Syksyinen metsäretki

15.10.2018




Saimme viikonloppuna lapsenlapset meille yökylään ja koska sää oli mitä parhain, päätimme lähteä heti lauantaina retkelle läheiselle laavulle. Niinpä pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme matkaan. Otimme tietenkin mukaan myös sienikorit, koska miehenihän on tunnetusti ihan sienifriikki eikä sieniä vaan voi koskaan olla säilöttynä liikaa. Lapsenlapsemme ovat tottuneita liikkumaan luonnossa, joten niin itse retki kuin sienestäminenkin oli heille mieluista puuhaa. 



Laavulle saavuttuamme lapset keksivät heti itselleen tekemistä eikä mennyt aikaakaan, kun heillä oli laavun nurkalla jo leikit pystyssä. Risuja, käpyjä, puun lehtiä ja hyvä leikkikaveri. Siinä kaikki, mitä tarvittiin hyvään leikkiin. Mies teki tulen nuotioon ja pian savu tuoksuikin jo nenässä. Itse voisin vain istua nuotiolla ja tuijottaa tulta. Jotenkin se vaan on niin rauhoittavaa. Se on muuten aivan totta, että metsään mennessä stressi ja pulssi laskevat. Menkää siis ihmiset metsään aina kun vain voitte.

Tällaisen metsäretken yksi tärkeimmistä asioista on tietenkin eväät. Tein kotona meille mukaan kolmioleipiä, joita syötiinkin melkein heti laavulle päästyämme. Myös makkaran paistaminen nuotiolla on ihan huippu juttu. Kunnon hiillosta odotellessa mies kävi lastenlasten kanssa kävelemässä metsässä pienen lenkin ja katsastamassa josko niitä sieniä löytyisi. Nyt taitaa olla suppilovahvero aika ihan parhaimmillaan ja niitähän sinne koriin sitten löytyikin. Mustia torvisieniäkin löytyi, mutta ikävä kyllä muutamana yönä olleet yöpakkaset olivat jo palelluttaneet ne. Mies rakastaa mustia torvisieniä ja oli kyllä vähän harmissaan asiasta. Miehen ja lasten saavuttua takaisin laavulle pääsimme sitten makkaranpaistoon ja kylläpä nuotiomakkara maistuikin hyvälle pitkästä aikaa.




Metsäretkemme oli kaikin puolin onnistunut. Aika kului metsässä kuin siivillä eikä lapsenlapset kertaakaan valittaneet, että olisi tylsää tai ei olisi mitään tekemistä. Nyt on myös otollinen aika kerätä metsästä materiaaleja syysaskarteluja varten. Itse löysin läheltä laavua keloittuneen puun oksan, jonka toin mukanani kotiin. Minulla on ollut jo monta vuotta haaveena saada oksa roikkumaan katosta. Siihen olen ajatellut laittaa valot ja joitain koristeita roikkumaan. Nyt oksa on kuivumassa ja kun se on kuivunut, ajattelin suhauttaa sen spraymaalilla valkoiseksi. En meinaa malttaa odottaa, että pääsen koristelemaan sitä. 

Käytkö sinä usein metsässä? Oletko sienestäjä tyyppiä vai tykkäätkö kulkea metsäpolkuja muutenvain? 

Aurinkokennovaloilla tunnelmaa syksyn pimeneviin iltoihin

12.10.2018

                                                                                                           Kaupallinen yhteistyö: Solar Ideas

Tämä syksy on ollut ihan huikean kaunis. Eilen ajellessani työharjoitteluun ihastelin tien varrella olevia oranssiin pukuunsa verhoutuneita lehtipuita. Mitä värien iloittelua. Itse pidän erityisen paljon syksystä ja tämä syksy on juuri ollut oikea unelma syksy. Ilmat ovat olleet aurinkoisia ja erityisen lämpimiä ja luonto on täynnä upeita värejä. Syksy on myös ihanan tunnelmallista aikaa, kun voi pikku hiljaa alkaa viritelemään erilaisia kausivaloja ulos tunnelmaa luomaan. 






Sain Solar Ideasilta testiin Airam Kesä-valosarjoja. Ihastuin heti näiden valosarjojen ulkonäköön ja helppouteen. Pidän valosarjan hehkulappuja jäljittelevästä mallista. Valosarja on 4,8 metriä pitkä ja siinä on 10cm korkeita (halkaisija 6cm) "hehkulamppuja" 20 senttimetrin välein eli yhdellä valosarjalla (20 hehkulamppua) saa jo kivasti tunnelmaa vaikkapa puutarhaan tai terassille. Itse virittelin valosarjan lehmusten lehvistön alle oksalta toiselle. Valosarjan viritteleminen paikoilleen onnistuu helposti, koska valosarja toimii aurinkokennon avulla. Niinpä ei tarvitse vedellä pitkiä sähköjohtoja pihalle eikä miettiä, mihin muuntajan sijoittaa. Laittelee vaan valosarjan haluamalleen paikalle, puihin, terassin kaiteelle, seinälle tai vaikka pensaaseen. Valosarjassa olevat hehkulamput ovat muovia ja sen vuoksi tosi kevyitä. Valosarjassa on tuo ladattava/vaihdettava paristoakku, jossa on takapuolella on/off kytkin. Akun (Ni-Mh) kapasiteetti on 600 mAh (1,2v) Valosarjassa on myös hämäräkytkin, joten se syttyy automaattisesti illan hämärtyessä. Lamppujen värisävy on lämmin valkoinen.


Mitä sinä pidät näistä energiaa säästävistä aurinkokennovaloista? Ovatko ne sinulle entuudestaan tuttuja tai löytyykö sinun puutarhastasi tai terassilta juurikin tämä Airamin Kesä-valosarja?

Elämäni numeroina

9.10.2018

Muistatko sinä hyvin päivämääriä, vanhan lankapuhelinnumerosi tai ylipäätään numeroita? Törmäsin Katjan blogissa hauskaan haasteeseen, jossa kerrotaan omasta elämästä numeroin. Kävin lukemassa myös Tuulannelin ja Tuulan postaukset. Tämän haasteen myötä selvisi hauskoja asioita ihmisistä ja nyt yritän itsekin toteuttaa tämän saman. Katsotaan paljonko keksin!







1 vanhemmistani on enää elossa. Isäni kuolemasta tuli kesällä kuluneeksi kuusi vuotta. Surun kanssa on oppinut elämään, mutta ikävä on silti kova. Isäni nukkui pois pitkällisen sairauden uuvuttamana ihan liian aikaisin. Onneksi sain olla isän vierellä, kun hän nukkui pois.
2 ihanaa lapsenlasta ovat elämäni valopilkkuja ♥ ♥ Olen niin onnellinen näistä kahdesta, joiden elämässä olen saanut olla mukana alusta asti.
3 lasta ovat parasta, mitä elämä on minulle antanut ♥ ♥ ♥ Lapseni asuvat jo kaikki omillaan, mutta siitä huolimatta yritän tehdä osaltani kaikkeni, että heidän olisi hyvä olla. Lasteni hyvinvointi on minulle todella tärkeää.
4 vuotta olen kirjoittanut tätä nykyistä blogiani. Aika on kulunut todella nopeasti.
5 kuukautta opiskeluja jäljellä ja sitten valmistun lähihoitajaksi.
6 luokalla toivon hartaasti saavani joulunäytelmästä joulupukin muorin roolin. Toiveeni ei toteutunut ja sain olla jälleen tonttu. Olin kovin pettynyt ja surullinen asian vuoksi.
7 vuotta naimisissa nykyisen mieheni kanssa.
8 vuotta sitten menimme kihloihin 01-10-10 Tänä vuonna mies yllätti ja muisti minua kihlajaispäivänämme.








9 on syntymäpäiväni, joka ei tänä vuonna poikennut mitenkään normaalista arkipäivästä. Tilanne täytynee korjata ensi vuonna, sillä jokainen vuosi on lahja.
10 uskonnosta peruskoulun päästötodistuksessa. 
11 vuotta sitten perustin ensimmäisen blogini. Leivontablogini nimi oli Krissen keittiössä ja se toimi vuodatus.netissä. 
12 viikon päästä joulu on ohi.
14 päivän päästä aloitan viikon loman, joka on ensimmäinen pitkään aikaan. Loma tulee todellakin tarpeeseen ja odotan sitä jo kovasti.

18 rappusta alakerrasta yläkertaan.
19 vuotiaana muutin pois kotoa vastoin vanhempieni tahtoa. 
20 vuotiaana olin ensimmäisen kerran elämässäni sairaalassa.
29 vuotta sitten minusta tuli äiti. Olin kai nykymittarin mukaan teiniäiti. 
30 vuotta sitten sain lukio-opintoni suoritettua, mutta en päässyt ylioppilaaksi.
38 on kengän numeroni.
47 vuotiaana minulle tehtiin elämäni ensimmäinen leikkaus, kun umpilisäke poistettiin.
49 on ikäni. Ensi vuonna juhlitaan sitten pyöreitä.


168 on pituuteni eli siis sellainen ihan normaalimittainen, vaikka mieluusti voisin olla muutaman sentin pidempikin.
256 seuraajaa blogin facebook sivuilla. Sivuille linkitän aina uudet postaukset ja päivittelen sinne muutenkin kivoja juttuja aina silloin tällöin. Kannattaa siis käydä klikkaamassa itsensä seuraajaksi, niin pääset lukemaan uudet postaukseni ensimmäisten joukossa. Klik klik...
326 kaveria facebookissa. Välillä suoritan siivouksen kaverilistalla ja poistan sellaiset, joiden kanssa en juurikaan ole tekemisissä. Edellisestä siivouksesta onkin jo aikaa.













480 on talomme numero.
483 julkaistua postausta neljän vuoden aikana. Ei mikään huikea määrä, kun monilla blogikamuilla samassa ajassa tuplasti enemmän. Vaadin postausten suhteen ehkä hiukan liikaa itseltäni ja sen vuoksi toisinaan on vaikea keksiä postausten aiheita. Nyt opettelen havainnoimaan elämääni ja poimimaan sieltä aiheita tänne blogiini.
946 seuraajaa Instagramissa. Tuhannen seuraajan raja lähestyy. 
63427 oli lankapuhelinnumero lapsuudenkotiini.

Mitä lukuja sinun elämääsi liittyy? Nappaa tästä haaste mukaasi, jos et ole vielä tätä tehnyt ja vinkkaa siitä kommenttilaatikossa, niin tulen mielelläni lukemaan sinun postauksesi elämäsi numeroista.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Kurkistus kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin maailmaan

5.10.2018

Jos ihmisiltä kysytään, mikä heille on tärkeää elämässä, monelle yksi tärkeimmistä asioista on terveys. Mitä sinun mielestäsi terveys sitten on ja mitä se tarkoittaa? Moni varmasti ajattelee, että se on sairauksien poissaoloa. Niin minäkin olen ajatellut, mutta käytyäni kuuntelemassa keskiviikkoiltana Paula Heinosen luennon en ole enää samaa mieltä. Terveys on paljon enemmän. Se on energistä hyvinvointia, työn tekemisen iloa ja aktiivisen vapaa-ajan viettämistä läheisten kanssa. Terveys on hyvää oloa. Tällä hetkellä en voi sanoa itse olevani terve. Olen iloinen, että menin  kuuntelemaan Paulan luentoa. Tällä luennolla minulle selvisi se tosiasia, että sairaus on oire,  joka kertoo, että kehossa on jotain vialla. 

Sairauksien taustalta löytyy syitä, mistä ne johtuvat ja mikä niitä aiheuttaa. Itse olen taistellut kilpirauhasongelmien kanssa jo vuosia. Minulle kilpirauhasen vajaatoiminta on syntynyt vuosien kuluessa pikku hiljaa pitkittyneen kilpirauhasen tulehduksen vuoksi. Olen syönyt nyt jo useamman vuoden tyroxiinia, koska oma kilpirauhaseni ei sitä enää itse pysty tuottamaan. Lääkehoito on minulle välttämätöntä, mutta sen lisäksi voin edesauttaa omaa terveyttäni omilla valinnoillani. Valinnoilla, joiden avulla minun on mahdollista voida paremmin. Yksi tärkeimmistä valinnoista on puhdas ja oikeanlainen ruoka. Tiedän, että oma ruokavalioni on tähän asti ollut hyvinkin epäterveellistä. Ruokavalioni on sisältänyt liikaa rasvaa ja höttö hiilareita sekä turhaa sokeria. Luennolla minulle selvisi, mikä yhteys ruokavaliolla on kilpirauhaseeni. 


"Funktionaalinen lääketiede on tieteeseen ja vankkaan tutkimustietoon perustuvaa terveydenhoitoa, jossa yhdistyvät muun muassa biokemia, mikrobiologia sekä fysiologia. Funktionaalinen lääketiede ei ole vaihtoehto perinteiselle lääketieteelle. Se on erinomainen lisä perinteisen lääketieteen rinnalla, kohti tehokkaampaa kroonisten ja monimuotoisten sairauksien hoitoa ja ennaltaehkäisyä"Funktionaalisessa lääketieteessä ei keskitytä oireisiin, vaan siinä hoidetaan sairauksien taustalla olevia syitä yksilöllisesti laadittujen hoitojen avulla ja juuri tätä hoitoa on  mm. terveellisempi ja puhtaampi ruokavalio. Jokaiselle meistä on elämämme aikana muodostunut oma tapamme syödä. Usein nuo tavat ovat juurtuneet meihin tosi tiukasti kiinni, jonka vuoksi ainakin minun on todella haasteellista lähteä muuttamaan omia ruokailutottumuksiani. Luennolla minulle kuitenkin muodostui selkeä kuva siitä, kuinka monet eri asiat vaikuttavat toisiinsa eikä kaikki olekaan niin yksiselitteistä kuin voisi kuvitella. Erilaiset asiat, kuten esimerkiksi stressi, kilpirauhanen ja suolisto, ovat kaikki yhteydessä toisiinsa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja juuri tämän asian hoksaaminen auttoi ainakin minua ymmärtämään, mikä merkitys esimerkiksi ruokavaliolla on meihin. 


Paula Heinonen on valmistunut vuonna 1986  Helsingin teknillisestä korkeakoulusta (nykyinen Aalto-yliopisto) soveltavan mikrobiologian, soveltavan biokemian ja teollisuustalouden diplomi-insinööriksi. Jatko-opintoinaan hän on suorittanut  tekniikan lisensiaatin tutkinnon pääaineinani soveltava mikrobiologia, biotekniikka ja elintarviketeknologia sekä ammatillisena sivuaineena teollisoikeudet. Valmistuttuaan Paula on toiminut tutkijana sekä teollisoikeuspäällikkönä ja vuodesta 1997 asti hän on luennoinut kymmenille tuhansille ihmisille työhyvinvoinnista, ravitsemuksesta ja erilaisista terveysongelmista ympäri Suomea. Kyseessä ei siis ole mikään huuhaa-tyyppi, vaan alan ammattilainen, jolla on oikeasti tietoa näistä asioista. Pitkä työura tutkijana ja teollisoikeuspäällikkönä on antanut Paulalle loistavan pohjan ymmärtää ravitsemuksen, suolistoterveyden ja biokemiallisten prosessien välisiä yhteyksiä. Lisäksi hän on omien sairauksiensa kautta elävä esimerkki siitä, kuinka FLT:n avulla voi saada apua ja voida paremmin. 

Paula Heinosen luentoa Stressi, Kilpirauhanen & Suolisto on mahdollista päästä kuulemaan marraskuussa ainakin Jyväskylässä ja Joensuussa. Suosittelen lämpimästi tätä luentoa, jos aihe on vähänkin ajankohtainen sinulle. Minulle luento ainakin selkeytti ajatuksia ja auttoi ymmärtämään asiayhteyksiä.  Omalla kohdallani nyt on aika lähteä tekemään uusia valintoja, jotka auttavat minua voimaan paremmin ja jonain päivänä saavuttamaan tavoitteeni olla terve. Tie tulee olemaan pitkä ja varmasti kivinen, mutta uskon, että sen kulkeminen kannattaa. 

* Paula Heinosen kuva lainattu hänen fb-sivuiltaan. Kuva Janne Aaltonen

Suomalainen lähihoitaja on taitava ja osaava

1.10.2018

Niin on lokakuu alkanut ja minulle se merkitsee neljännen harjoitteluviikon alkamista. Aika on tässäkin harjoittelussa mennyt tosi nopeasti ja olen päässyt näkemään ja kokemaan paljon uutta tulevasta ammatistani. Olen edelleenkin vahvasti sitä mieltä, että tein noin puoli toista vuotta sitten täysin oikean valinnan, kun irtisanomisen rohkaisemana lähdin opiskelemaan itselleni ihan uutta alaa ja ammattia. Olen aina arvostanut hoitajien, niin lähi- kuin sairaanhoitajienkin, tekemää työtä ja arvostus hoitajien ammattitaitoa kohtaan on vain kasvanut opintojeni ja sen mukanaan tuomien keikkatöiden myötä. 


Viime viikonloppuna päättyi Budabestissä nuorten hoitajien ammattitaitokilpailu EuroSkills. EuroSkills on nuorille alle 25-vuotiaille tarkoitettu ammattitaitokilpailu, johon on mahdollista päästä mukaan kisaamaan lajinsa mestaruudesta alkukarsinnan kautta. Tämän vuotisen Unkarin kilpailun alkukarsinta järjestettiin marraskuussa 2017 Helsingissä. EuroSkills on arvostettu kilpailu, jossa voi kilpailla seitsemässä eri kilpailualassa. Yksi seitsemästä kilpailualasta on sosiaaliset ja henkilökohtaiset palvelut. Kilpailu kestää kolme päivää ja suomesta tämän vuotiseen kilpailuun osallistui niin yksilö kuin tiimikilpailijoita. 

Suomesta kilpailuun osallistui yhteensä 25 nuorta kilpailemaan kukin oman alansa mestaruudesta. Yksi kilpailijoista oli joulukuussa 2017 lähihoitajaksi valmistunut Aino Takala. Aino kilpaili siis lähihoitajalajissa ja sijoittui kilpailussa hienosti kolmanneksi. Onnea Aino ♥ Reipas, aktiivinen ja osaava Aino työskentelee HYKS:n Sydän- ja keuhkokeskuksessa. Ainon kilpailukokemuksista vuosien varrelta voi lukea hänen omasta blogistaan. 

Suomessa lähihoitaja suorittaa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon, joka kestää nuorisopuolella kolme ja aikuispuolella kaksi vuotta. Tutkinnon suorittaminen antaa valmiudet työskennellä lähihoitajana alalla hoidon, huolenpidon, kuntoutuksen ja kasvatuksen tehtävissä. Lähihoitajan työ on monipuolista ja ihmisläheistä. Alan työllisyysnäkymät suomessa ovat hyvät.

Vaikka EuroSkills onkin nuorille tarkoitettu kilpailu, se kertoo suomen lähihoitajien ammattitaidosta ja osaamisesta. Minusta on ihan mahtavaa opiskella alaa, joka valmentaa minua työhön, joka on vastuullista ja jolla oikeasti on merkitystä. Arvostan suuresti Ainon kaltaisia niin nuoria kuin vanhojakin hoitajia, jotka tekevät hoitajan työtä suurella sydämellä. Valmistuttuani lähihoitajaksi haluan olla yksi heistä ♥

Syysaamun kauneus ja viisi asiaa, missä olen huono

25.9.2018

Eilen aamuna lämpötila oli nollassa, kun heräsin. Minulla oli aikainen lähtö työharjoitteluun ja mietin mahtavatko tiet olla jo jäässä. Onnekseni näin ei vielä ollut, mutta varmaankaan ei enää ole kaukana sekään aika, kun niin on. Joka päivä en muista sujauttaa kameraa laukkuuni, vaikka oikeasti sen pitäisi kyllä olla aina mukana. Eilen siis oli ja hyvä niin, koska maisemat harjoittelupaikkaan ajaessani olivat niin kauniita. Peltojen yllä leijaileva sumuverho on jotenkin niin mystisen kaunis ja kuvauksellinen. Perille päästyäni kaivoin kameran laukusta ja kävelin pellon laitaan. Hyhmäinen nurmikko rasahteli jalkojeni alla. Syksy on todellakin alkanut..











Olen viimeisten vuosien aikana yrittänyt muuttaa ajatusmaailmaani positiivisempaan suuntaan. Yritän löytää asioista aina jotakin postiivista ja ajatella asioita positiivisen kautta. Olen opetellut löytämään hyvän muista ihmisistä, mutta ennenkaikkea itsestäni. Se ei ole helppoa, mutta olen harjaantunut siinä. Olen oppinut myös sen, että kaikkea ei tarvitse osata eikä kaikessa tarvitse olla hyvä. Niinpä päätin toteuttaa oman versioni muutama viikko sitten blogeissa kiertäneeseen haasteeseen "Missä olen huono?". Tässä tulee siis viisi asiaa, joissa en vaan ole hyvä. 














1. Pyykkien viikkaaminen

Olen todella huono viikkaamaan kuivat pyykit paikoilleen. Pesen kyllä mielelläni pyykkiä, sillä yksi silmääni eniten hivelevistä asioista on tyhjyyttään ammottava pyykkikori. Meillä ei nykyisin pyykkiä tule enää edes kovinkaan paljon, kun asumme miehen kanssa kahden, mutta siitäkin huolimatta kuivien pyykkien viikkaaminen narulta pois paikoilleen tuppaa jäämään ja teen sen vasta pakon edessä. Monesti repäisen puhtaan vaatteen ylleni suoraan pyykkinarulta, kun en vaan ole saanut kerättyä niitä pois sieltä. Ehkäpä tämä on laiskuutta, en tiedä.

2. Tanssiminen

Toinen asia, missä olen huono on tanssiminen. Tanssitaitoni jää valssiin. Olen lapsena harrastanut kansantanhua, mutta siitäkään huolimatta en osaa tanssia. Perinteisten tanssien askelkuviot eivät siis ole hallussa. Kammoksun tilanteita, joissa on mahdollista, että joku tulee hakemaan minua tanssimaan. Kaikista pahinta on discotanssien tanssiminen. Tyylini on suoraan villiltä 80-luvulta, ha haa...

3. Käsityöt

Kolmas asia, missä olen huono on käsityöt. Koulun kässätunneilla olen tunnollisesti tehnyt kaikki vaaditut työt aina esiliinan ompelemisesta villasukan neulomiseen, mutta siinäpä ne minun suurimmat saavutukseni käsityön saralla sitten ovatkin. Minulla on kyllä ompelukone. Verhot osaan lyhentää ja ommella suoraa ommelta, mutta kyllä se meillä on mies, joka sitten ompelee ne vaikemmat kanttaukset ja vetoketjut. 

4. Lukeminen

Neljäs asia, missä olen huono on lukeminen. Olen äärettömän hidas lukemaan. Jos luemme miehen kanssa vierekkäin kirjaa, ehtii mies kääntää sivua kolme neljä kertaa siinä ajassa, kun minä kahlaan läpi ensimmäistä aukeamaa. Lähtiessäni opiskelemaan mietin, miten tulen pärjäämään koulussa, mutta onnekseni meidän ei ole tarvinut lukea suuria määriä oppikirjoja eikä kovinkaan laajoja alueita kerrallaan. Lukeminen on hyvä harrastus ja uskoakseni tätä taitoa voi myös opetella ja kehittää. Minulla ongelmana on myös se, etten oikein malta keskittyä lukemiseen. 

5. Kielitaito

Viides asia, missä olen huono on kielitaitoni. Yksi asia, mitä kadun tosi paljon on se, että en koulussa keskittynyt kunnolla vieraiden kielten opiskeluun. Olen kielissä aivan surkea. En ymmärrä niitä puhuttuna enkä luettuna. Tämä on todella kurja juttu, koska olisi ihan kiva osata esimerkiksi englantia sen verran, että pärjäisi itsekseen ulkomaan matkoilla. 

Aika yllättävää, mutta minusta näiden huonojen puolien listaaminen oli aika vaikeaa. En osaa sanoa, mistä se johtuu. Ehkäpä se johtuu siitä, että en nykyisin enää positiivisemman ajatusmaailmani vuoksi keskity huonoihin puoliin samalla tavalla kuin ennen. Huonojen ominaisuuksien märehtiminen on todella kuluttavaa. Totuus on kuitenkin se, että kukaan meistä ei ole täydellinen eikä tarvitse ollakaan. Niinpä meistä jokaisesta löytyy myös näitä huonoja puolia tai asioita, missä on huono eikä se tee meistä ihmisenä yhtään huonompia. Missä sinä olet huono? Löytyykö sinulta samoja juttuja kuin minulta? 

Syyspäiväntasaus aloittaa virallisesti syksyn

23.9.2018

Kaksi viikkoa työharjoittelua takana ja neljä edessä. Olen taas aivan uudenlaisessa ja erilaisessa paikassa oppimassa, mutta sehän on vain hyvä asia. Tämä paikka on sellainen, jonka toiminnan halusinkin nähdä jossakin kohdassa opintojeni aikana. Tälläisessä työpaikassa myös mielelläni voisin työskentellä valmistumiseni jälkeen. Valmistuminenkin lähestyy kokoajan. Harjoittelun ja syysloman jälkeen alkaa siis jo viimeiset teoriaopinnot. Huh, tuntuu aika hurjalta! Miten ihmeessä aika onkaan mennyt näin nopeasti? Ja kyllä, aion pitää syyslomaviikon ihan lomaa. Ensimmäinen kunnon lomaviikko yli vuoteen, joten suoraansanottuna odotan tuota lomaviikkoa tosi paljon. 


Työharjoittelun alettua sain heti ensimmäisellä viikolla myös syksyn ensimmäisen flunssan. Harjoittelupaikassa oli tautia liikkeellä ja kolmessa päivässä onnistuin nappaamaan taudin itselleni. Viime viikonloppuna olin varmasti kipeimmilläni ja lauantaina minulla ehkä oli myös vähän kuumetta, mutta pikku hiljaa olo on korjaantunut. Viime viikonloppuna meillä oli myös yksi pikkuinen vieras, joten eihän sitä silloin edes ehtinyt sairastamaan. Viikonloppu oli mukava tuon pikku miehen kanssa ja ihan mukava oli vaihteeksi viettää aikaa yksinomaan hänen kanssaan. Toisinaan jakamaton huomio lapselle on tosi tärkeää.


Tänään on syyspäiväntasaus eli tänään yö ja päivä ovat yhtä pitkät. Jotenkin on ihan hassua, että elämme jo syyskuun loppupuolta. En meinaa millään uskoa sitä näiden äärettömän lämpimien säiden vuoksi. En kyllä muista tälläistä kesää ja syksyä olleen pitkiin aikoihin. Jopa yöt ovat olleet tosi lämpimiä. Veljeni kertoi, että perjantaina lähtiessään pois puintihommista puolen yön aikaan, ilma tuntui todella lämpimältä ja jopa kesäiseltä. Lämpömittari olikin silloin ollut 18 astetta. Huikeaa. Syyspäiväntasaus on yksi neljän vuodenajan kulmakivistä. Tänään kesä on virallisesti ohi ja syksy alkaa. Syksyä kestää sitten talvipäivänseisaukseen asti, joka on 22.12. 

Miten teidän syksy on lähtenyt käyntiin? Oletteko pysyneet terveinä vai oletteko joutuneet kärvistelemään flunssan kourissa? Kivaa sunnuntain jatkoa teille kaikille ♥

Pilkanmaa Vintage-tapahtuma hurmasi entisaikojen estetiikalla ja ihanalla miljööllään

9.9.2018

Eilen järjestettiin tässä meidän lähistöllä vintagetapahtuma kauniissa maalaismaisemissa. Kyseessä oli ensimmäistä kertaa järjestetty Pilkanmaa Vintage-tapahtuma. Hyvän markkinoinnin ansiosta tapahtuma tavoitti myös minut ja lähdimme miehen kanssa käymään tapahtumassa ennen minun iltavuoroani. 









23907120.jpg
Kuva @katja juurikko, Kouvolan Sanomat
Marttilan tilan navetan vintti oli mitä parhain paikka tällaisen vintagetapahtuman järjestämiselle. Navetan on rakentanut 1930-luvulla tilan nykyisen isännän isoisoisä. Se on osa Marttilan tilaa ja sen nykyinen isäntäpari on remontoinut navetan joitakin vuosia sitten omia häitään varten. Nykyisin he vuokraavat tilaa kesäaikaan juhla- ja kokoontumistilaksi. Eilen navetan yliset oli somistettu yhdeksi suureksi kaupaksi, jossa oli myynnissä paljon erilaista vintege-tyylistä vanhaa tavaraa menneiltä vuosikymmeniltä. Myynnissä oli monenlaista tavaraa aina vaatteista huonekaluihin. Tapahtumassa pääsi halutessaan myös meikattavaksi ja tehtiinpä siellä myös pikakampauksia vintagetyyliin. 

Pilkanmaa Vintagen suunnitelleet ja järjestäneet Elsa Lallukka (oikealla) ja Riitta Väisänen ilahtuivat tapahtuman suosiosta. Taikuri-Jonglööri Matias Husgafvel esitti temppuja ja tulishow'n.
Kuva @katja juurikko, Kouvolan Sanomat


Navetan ylisiltä löytyi myös makeispuoti ja kahvila. Kahvilat ovat yksi heikkouksistani. Niinpä joimmekin miehen kanssa kahvit kauniista ruusukupeista. Mies ei perusta makeista herkuista, joten hän valitsi kahvin kanssa suolaisenpiirakan ja minä tyylilleni uskollisena mahtavan suuren palan mokkahyydykekakkua. Meistä oli todella mukavaa istuskella kahvikupin ääressä, jutella muiden kahvittelijoiden kanssa ja seurailla siinä samalla paikalle saapuneita ihmisiä. Tapahtumalle oli selkeästi kysyntää täällä Kouvolassa ja sen saama suosio varmasti myös yllätti tapahtuman järjestäjät. Ihmiset saapuivat nimittäin tapahtumaan sankoin joukoin ja tien pientareetkin täyttyivät autoista monien kymmenien metrien matkalta. 

Mietin myös siinä kahvipöydässä istuessani, miten ihanaa tuolla navetan ylisillä olisi viettää häitä ♥ Pidin tapahtumasta ja sen tunnelmasta tosi paljon. Olimme miehen kanssa paikan päällä heti ensimmäisten joukossa, joka oli kyllä toisaalta tosi hyvä juttu. Ehdimme kiertää navettapuodin läpi kertaalleen ennenkuin navetan yliset alkoivat täyttyä ihmisistä. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa ja joku taisikin jo vinkata, että josko joulun aikaan jo järjestettäisiin seuraava tapahtuma. Jään mielenkiinnolla odottamaan toteutuuko tämä toive.

Parasta just nyt

6.9.2018

Olen törmännyt monissa blogeissa näihin viikon kohokohdat tai parasta just nyt-postauksiin. Itse en ole sellaisia koskaan (muistaakseni) tehnyt, mutta koska niitä on kiva lukea niin ajattelin, että jospas minäkin kokeilisin.

Tänään voin pomppia ilosta, sillä toisen opiskeluvuoteni ensimmäinen teoriaosuus alkaa olla suoritettu. Olen tehnyt kaikki vaaditut tehtävät, suorittanut kaikki tentit ja ryhmätyöt. Lisäksi  niiden vaatimat esitykset on tänään viety päätökseen. Olo on suoraan sanottuna helpottunut. Huomenna on vielä aamupäivä koulua ja ensi maanantaina alkaa sitten kuuden viikon mittainen työssäoppimisjakso. Pääsen taas näkemään ja kokemaan aivan erilaisen ja minulle entuudestaan vieraan osa-alueen, missä tulevaisuudessa mahdollisesti voisin työskennellä. Odotan todella paljon tuolta jaksolta.

Ylemmässä kuvassa päälläni on Zizzin hauska collagemekko, jonka ostin viime viikolla Zizzin klubipäiviltä -20% alennuksella. Mekko on aivan täydellinen työasu tulevaan harjoitteluun. Mukavan rento, mutta kuitenkin siisti ja mikä parasta juuri minun tyyliseni. Leggarit vaan kaveriksi ja villasukat jalkaan, niin työlookkini on valmis.

Juhlistin tänään opiskelujeni etenemistä krysanteemikimpulla. Kauniin punertavat krysanteemit ilahduttavat nyt olohuoneessa ja niiden kaveriksi on kiva iltasella sytyttää kynttilöitä luomaan tunnelmaa. Rakastan syksyssä näitä pimeneviä iltoja. Pallovalot ovat jo palaneet useampana iltana, samoin kynttilät ja tuikut. Niin kaunista. Ihan parasta just nyt ♥
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan