Ihan super kiva päivä, jonka voimalla jaksaa pitkään

4.8.2018

Elokuu on alkanut ja minulla on tämän kesän työtkin jo loppuneet muutama päivä sitten. Lomaa ei kuitenkaan ole luvassa, vaan jatkoin töistä suoraan opintojani eli koulu on taas alkanut. Ensimmäinen koulupäivä meni vähän sumussa, mutta pikku hiljaa alkaa koulumoodi olla taas päällä. Eilen illalla hujahti helposti neljä tuntia koulutehtävien parissa. Mitä sitä nyt näin kesällä oikein muutakaan tekisi perjantai-iltana?!

Koulutehtävät, referaatit ja esitelmät kummittelivat tänäkin aamuna mielessä, mutta onneksi pidin pääni ja lähdin ystäväni kanssa mustikkaan. Lähdettiin liikkeelle heti aamusta ilman ollessa vielä vähän viileämpää. Ystäväni tiesi hyvän mustikkapaikan, joka on itseasiassa hyvin lähellä meidän kotia. Minä en vaan voi mennä marjastamaan koskaan ihan yksin, koska suuntavaistoni on varmasti surkein mitä vaan voi olla. Kompassi päässäni menee sekaisin heti, kun kuljen hetkenkin katse maata kohden ja kerään mustikoita. Ihanaa siis kun on ystävä, jonka kanssa voi turvallisesti mennä metsään eikä tarvitse pelätä eksymistä. Toisin paikoin maasto oli hyvinkin kuivaa eikä mustikoita näkynyt, mutta sitten toisin paikoin löytyi isoja mättäitä, missä mustikat olivat saaneet hiukan varjommassa kasvaa todella suuriksi. Itselläni on vielä vähän viime vuotisiakin mustikoita pakkasessa, joten jokainen keräämäni mustikka oli minulle pelkkää plussaa tulevaa talvea ajatellen.

Aamulla lähtiessä nakkasin uikkarit ja pyyhkeen kassiin, joka osoittautui todella hyväksi ideaksi. Kerättyämme vajaan kaksi tuntia mustikoita olimme niin hikisiä, että päätimme ajaa pikimmiten läheiselle uimarannalle vilvoittamaan itseämme. Nopea uikkarien vaihto pukukopeilla ja eikun uimaan. Vesi oli todella lämmintä, mutta siitäkin huolimatta niin ihanan vilvoittavaa. Tämä olikin minulle jo kolmas kerta tänä kesänä, kun kävin uimassa. Se saattaa tuntua jostakin tosi vähäiseltä määrältä varsinkin nyt, kun on ollut niin helteinen kesä. Minulle se on todella paljon, koska en muista koska olisin viimeksi käynyt järvessä uimassa. Siitä on useampi vuosi, vaikka pidän tosi paljon uimisesta ja vedessä olemisesta. Syy uimattomuuteeni on lähinnä ollut korvieni välissä. 

Meillä oli mukana myös eväät, jotka oli tarkoitus syödä jo metsässä mustikoiden poimimisen lomassa, mutta kun emme malttaneet niitä siellä hikipäissämme syödä, söimme ne rannalla uimisen jälkeen. Vitsi, miten ihanaa ♥ Kahvi ja eväsleivät maistuivat niin hyviltä ulkona nautittuna. Ystävämme oli vielä varannut meille molemmille puolikkaat hunajamelonit, jotka sitten lusikalla kaiversimme herkkusuihimme.

Suurina vanhan tavaran ystävinä päätimme uimisen jälkeen käydä vielä paikallisella kirpputorilla, josko sieltä vaikka löytyisi jotakin aarteita. Harvemmin lähdemme tyhjin käsin pois kirppiksiltä emmekä lähteneet tälläkään kertaa. Itse löysin nimittäin kolme Riihimäen lasin lumihiutalelasia lisää kokoelmaani sekä pitkän aikaa etsinnän alla olleen keltaisen Fazerin kukkopurkin. Meillä on ystäväni kanssa hyvin samanlainen maku, joten välillä käymme aikamoista kilpajuoksua nähdessämme jonkun aarteen. Tällä kertaa minä tiesin heti, että tahdon tuon Fazerin purkin ja onnistuin nappaamaan sen itselleni. Hintakin oli mielestäni edullinen eikä minua yhtään häiritse, vaikkei purkissa olekaan kantta. Välillä vaan onnistaa.

Ennenkuin ystäväni toi minut kotiin, kävimme vielä moikkaamassa hänen vanhempiaan heidän mökillään. Siellä saimme lisää ruokaa ja tietenkin kiertelimme pitkin tonttia katselemassa perennapenkkien ihmeitä. Tänään on kyllä ollut ihan super kiva päivä. Tämän voimalla jaksaa taas ahertaa noiden koulutehtävienkin parissa. Kiitos seurasta K ♥

Kivaa viikonloppua kaikille!

Kirpputorin loppunmyynnissä ja niin kaunis salkoruusu

26.7.2018

Kesän aikana on tullut käytyä muutamilla kirppiksillä ja joitain löytöjäkin on tullut tehtyä. Pääsääntöisesti ostokseni ovat olleet kotimaista lasia ja vanhoja kauniita peltipurkkeja. Niitä kun en vaan voi vastustaa. Parhaimmat ostokseni tein kuitenkin ystäväni kanssa, kun menimme yhdessä erään kirpputorin loppuunmyyntiin. Ystäväni vanhemmat lähtivät meille kuskeiksi ja mukana oli tietenkin myös peräkärri, koska myynnissä oli myös huonekaluja. 

Aluksi kiertelimme kirppiksellä löytämättä mitään. Hätäisempi olisi siinä vaiheessa lähtenyt jo kotiin. Me jatkoimme kuitenkin vielä kiertelyä ja tutkimista, joka lopulta tuotti tulosta. Keskityimme huonekaluihin, koska oikeasti vanhat huonekalut kiehtovat meitä molempia. Itsekin olen alkanut arvostaa niitä entistä enemmän enkä voisi enää kuvitellakaan meneväni Ikeaan ja ostavani sieltä itselleni lipaston. E-ei, ennenmmin ostan vanhan ränsistyneen lipaston, putsaan ja korjaan sen itse. Ajan patina saa näkyä ja se, jos mikä tuo kotiin sitä oikeaa tunnelmaa ja kodikkuutta. 

Tyhjin käsin ei meidän tarvinut poistua tuoltakaan kirppikseltä. Pikku hiljaa peräkärry alkoi täyttyä löydöistämme. Tälläiseen kirppiksen loppuunmyyntiin kuului ehdottomasti myös tinkiminen. Siinä hommassa me olimme kovia ja täytyy kyllä sanoa, että tinkiessä pitää olla myös rohkea ja ehkä jopa hiukan röyhkeäkin. Itse löysin tuolta yhden naulakon (7e), yhden työtason/hyllykön (10e) ja yhden ihanan lipaston (10e). Omaa ostamistani rajoitti hiukan se, että minulla ei ole oikein kunnon säilytystiloja tuunaamista vaativille huonekaluille. Nytkin ostokseni menivät ystäväni autotalliin, jossa niitä sitten olen käynyt "silittelemässä" ja kunnostamassa. Tuolla kirppisreissulla peräkärri tuli aivan täyteen, koska myös ystäväni teki hyviä löytöjä. Hänkin osti naulakon, pari kaappia, metalliset sängynpäädyt puutarhaan, kuvassa olevan harmaan penkin ja jotain muuta, mitä en nyt enää muista. Koko peräkärrillisen hinnaksi tuli 87e eli ei paljon mitään niistä aarteista.

Tässä on minun aarteeni. Vanha lipastoni siinä kunnossa, kun se kirppiksen loppuunmyynnistä ostin. Pihavaraston perukoilta sen löysimme ja kaivoimme esille. HYllylaudat irrallaan, mutta onnekseni kuitenkin kaikki tallella. Nähdessäni tämän lipaston tiesin heti, että se on minun. Meillä on ystäväni kanssa hyvin samanlainen maku, joten kiirettä piti, että ehti varata itselleen löytämänsä aarteet. 


Maanantaina minulla sekä ystävälläni oli molemmilla aamuvuoro, joten kurvasin suoraan töistä hänen luokseen. Nostimme lipastoni autotallin perältä ulos aurinkoon ja aloitin sen putsaamisen. Toluvettä sankoon ja eikun hommiin. Lipasto puhdistui niin hyvin huolellisella pesulla, että päätin olla tekemättä sille mitään muuta. Ajan patina, naarmut ja osin irronnut ja kulunut maalipinta sai jäädä näkymään. Päätin jopa, etten hommaa lipaston toiseen laatikkoon vedintäkään puuttuvan tilalle. Onhan siinä reikä, josta saa vedettyä laatikon auki. Lipaston kannen pesin myös maalipesulla ja se osoittautui hyväksi, sillä kannessa ollut yksi isompi maaliläikkä hävisi sillä kokonaan (näkyy kuvassa). Tuumasimme ystäväni kanssa siinä auringossa touhutessamme, että onhan se "sairaus" tämäkin, kun yli 30 asteen kuumuudessa pitää kunnostaa vanhoja huonekaluja. Ystäväni nimittäin samaan aikaan hioi ja petsasi ilmaiseksi saamiaan puutarhakalusteita. No, huvinsa ja touhunsa kullakin! Meillä se nyt sattuu olemaan tälläistä puuhaa, jota tykkäämme tehdä.



Loppuun on pakko laittaa vielä kuvat ystäväni pihalla kasvavista salkoruusuista. Salkoruusu on minulle entuudestaan vieras perenna. Näin sen nyt ystäväni puutarhassa ensimmäisen kerran ja olen aivan aivan myyty. Miten joku kukka voikaan olla näin kaunis. Tuota on ihan pakko saada myös itselle omaan pihaan. Hyvä idea puutarhaan löytyy myös tuosta postaukseni ensimmäisestä kuvasta. Ystäväni löysi jätelavalta sinkkisoikon, jossa ei ollut pohjaa. Vati kainaloon ja kotiin. Sinkkisoikko sopii vallan mainiosti patiolle betonilaattojen päälle ja soikko täyteen kukkaruukkuja. Aivan täydellinen. Mietimme siinä auringossa touhutessamme ystäväni kanssa myös sitä, että kumpi olisi mukavampaa se, että  näkee hirveästi vaivaa roskalavalta ja kirppikseltä löytyneiden huonekalujen ja esineiden kunnostamisen kanssa vai se, että ostaa kaiken valmiina. Meidän ei tarvinut kauaa miettiä vastausta ja luulenpa, että tekin arvaatte, mikä meidän vastauksemme oli.

Kesä jatkuu

22.7.2018

Kesä jatkuu ja niin jatkuu vielä myös minun kesätyönikin. Olen kai vähän hullu, kun olen ilmoittanut olevani töissä koko kesän eli ihan sinne koulun alkuun asti. Perusteluni tälle on se, että haluan ottaa kaiken opin vastaan, mitä on tarjolla ja työtä tekemällähän sen parhaiten saa. Välillä, kun viikot täyttyvät pelkästä työnteosta eikä työvuorojen jälkeen jaksa tehdä mitään, tulee väsyksissä kiukuteltua loman puutetta ja sitä, ettei oikein pääse nauttimaan kesästä, kuten kaikki muut. Todellisuudessa ei varmastikaan ole ainut, jolla ei ole lainkaan lomaa, mutta ei sitä siinä hetkessä ymmärrä eikä muista. 


Myös kesäiset kelit ovat jatkuneet taas jo pitkään. Välillä, varsinkin tuolla töissä, helteet tuntuvat toisinaan tosi raskailta, mutta yllättävän vähän on kuitenkin tullut niistä valiteltua. Helteiset päivät ovat tuoneet mukanaan lämpimät illat ja aamut, joista pidän kesässä eniten. Tänä viikonloppuna on lämpötilat jo hiukan laskeneet ja olemme saaneet hiukan sateitakin. Ukkoskuurojakin lupailtiin, mutta tänne meille ne eivät vielä ainakaan ole osuneet. Kovin paikallisia taitavat nuo kuurot olla. 


Kiertelin eilen illalla kameran kanssa pihalla ja ajattelin kuvailla pihalla kukkivia perennoja ja pensaita. Saaliini oli aika laiha. Liekö kuivuus vaikuttanut asiaan. Keväällä ostin Lahden Pihapiiri messuilta liljan sipuleita ja syysleimun juurakoita, jotka laitoin keväällä penkkiin tuonne kivikkopuutarhan viereen. Luulin jo hetken aikaa, etteivät ne lähde lainkaan kasvamaan, mutta onnekseni erehdyin. Ensimmäinen valkoinen liljan kukka on auennut. Vielä ei kukkapenkkini näytä kovinkaan runsaalta, kun liljan varret töröttävät yksi siellä ja toinen täällä, mutta toivon, että ne siitä jo ensi kesänä alkavat hiukan lisääntymään. Kastelua vaatisivat varmasti nekin ja ehkäpä kesäkukkalannoitetta. Minä kun en noita perennoja ole juurikaan kastellut. 


Myös tämä puutarha alpi on edellisvuosiin nähden aivan surkean vähäkukkainen ja matala. Aiempina kesinä se on kasvanut reippaasti kauniiksi yli metrin korkuiseksi puskaksi, mutta ei tänä kesänä. Luonta ja kasvit kaipaisivat siis edelleen sadetta ja vettä. Ihmeekseni meidän nurmikko ei ole palanut. Liekö syynä se, ettemme ole sitä ajaneet kovinkaan usein. Mies on meillä aina hoitanut nurmenleikkuun ja nyt kun hän on viikot poissa tai pidempäänkin, on nurmikko saanut kasvaa kaikessa rauhassa hitaasti, mutta varmasti. Ehkäpä ensi viikolla otan pikkuleikkurin ja lähden kävelemään pihaa edes'takaisin, ellen keksi työvuorojen välille jotain muuta mukavampaa puuhaa. Aika nayttää, mitä tuleva viikko tuo tullessaan. Sisälläkin on hiukan puuhasteltu naisluolani pintaremontin parissa, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Aurinkoista sunnuntai-iltaa kaikille ♥

Pieniä vieraita ja auringon paahdetta

16.7.2018

Kesä on antanut meille taas parastaan ja olemme saaneet nauttia huikeista kesäsäistä. Täksi viikoksikin on luvattu vielä helteitä ja ilma taitaa vain lämmetä. Näin upeilla kesäsäillä tuntuu hiukan rikolliselta olla sisällä. Ilma oli kuitenkin viikonloppunakin niin paahtava, että välillä oli pakko hakeutua sisätiloihin. Minulla oli viikonloppuna lapsenlapset kylässä ja yritin siis parhaani mukaan suojella heitä liialliselta auringonpaisteelta. Lastenlasten vierailu meillä mummolassa oli ensimmäinen kerta tänä kesänä. Kyllä, luit ihan oikein. Hyvähän se on, että on kesätöitä, mutta kun ei ole lomaa ja on paljon viikkovapaita sekä pitkiä työputkia, en ole pystynyt ottamaan pieniä tänne mummolaan niin usein kuin olisin halunnut. 


Nyt on kuitenkin takana ihana viikonloppu noiden pienten kanssa. Olimme lasten kanssa kolmestaan kotona, kun ukki oli töissä. Koskaan aiemmin ei olekaan ollut tälläistä tilannetta, että olisin ollut yön yli yksin lasten kanssa meillä, mutta hyvinhän minä lasten kanssa pärjäsin. Tosin nuorin tyttäristäni kävi meillä lauantaina ja auttoi minua mm. ruoan laitossa. Iso apu, josta olen todella kiitollinen. 



Lauantaina lähdettiin heti hitaan aamiaisen ja aamupiirrettyjen jälkeen keskustaan. Olin kuullut, että keskuspuistossa on paljon erilaisia telineitä lapsille, joissa voi kiipeillä, pomppia ja kiikkua. Kuulemani piti paikkansa ja puistosta löytyi niin kiipeilytelineitä, liukumakiä, kiipeilyseinä, hämähäkkikeinuja, maatramboliineja sekä tasapainoilulle ihan oma paikkansa. Lapsenlapseni ovat kovia kiipeilemään ja liikkumaan, joten kaikki telineet pääsivät kyllä testiin. Itse korkeapaikankammoisena en voinut edes katsoa, kun vanhempi lapsista kiipesi kuutiomaisen kiipeilytelineen huipulle. Huh, on ne taitavia. 


Puistoilun jälkeen kävelimme vielä kävelykadulle katsomaan sinne kävelykadun remontin yhteydessä rakennettuja vesisuihkuja. Helteisen kuuma sää oli saanut lapset juoksentelemaan vesisuihkujen seassa ihan villeinä. Itse olin tylsä mummo enkä antanut lastenlasteni kastella vaatteitaan suihkuissa. Kotona täällä mummolassa suihkuttelimme sitten nuorimmaisen tyttäreni kanssa puutarhaletkulla vettä suihkuna lapsille ja he saivat juosta vesisuihkussa uikkarit päällä. Kävelykadulla kävimme kuitenkin jätskikiskalla ja lapset saivat valita itselleen mieluisat jäätelöt.

Kaupunkireissun lisäksi viikonloppuumme kuului niitä perinteisiä asioita, mitä yleensäkin teemme yhdessä; leikkiä, lukemista, piirtämistä, kahvittelua leikkimökillä, hiekkakakkujen tekoa ja saunomista. Ihana viikonloppu takana omien rakkaiden lastenlasten kanssa. Tämän voimalla jaksaa taas painaa töitä muutaman viikon yhdellä vapaapäivällä per viikko. Sitten alkaakin jo seuraavalla viikolla koulu. Koulun aloituksen jälkeen saammekin taas viettää yhteisen viikonlopun pikkuisten kanssa. Toivottavasti silloin ukkikin on kotona ♥

Linnanmäki - Ravintolamaailma Herkkulinna

29.6.2018

Minulla oli tällä viikolla pitkästä aikaa kaksi viikkovapaata. Onnekseni juuri tuolle ensimmäiselle vapaapäivälle osui kutsu Linnanmäelle tutustumaan uuteen ravintolamaailma Herkkulinnaan. Niinpä hyppäsin heti puolen päivän jälkeen Kouvolasta junaan ja puksuttelin Pasilaan ja siitä kävelin sitten Linnanmäelle. Olin paikalla hyvissä ajoin, joten ehdin hiukan kävellä ja katsella Linnanmäkeä ennen muiden blogikamujen saapumista paikalle. Linnanmäki on tosi kiva paikka ja jos asuisin Helsingissä tulisin varmasti Lintsille vain viettämään aikaa ja tapaamaan ystäviä, vaikken huvilaitteisiin menisikään. Kiva oli nähdä taas myös pitkästä aikaa muitakin Suomen 40+blogien ihania naisia ja viettää mukava parituntinen heidän kanssaan samalla nauttien todella hyvistä ruoista.



Linnanmäelle on siis toukokuussa avattu uusi ravintolakokonaisuus entisen ravintola Jarrumiehen paikalle. Ravintolamaailma Herkkulinna pitää sisällään viisi erilaista ravintolaa, joista saa ihania herkkuja niin pieneen kuin vähän suurempaankin  nälkään. Huvipuistoreissu ei ole mitään ilman vohveleita. Herkkulinnan Cafe Vohvelitehtaassa asiakas voi itse suunnitella haluamansa suolaisen tai makean vohvelin ja seurata makupalan valmistumista tirisevällä pannulla. Vohvelitehdas tarjoaa myös muun muassa virkistäviä smoothieita ja erikoiskahveja. Linnanmäen nostalgisiin ikisuosikkeihin kuuluva ”makkaragrilli” on kokenut piristävän muodonmuutoksen, mutta tarjoilee edelleen tuttuja huvipuistoherkkuja Grilli-nimen alla. Keveitä ja rouskuvan tuoreita annoksia tarjoilee Salaatti & Varras. Asiakas voi koota itse mieleisensä salaatin ja kruunata sen vielä valinnaisella vartaalla. Aiemmin toisaalla huvipuistossa sijainnut Flores Freshmex tuo rouheampaan nälkään herkullisia burritoja ja runsaita nachoannoksia. Koko Herkkulinna kokonaisuuden kruunaa aurinkoinen terassiravintola Keidas, jossa on mukava hengähtää huvipäivän lomassa ja nauttia vähän pikku suolaista tai vaikkapa kesän uutta kuplivaa, värikästä ja pirskahtelevaa hattaraskumppaa.




Meitä bloggaajia hemmoteltiin ja pääsimme maistelemaan kaikkia Herkkulinnan herkkuja; salaatteja, ihania kana- ja kasvisvartaita, nachoja, bataattiranskalaisia ja nyhtöpossua ja -kanaa sekä kanafileellä täytettyjä purilaisia. Wau, nyt on Lintsillä tosiaankin panostettu hyvään ruokaan. Kaikki vaihtoehdot olivat todella maukkaita ja tuo purilaisen sämpyläkin oli niin ihanan pehmeää. Yksi tärkeä asia pitää myös mainita ja se on se, että myös erikoisruokavaliota noudattavat on täällä huomioitu. Kaikkia näitä herkkuja on saatavana myös gluteenittomana. Minusta tämä on todella hieno asia, koska liian usein olen törmännyt siihen, että esimerkiksi juuri gluteenitonta ruokaa on tarjolla aivan liian rajoitetusti ja huonolla tarjonnalla. Ravintolamaailma Herkkulinnassa tämäkin asia on huomioitu ja niinpä aurinkoinen terassiravintola Keidas soveltuu erittäin hyvin treffipaikaksi vaikkapa työpäivän jälkeen hyvän juoma- ja ruokatarjontansa vuoksi ihan jokaiselle.


Hyvän ruoan kruunaa aina hyvä jälkiruoka. Ruokailun pääteeksi saimme vielä herkutella ihanalla ja niin maukkaalla vohvelikakulla ja suussasulavilla macaronseilla. Kyytipoikana oli kahvia ja teetä. Lurps, niin hyvää! Hyvillä mielin en voi kuin suositella kaikille uutta ja viihtyisää ravintolamaailma Herkkulinnaa. Kannattaa käydä siis testaamassa monipuolinen ruokatarjonta tai vaikkapa vain istua hetkeksi alas ja kilistellä ystävien kanssa lasillisella kuohuvaa hattaraskumppaa.

Lasten Päivän Säätiö on jo vuosikymmeniä ylläpitänyt ja kehittänyt Linnanmäen Huvipuistoa kerätäkseen varoja lastensuojelutyölle. Lasten Päivän Säätiön ovat perustaneet kuusi lastensuojelujärjestöä: Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Barnavårdsföreningen i Finland, Ensi- ja turvakotien liitto, Parasta Lapsille ja Pelastakaa Lapset. Huvittelemalla Linnanmäellä kaikki asiakkaat tukevat lastensuojelutyötä. Vuoden 2018 lahjoitustavoite on 4,5 miljoonaa euroa. Linnanmäen pääyhteistyökumppanit vuonna 2018 ovat SOK/HOK Elanto, Unilever Finland Oy, Oy Hartwall Ab, MTV Oy sekä Bauer Media Oy. Linnanmäen yhteistyökumppaneina nämä yritykset tukevat omalla panoksellaan arvokasta lastensuojelutyötä.

Kiitos kutsusta Linnanmäki sekä Rilla ja Niina! Kiitos myös Heli ja Suomen 40+blogit ja kaikki ihanat naiset, jotka olitte paikalla ♥ Hyvää kesää kaikille ja toivottavasti tapaamme taas pian mukavien yhteisten tapahtumien äärellä!

Yksin juhannuksena

24.6.2018

Niin alkaa taas yksi juhannus olemaan loppusuoralla. Lämpimän ja jopa helteisen toukokuun ja alkukesän jälkeen juhannuksen sääksi ilmaantui kuin ihmeen kaupalla tuulta, sadetta ja kylmää ilmaa. Noh, pitäähän sitä perinteitä kunnioittaa ja tälläisiin ilmoihinhan sitä ollaan täällä suomessa juhannuksena totuttu. Pauliina-myrsky riepotteli suomea ja moni sai viettää pitkiäkin aikoja ilman sähköjä. Meillä sähkökatkoksilta vältyttiin, mutta kyllä välillä tuntui, että talosta lähtee katto, kun tuuli oikein kovassa puuskassa osui kohdalle. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut kiva juhannus ja olette saaneet viettää sitä juuri niinkuin olette halunneetkin. 


Itse olen ollut töissä koko juhannuksen. Tämä oli odotettavissakin, koska kesäsijaisena nakki napsahtaa melko todennäköisesti juuri viikonlopuksi ja juhannukseksi. Onneksi minulla on ollut kiva kesätyöpaikka ja työkaverit siellä, joten aika töissä on mennyt kuin iltamissa. Meillä myös mies on ollut juhannuksen töissä ja koska hän tekee tällä hetkellä reissutöitä, olen ollut työvuorojen välissä sitten ihan yksikseni kotona. Yksin olo kotona ei ole minulle ongelma. Tässä iässä, kun lapset ovat jo lentäneet pesästä, osaan nauttia omasta ajastani enkä vietä sitä moppi kourassa, vaan annan aikaa itselleni ja myös ystävilleni. 

Juhannus on minun mielestäni kalenterivuotemme toiseksi suurin juhla heti joulun jälkeen. Silloin ihmiset kokoontuvat yhteen perheiden, ystävien ja tuttavien kanssa, kuten joulunakin. Syödään hyvin ja juodaan, mutta ennenkaikkea vietetään aikaa yhdessä. Ihmiset hakeutuvat veden äärelle mökeille ihastelemaan yöttömän yön kauneutta. Minusta mökkijuhannus olisi ihana, kun saisi uida ja saunoa sielunsa kyllyydestä ja kenties yön viimeisinä tunteina katsella vastarannalla palavaa kokkoa. Empä muista olenko koskaan tuollaista juhannusta viettänyt, mutta jotenkin se vain mielestäni kuuluisi juhannukseen kaikista parhaiten. 




Juhannus on vähän kuin joulu. Kenenkään ei pitäisi viettää sitä yksin. En olisi rehellinen, jos sanoisin, että olen nauttinut juhannuksestani yksin kotona. Rehellisesti sanottuna olen hiukan kateellisena katsellut somesta toisten juhannuskuvia notkuvista ruokapöydistä, mökkimaisemista ja yhteisistä hetkistä läheisten kanssa. Olen tässä työvuorojen välillä ollut aika väsynyt, joten en ole jaksanut hakeutua muiden ihmisten seuraan eikä minusta juhannuksena olisi edes sopivaa kutsua itseään kylään esimerkiksi jonkun mökille tai grillin ääreen. Minusta kutsu pitää tulla ihan toisesta suunnasta. Kaikesta väsymyksestä huolimatta olen siis kaivannut mökkielämää, muiden ihmisten ja ennenkaikkea läheisteni seuraa sekä ihania juhannusruokia. Toki olisin voinut koristaa kotia juhannukseksi koivuilla ja kukkakimpuilla sekä nauttia grilliherkuista, mutta jotenkin en vain halunnut tehdä sitä yksin minulle. Onneksi leffat ja tv-sarjat on keksitty eli olen sitten kääriytynyt  työvuorojen välissä viltin sisään ja katsellut telkkaria. Hyvän ohjelman sattuessa kohdalle olen hetkeksi unohtanut yksinäisyyteni ja saanut aikani kulumaan. Nyt haen vielä yhden kupillisen kahvia ja sen jälkeen alankin sitten taas jo valmistautumaan tulevaan iltavuoroon, jonka jälkeen koittaa jälleen ihana, tavallinen arki.


Mukavaa toista juhannuspäivää teille kaikille!

Kesähaaste

16.6.2018

Olen viime päivien aikana törmännyt parissa blogissa hauskaan kesähaasteeseen. Mietin jo aiemmin, että nappaan haasteen ja vastaan kysymyksiin, mutta sitten ajanpuutteen vuoksi se vaan jäi. Eilen luettuani Marjon matkassa-blogissa Marjon vastaukset päätin sitten itsekin ryhtyä tuumasta toimeen. Kuten Marjokin blogissaan sanoi, haasteet ovat aina välillä mukavia niin tehdä kuin lukea toistenkin vastauksia eli tässä tulee minun kesähaasteeni.

Lippis vai lierihattu?

Jos olen ihan rehellinen niin ei kumpikaan. En ole hattuihmisiä. Olen sitä mieltä, että hatut eivät sovi minulle. Talvisinkaan en liiemmin pidä edes pipoa muutakuin lenkillä. Hiukset menee hatun alla länään eikä hatut vaan ole mun juttu. Mutta jos kuitenkin pitää valita näistä toinen niin sitten se on ihan perinteinen lippis.

Pehmis vai jäätelöpallo?

Kaikkien herkkujen ja makean ystävänä pidän molemmista, mutta jäätelöpallo kuuluu ehdottomasti kesään. Vapun aikaan on usein tullut käytyä ensimmäisen kerran jätskikiskalla ja syötyä kesän ensimmäinen jäätelöpallo. Suosikki makuni on nougat. Jäätelö kuuluu kesään ♥ Pehmiksestäkin pidän, mutta sitä saa ympäri vuoden, joten senkin vuoksi valintani on jäätelöpallo.

Herneet vai mansikat?

Ehdottomasti mansikat. Mansikka-aika on kesällä. En juurikaan osta ulkolaisia mansikoita, vaan suosin suomalaista. Suurin mansikkaherkkuni on mansikkakakku, jossa on sekä välissä että päällä mansikoita. Olen kerran osallistunut kilpailuun, jossa piti esitellä oma kesäherkku. Osallistuin kilpailuun mansikkakakullani ja voitin kilpailun. Herneistäkin pidän ja joka kesä ostan marjanmyyjiltä myös herneitä, mutta mansikka on ykkönen.

Palju vai järvivesi?

Kesäaikaan ehdottomasti järvivesi. Pidän uimisesta, vaikken kovin usein käykään uimassa. Siihen on syynsä, mutta ei niistä sen enempää. Järvessä uiminen on mukavan vilvoittavaa kuumana kesäpäivänä ja jotenkin vaan niin ihanaa, kun uidessa voi katsella upeita maisemia ja vaikka vain kellua veden pinnalla ja katsella taivaalla lipuvia pilviä. Haaveenani on päästä tänä kesänä edes kerran johonkin mökille, jossa voisi uida ja saunoa oikein kunnolla. Toivottavasti haaveeni toteutuu. Vesi on minulle tärkeä elementti, joka rauhoittaa oloa. Se on vähän kuin tulee tuijottelu. 

Grilliherkut vai kesäkeitto?

Grillaaminen on myös niitä kesäjuttuja, jotka ehdottomasti kuuluvat meidän kesään. Mies hoitaa meillä grillaamisen, mutta minä osallistun kyllä mielelläni sitten siihen syömispuoleen. Meillä grillissä paistuu niin lihat kuin makkaratkin. Lisäksi grillaamme usein myös maissintähkiä, kesäkurpitsaa ja tomaatin puolikkaita. Juhannuksen ehdoton must-grilliherkku on täytetyt herkkusienet. Lapsena meillä kotona oli usein kesäkeittoa, joten luulen, että kesäkeittokiintiöni on silloin tullut täyteen.

Mökki vai teltta?

Kuten edellä jo tuli mainittua, haaveilen pääsystä mökille eli ehdottomasti mökki. Nuorempana tuli kyllä telttailtua, mutta enää minua ei saisi telttaan kyllä mistään hinnasta nukkumaan. Ikä tekee tehtävänsä ja mukavuudenhalu kasvaa. Omaa mökkiä meillä ei ole, kun omakotitalossakin on meille riittävästi työtä. Minusta olisi ihanaa istua mökkilaiturilla ja huljutella jalkoja vedessä tai katsella myöhään illalla auringonlaskua. Siinä olisi sitä jotain ♥


Varjo vai auringonpaiste?

Kesäinen auringonpaiste on ihanaa. Puuhastelen mieluummin kuin makoilen auringossa. Esimerkiksi puutarhatöitä tehdessä auringon mahdollinen kuumuus ei tunnu niin uuvuttavalta kuin jos makoilisi vain ottamassa aurinkoa. Lisäksi en vain pysy niin kauaa paikoillani, että vain ottaisin aurinkoa. Suomen kesä on niin lyhyt ja säät vaihtelevat, joten kaikista aurinkoisista ilmoista tulee nauttia. Tosin itsekään en kaikista kovimmista helteistä välitä, koska ne ovat sitten jo melko uuvuttavia. Silloin vetäydyn mieluusti varjoon, mikä on mielestäni ihan viisasta.

Kesäsade vai kesätuuli?

Tällä hetkellä toivon, että parinakin yönä sataisi oikein kunnolla. Luonto kaipaa pitkän kuivan jakson jälkeen kipeästi vettä. Kesäisen sateen jälkeen luonto tuoksuu ihanalle ja ilma on raikas. Valitsen kuitenkin kesätuulen. Se on ihanan vilvoittavaa kuumana kesäpäivänä. Puiden lehtien kahina kesätuulessa on kuin musiikkia korville. 

Lavatanssit vai festarit?

Minun piti oikein tarkkaan miettiä olenko koskaan käynyt edes lavatansseissa. Olen ollut joissakin kesäjuhlissa/-tapahtumissa, missä on ollut lopuksi tanssit, mutta oikein varsinaisissa lavatansseissa en ole koskaan ollut, kuten en festareillakaan. Valitsen kuitenkin festarit, koska en tanssi mielelläni. En oikein hyvin edes osaa tanssia muutakuin poskivalssia. En tiedä, miten osaan jammailla festareilla, mutta se asia selviää vielä tämän kesän aikana, sillä olen heinäkuussa aikeissa mennä Iskelmä festareille kivan kaveriporukan kanssa.

Roadtrip vai riippukeinu?

Meidän pihalta lehmusten välistä löytyy riippukeinu. Se on ollut varsinkin lasten suosiossa, mutta muutaman kerran olen siellä itsekin lepäillyt ja se on tuntunut ihan mukavalta. Mieluummin kuitenkin lähden pienelle roadtripille, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Usein en niitä kesän aikana pääse tekemään, mutta aina on ihana päästä hetkeksi irti arjesta ja pois kotoa. Roadtrip piristää päivää ja niiden avulla jaksaa taas arjessa. Olen nauttinut suunnattomasti ystväni Marjon kanssa tehdyistä päiväretkistä. Tänä keväänä vietimme yhdessä lämpimän lauantaipäivän Vanhassa Porvoossa. Siitä voit lukea blogistani täältä

Hiirenkorvat vai syreenin tuoksu?

Olen monesti täällä blogissani kertonut, että kevät on yksi lempivuodenajoistani. Hiirenkorvat kuuluvat ehdottomasti kevääseen, mutta kesän alkaessa syreenit puhkeavat kukkaan eikä niiden tuoksua voita mikään. Meillä oli lapsuudenkodissani pitkä syreeniaita, joka oli mielestäni niin kaunis. Omastakin pihasta löytyy onnekseni muutama syreeni, mutta enemmänkin niitä voisi olla. Joka kesä taitan pensaasta muutaman oksan myös maljakkoon ja tuon sisälle. 

Mato-onki vai golfmailat?

Tämä on helppo. Ehdottomasti mato-onki. Golfia en ole koskaan pelannut enkä varmaan koskaan tule pelaamaankaan. Mato-ongella olen kyllä käynyt ja se onkin tosi kivaa puuhaa. Edellisestä kerrasta on pitkä aika, mutta istuskelu laiturilla, kalliolla tai veneessä ja siitä onkiminen on mukavaa, rentouttavaa ja niin rauhoittavaa. Tärkeää ei todellakaan ole saako kalaa vai ei. Tärkeintä on se fiilis, mikä onkimisesta tulee. Ihanaa kesäpuuhaa.

Tässä minun vastaukseni kesähaasteeseen. En haasta ketään mukaan, mutta halutessasi voit napata haasteen mukaasi. Jätä silloin minulle kommentti, niin tulen mielelläni lukemaan, mitkä asiat kuuluvat sinun kesääsi. Oikein aurinkoista ja mukavaa kesää Teille kaikille ♥
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan