittäin hyvin nykyiseen olohuoneen värimaailmaan. Kiitos jälleen kerran Colorialle saamastamme maalista! Voimme suositella Colorian kalustemaalia kaikille.

Mitä pidät lopputuloksesta? Oliko värivalinta oikea? Olisitko valinnut jonkun ihan muun värin? Onko sinulla remonttia tiedossa? 

Labratulokset ja villahäät

17.1.2018

Viime viikolla kerroin käyneeni labrassa verikokeissa. Kouluterveydenhoitaja lähetti minut siis kokeisiin, koska veriarvojani ei ole tarkistettu pitkään aikaan. Toki kilpirauhasarvojani seurataan kahdesti vuodessa, mutta siihen se sitten on jäänyt. Arvioni omasta terveydentilastani osui aikalailla oikeaan. Muutama arvo oli hiukan viitearvojen yläpuolella, mutta positiivisesti ajatellen, ei kuitenkaan niin paljon kuin pelkäsin. Neljä vuotta sitten yritin elämäntapamuutosta, mutta väärällä tavalla. Hetkellisesti kaikki oli paremmin ja voin hyvin, kunnes tuli totaalinen takapakki ja kaikki romahti. Samaan aikaan sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan ja olin väsyneempi kuin koskaan aiemmin. Pudotetut kilot tulivat takaisin korkojen kera ja liikuna jäi aikalailla pois elämästäni. Olen siis jälleen kerran nollapisteessa ja kaikki on aloitettava uudestaan. Onneksi nyt tiedän, mikä on itselle se paras ja toimivin vaihtoehto ja miten minun kannattaa oikeasti tehdä muutoksia esimerkiksi ruokavaliossani. En väitä, että olisin alan ammattilainen. En tosiaankaan. Jos olisin, en varmasti kärsisi sairaanloisesta ylipainosta ja olisi fyysisesti näin huonossa kunnossa. Tiedän vain, mitä asioita minun ei kannata enää tehdä. Kuka nyt samoja virheitä tekisi uudestaan, ei kukaan, ainakaan tietoisesti. 


Viime viikonloppu oli pitkästä aikaa kokonaan vapaa ilman töitä, opiskelua tai sovittuja menoja. Erittäin tervetullutta, koska olin koko joululomankin töissä. Viikonloppu meni oikein mukavasti. Lauanaina sain miehen houkuteltua mukaani kaupoille, koska tarvitsimme molemmat uusia vaatteita ja ajattelin, että vielä voisi olla alennusmyynnit käynnissä. Noh, alea tai ei, saimme molemmat uudet farkut ja minulle vielä lämpimät käsineet ja kolme t-paitaa. Kaikki tuli kyllä tarpeeseen eikä mikään ollut niinsanottu heräteostos. Erityisesti mieltä lämmittää, että löysimme miehelle farkut. Pitkälle ja tosi laihalle miehelle ei nimittäin aivan helpolla farkkuja löydy, jos ei halua nykymuodin mukaisia slimmejä ja juu, mieheni ei todellakaan halua. Yritin kyllä sanoa miehelle, että voisin kyllä helposti luovuttaa hänelle parikymmentä kiloa painoa eikä mies vieläkään olisi liian lihava enkä minä liian laiha. Tasan ei käy onnen lahjat.

Sunnuntaina meillä oli aivan erityinen päivä, koska meillä oli hääpäivä. Emme olleet ajatelleet sen kummemmin sitä juhlistaa eli ei aamukahveja vuoteeseen eikä kalliita lahjoja. Meillä tämä ei vaan mene niin. Meillä toista huomioidaan arjen keskellä pienellä kosketuksella ohimennessä, suukolla töihin tai kouluun lähteissä ja esimerkiksi hyvän yön toivotuksilla. Olemme menneet naimisiin melko pian seurustelumme alettua. Voisin sanoa, että astelin aikanaan maisraattiin vannomaan avioliittovalaa melko vaaleanpunaiset lasit silmilläni. Vuodet avioliiton satamassa ovat kuitenkin opettaneet paljon ja samaan aikaan ne ovat myös muuttaneet minua ihmisenä. En ole enää se sama nainen vaaleanpunaisine laseineen, vaan olen omasta mielestäni entistä vahvempi, armollisempi ja rennompi ihminen niin itselleni kuin läheisillenikin. Sunnuntaina asiaa ajatellessani mietin, että kaiken keskellä se tieto ja varmuus siitä, että se toinen pysyy siinä rinnalla on kuitenkin se kaikkein tärkein asia ♥

Pikkasen kuitenkin päädyimme juhlistamaan tuota seitsemättä hääpäiväämme eli villahäitämme, kun lähdimme extempore kaupunkiin syömään. Hiukan jouduttiin hiljaisessa keskustassa etsimään  sunnuntaina avoinna olevaa ravintolaa, mutta ruokapaikka löytyi, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mitä ei jaksettu syödä ravintolassa tuotiin dogibägillä kotiin iltapalaksi. Kätevää. 

Käyttekö te säännöllisesti terveystarkastuksissa ja verikokeissa? Oletko onnistunut muuttamaan elintapojasi paremmiksi ja onko muutoksiin ylipäätään ollut tarvetta? 

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan