Pieni pyrähdys puutarhassamme

26.6.2017


Sadekuurojen välillä olen kipaissut kierroksen puutarhassamme kuvaamassa siellä kukkivia ja muuten vaan kauniita perennoja, puita ja pensaita. Kuunlilja on yksi lempiperennoistani sen helpohoitoisuuden vuoksi. Tosi vähäisellä hoidolla (kuivien varsien ja lehtien poisotolla) olleet kuunliljat nousevat joka kevät penkistä ja muodostavat talomme päätyyn pitkän kuunliljapenkin. Koska penkissä ei ole mitään muuta kuin tuota kuunliljaa, se peittää koko penkin eikä kitkemistä juurikaan ole. Ihanasti nuo vesipisarat helmeilivät noilla kuunliljan lehdillä.


Kukkivista pensaista syreeni on ehdoton suosikkini. Lapsuudenkodissani oli niinsanotun navettapihan ja talon piha-alueen välillä pitkät syreeniaidat, jotka kukkivat joka vuosi todella upeasti. Meillä pihaan tullessa on portin molemmin puolin syreeniä. Toisella puolella violettia syreeniä ja toisella puolella vähän myöhemmin kukkivaa ilmeisesti jalosyreeniä. En tiedä näistä lajikkeista, mutta kauniita ne ovat ja niissä on aivan huumaavan ihana tuoksu.

Tänä vuonna, kun kevät ja kesä ovat edenneet hitaasti, juhanusruusu kukki juuri sopivasti juhannuksen aikaan. Meillä on tuolla pihan perällä vanhan saunarakennuksen edessä isohko ruusupuska, johon tulee aina näin ihania kukkia. Värikin on juuri oikea. Tämä on ilmeisesti joku kerrottulajike, koska kukka ei ole ihan perinteisen juhannusruusun näköinen?! Nämäkin vaan jaksavat kukkia vuodesta toiseen, vaikkei näitä ole mitenkään hoidettu. Pitääkö näitä edes hoitaa?




Samaisen saunarakennuksen toisessa päässä on pionipenkkini. Pioni on kauniin kukkansa vuoksi myös yksi suosikeistani. Tänä vuonna myös näiden kukinta on myöhässä ja vielä ollaan ihan nuppuvaiheessa. Tuet laitoin kuitenkin jo näille, etteivät mene painavien kukkien vuoksi ihan maata myöden. Penkissä on muistaakseni viisi pionia ja väreinä on valkoinen ja vaaleanpunainen.

Tämän tällä hetkellä kauniisti kukkivan puun nimeä me emme miehen kanssa kumpikaan tiedä. Se ilahduttaa meitä tuolla lasten leikkipaikan luona. Jos joku tunnistaa, niin saa vinkata, mikä puu kyseessä!

Yksi kauneimmista pihamme kukkijoista on tämä lumipalloheisi. Pensas vilahtikin jo eräänä aamuna tuolla instagramin puolella yhdessä kahvikuppikuvassani. Tälläinen meillä oli myös lapsuudenkodissani navetan edessä ja muistan, kuinka meitä lapsia kovasti ihmetytti nuo kukat. Pienten lasten mielestä ne tosiaankin muistuttivat lumipalloja. Muutettuani nykyiseen kotiini olin todella iloinen, kun huomasin pihalla olevan tämän ihanuuden. Toivoisin vain, että tämän kukinta-aika olisi hiukan pidempi.

Tälläisen pienen pyörähdyksen tein pihallamme. Mies on laskenut, että tontillamme on 28 eri puu- ja pensaslajia, joten tässä oli vain pieni osa koko konaisuudesta. Tulen varmasti kiertelemään vielä monta kertaa kameran kanssa tuolla pihalla tämän kesän aikana eli jatkoa seuraa... Onko näistä nyt kuvissa olevista perennoista tai pensaista joku myös sinun suosikkisi? 

Juhannus ♥

25.6.2017



Juhannus alkaa olla pikku hiljaa lopuillaan. Sääennusteet veikkasivat aika kehnoa juhannussäätä, mutta ainakin täällä meillä Kymenlaaksossa saimme viettää juhannusta täysin poutaisessa säässä aina juhannuspäivän iltaan asti. Aurinkokin pilkahteli välillä pilvien takaa ja silloin oli kyllä ihan lämmintä. Me vietimme keskikesän juhlaa ihan kotosalla, koska mies oli töistä vapaalla ainoastaan aattona. Itse tykkäisin viettää juhannusta veden äärellä jollain mökillä, josta saattaisi sitten juhannusyönä nähdä juhannuskokonkin. Tämä on ainut asia, mitä kaipasin meidän juhannukseen. Meillä ei siis ole omaa mökkiä eikä mies erityisemmin pidä mökkeilystä, joten siksi emme hakeutuneet mihinkään mökille juhannukseksi. 



Meidän juhannustamme piristivät kuitenkin nämä kaksi suloista mummon ja ukin murusta ♥ ♥ Lapsenlapset tulivat siis juhannusaaton viettoon tänne mummolaan, niin vanhempansa pääsivät sitten viettämään heille perinteikästä mökkijuhannusta ystäväpariskuntiensa kanssa. Onneksi sää tosiaan pysyi poutaisena koko pikkuisten vierailun ajan, joten pystyimme olemaan mahdollisimman paljon ulkona. Lapset ovat jo niin isoja (ja tottelevaisia), että pärjäävät pihalla jo kahdestaankin. Meidän ei siis tarvitse enää olla ihan kokoajan "käsi kädessä" lasten kanssa, vaan omien kotiaskareiden tekeminen onnistuu hyvin silläaikaa, kun lapset temuavat pihalla. Onneksi meillä on iso piha, jossa on tilaa juosta ja leikkiä. Mutta kyllä me yhdessäkin tehtiin kaikenlaista, kuten keräsimme juhannuskukkia, joimme juhannuskahvit leikkimökissä, käytiin kävelyllä ja katsomassa naapurin heppoja. 


Ruoka näyttelee hyvinkin merkittävää roolia juhannuksen vietossa. Itse hoidin juhannuksen ruokaostokset jo hyvissä ajoin ennen pahimpia ruuhkia. Ruokaa ostaessani yritin pitää myös järjen mukana hommassa enkä haalinut ostoskärriin ihan kaikkea, mitä juhannuksena "pitäisi" olla tarjolla. Siitä huolimatta meillä on syöty hyvin eikä kenenkään ole tarvinut olla nälässä. Kesällä on muutenkin kiva valmistaa ruokaa grillaamalla ja syödä sitten tuolla meidän kesähuoneessa. Juhannusaattona ruokailun jälkeen lämmitimme vielä juhannussaunan, jonne mies teki ihan oikean sauna vihdan, kuten minä sitä kutsun. Mieheni taas puhuu vastasta ja vastomisesta. Nämä ovat niitä alueellisia murre-eroja. Lapsenlapset eivät olleet koskaan aiemmin vihtoneet saunassa. Niinpä se tuntuikin heistä ehkä vähän pelottavaltakin, kun saunaan tuodaan koivun oksista tehty viuhka, jolla hakataan ihmisiä. Jotteivat lapset ihan saaneet kauheita traumoja tällä saunareissulla, kerroimme heille saunavihdan tarkoituksesta. Minusta ehdottomasti parasta tuossa vihdassa oli sen tuoksu. Olin oikeastaan jo täysin unohtanut, kuinka ihana tuoksu vihdasta tulee saunaan ♥


Oma siniristilippummehan kuuluu tietenkin myös juhannukseen. Nostimme aattoiltana kuudelta lipun yhdessä salkoon ja siellä se sitten saikin liehua läpi yöttömän yön aina juhannuspäivän iltaan asti. Juhannus on ainut kerta vuodesta, kun lippu saa olla salossa näin pitkään yhtäjaksoisesti. Lapsista lipun nostaminen oli aika jännä juttu ja minusta hulmuava suomen lippu on niin kaunis ♥


Eilen sitten illan edellä lähdin pienten kanssa juhannusajelulle. Vein lapset nimittäin heidän toiseen mummolaan, jossa he jatkoivat juhannuksen viettoa yhdessä vanhempiensa ja toisten isovanhempiensa kanssa. Kotimatkalla pysähdyin Kymijoen rantaan ihastelemaan kotikuntani kauniita maisemia ja tuijottelemaan sitä vettä, jota olin juhannukseeni kaivannut. Harmikseni illan tuleva sade antoi jo merkkejä itsestään, joten ilma oli melko pilvinen siinä kohden. En antanut sen kuitenkaan pilata fiilistelyäni. Illalla grillattiin miehen kanssa ihan kahden, kun tyttö oli kutsuttu syömään poikaystävänsä perheen mökille. Ruoka oli jälleen hyvää ja sitä oli riittävästi. Päivän päätteeksi kävimme vielä saunassa. Tänään mies on koko päivän töissä, joten minä olen ajatellut vain kotoilla ja ottaa päivän ihan levon kannalta. Miten teidän juhannus on mennyt? Olitteko mökillä vai vietittekö juhannusta kotona, kuten me? 

Kylässä kauniissa rintamamiestalossa

21.6.2017




Kuten kaikille on varsin hyvin tullut jo varmasti selväksi minun pääasiani viime viikolla oli sunnuntaisten rippijuhlien järjestäminen. Ihan koko viikkoa ja jokaista päivää en aamusta iltaan vain puunannut ja laittanut juhlia, vaan viikkoon mahtui kyllä muutakin. Keskiviikkoillaksi olin saanut kutsun ihanaisen blogiystäväni Marikan luokse blogitreffeille. Pieni irtiotto juhlien järjestelyistä oli erittäin tervetullut ja voimaannuttava. Paikalla oli itseni lisäksi neljä muuta paikallista bloginaista. Olemme pitäneet näitä blogitreffejä jo useamman vuoden ajan, jonka ansiosta meistä on tullut tuttuja toisillemme. Niinpä meidän treffeillä ei harrasteta mitään turhaa pönötystä, vaan tunnelma ja fiilis on aina ihanan rento, kuten nytkin.

Marikan kodissa olemme treffanneet useampaan kertaan ja joka kerta sinne on yhtä ihana mennä. Marika asuu perheensä kanssa vanhassa rintamamiestalossa pienen kirkonkylän keskustan tuntumassa. Vaalea koti on sisustettu kauniisti ja myös tämän talon emäntä pitää aidosti vanhoista esineistä ja huonekaluista. Marikan vaaleaan kotiin on sinne tänne ripoteltu ihania pastelli värejä. Viimeisin uudistus on tehty ruokailutilan päätyseinään, johon oli laitettu kaunis kukkatapetti. Itsekin kiinnitin kaupassa tuohon tapettiin huomioni tietämättäni, että Marika oli myös ihastunut siihen. Kodista löytyy myös paljon kivoja yksityiskohtia, kuten nuo Riviera Maisonin seinälle laitettavat maljakot. Marika kertoikin pitävänsä niissä aina joitain kukkia, jos ei aitoja niin sitten tekokukkia.



Tärkeä osa meidän blogitreffejämme on kahvipöydän ympärille kokoontuminen nauttimaan jokaisen mukanaan tuomia herkkuja. Tälläkin kerralla pöytä notkui ihanista tarjottavista. Katja toi mukanaan herkullisen ja niin kauniin mansikkakakun. Kakku oli kasattu Riviera Maisonin uuteen irtopohjavuokaan, jonka alusta on posliinia ja kakun voi nostaa suoraan sen päällä tarjolle. Miten kätevää. Kyseinen vuoka on ehdottomasti nyt myös minun hankintalistallani. Laura oli leiponut vaniljakuppikakkuja ja suklaa-kookos-fudgeja ja talon emäntä oli leiponut maittavaa raparperipiirakkaa, jota saimme syödä ihanan kuohkean vaniljakastikkeen kanssa. Jessican ja minun panokseni oli tällä kertaa karkeissa ja sipseissä, mutta nekin maistuivat kaikille pikku naposteltavana seurustelun ohessa. Marika oli keittänyt myös kesäistä raparperi-viinimarjamehua. Mehu oli niin kauniin väristä ja ihanan raikasta. 



Sää suosi meitä tälläkin kertaa, joten ehdimme herkuttelujen välissä istuskella myös pihalla omenapuun alla. Talon piha on todella soman boheemi. Monenlaisia kesäkukkia ja perennoita oli siellä täällä pitkin pihaa ja kuten Marika itse sanoikin rikkaruohot eivät haittaa. Kukat voivat kukkia niiden seassakin. Ennen kotiinlähtöä ehdimme vielä tavata perheen isännän ja suloiset lapset. Lapsetkin ovat kai jo tottuneet meidän vierailuihin, koska eivät enää vierastaneet meitä lainkaan, vaan kertoivat reippaasti, mitä kivaa he olivat isän kanssa illan aikana tehneet. Kiitos Marikalle vielä kerran kutsusta ja kaikille muillekin kamuille kiitos seurasta ♥ Taas oli ihan huippu kivaa nähdä ja olla yhdessä. Toivottavasti tapaamme taas pian ♥

DIY:Kuormalavasohva

20.6.2017



Olen vuosia ihastellut muissa blogeissa, sisustuslehdissä ja somessa kuormalavoista tehtyjä terassisohvia. Minusta ne ovat jotenkin niin ihania ja sopivat hyvin just meidän tyyliin, kun itse tehdään paljon kaikenlaista. Rempataan ja tuunaillaan. Ihan meidännäköinen juttu. Ainut ongelma on vaan ollut se, että meillä ei ole ollut mitään paikkaa, mihin sellaisen olisi voinut tehdä. Voi, olen kuulkaas monen monta kertaa mielessäni suunnitellut ja mallannut, mittaillut ja tutkinut, mihin saisin edes pienen kuormalavakyhäelmän kasattua. Nyt, kun nuo meidän terassit ovat valmiit ja niiden kalustusta suunniteltiin, saatiin meillekin sitten vihdoin kuormalavoista oikein kulmasohva. Pitkään mietittiin voidaanko sitä tuonne talon päätyterassille tehdä, kun sitä ei ole katettu, mutta tehtiin silti. Polyrottinkinen kalustus olisi tietenkin ollut sinne ihan superihana, mutta taloudellisista syistä päädyimme itsetehtyyn kuormalavasohvaan ja täytyy kyllä sanoa, että on se kiva. 

Meillähän mitään ei tehdä juuri samalla tavalla kuin muilla, vaan mies suunnittelee ja toteuttaa aina oman versionsa. Niin nytkin. Kuormalavoja kasattiin kolme päällekkäin ja kiinnitettiin toisiinsa eli teimme lavoista tuollaiset elementit, joita on sitten tarvittaessa helppo liikutella. Koska nuo saamamme lavat eivät olleet niitä upeita euro-lavoja, vaan ihan kertakäyttölavoja, teimme tuollaisen rimoituksen tuohon etureunaan ja maalasimme sen valkoiseksi. Rimoitus antoi sellaisen viime silauksen koko sohvalle. Lavojen päälle nidottiin kiinni ohut retkipatja, koska meillä ei ole vielä tähän mitään paksumpia istuinpatjoja. Ohuen retkipatjan päälle laitoimme sitten kaksi räsymattoa. Minä kun niin tykkään niistä ♥ Seinustalle kasattiin sitten kaikki ylimääräiset tyynyt, mitä talosta löytyi (enemmänkin voisi olla). En halunnut hätäillä noiden istuinpatjojen kanssa. Ajattelin, että jostain tulee vielä vastaan edulliset tai jopa ilmaiset superlonpatjat, joista voi sitten tehdä tähän sopivan kokoiset istuinpatjat. Haaveenahan olisi, että patjat saisi sitten päällystettyä säänkestävällä kankaalla, niin ei tarvitsisi huolehtia pehmuisteita sateen sattuessa mihinkään sateensuojaan.


Tälläisen kuormalavasohvan teko tulee kyllä tosi edulliseksi, jos käy niin hyvä tuuri, että saa esimerkiksi jostain liikkeestä nuo kuormalavat ilmaiseksi, niinkuin me. Ainoat kustannukset tähän sohvaan olivat etureunan rimoituksen maalaamiseen käytetty maali, lavaelemettien kasaamiseen käytetyt naulat ja retkipatjan kiinnitykseen käytetyt nitojan niitit. Kaikki löytyi entuudestaan kotoa eli melkeinpä tekisi mieli hehkuttaa, että tämän kuormalavasohvan kustannukset olivat nolla euroa. 

Juhlat takana ja kesäloma edessä

19.6.2017







Nyt on rippijuhlat juhlittu ja kaikki meni lopulta hyvin, vaikka se uskonpuute ja epätoivo iski kuitenkin jossakin vaiheessa loppuviikolla. Olin aivan varma, etten millään ehdi ja saa tehtyä kaikkea, mitä pitäisi. Joka päivä tein valmisteluja, lähinnä siivouksia, järjestelyjä ja loppuviikosta sitten myös leipomuksia. Väsymys painoi myös ajoittain niskassa, joten itkupotkuraivareiltakaan ei säästytty. Lauantaina meillä oli muutenkin epäonni päivässä mukana, kun autosta poksahti takalasi, ruohonleikkurista katkesi hihna (kaupat jo kiinni) ja astianpesukonetta tyhjentäessä yksi juomalasi hajosi keittiön laattalattialle tuhannen sirpaleiksi. Sirpaleita siis oikein sateli sinä päivänä, joten kyllä nyt pitäisi onnea riittämän tuleviin vuosiin. 

Juhlapäivänä kaikki oli kuitenkin valmista, kun vieraita alkoi pikkuhiljaa saapua kirkosta tänne meille. Itse en tällä kertaa kirkkoon ehtinyt tai sitten olisi pitänyt herätä vielä aiemmin kuin viideltä. Koristelin nimittäin kaikki kakut vasta sunnuntai aamuna ja täytin tuulihatut, joten touhua ja puuhaa oli kyllä yhdelle aamulle ihan riittämiin. Myös talon emäntä oli kuosissa juhlaväen saapuessa. Tukka hyvin ja kulmat kunnossa. Oma päivän outfit oli mustat pillifarkut ja Zizzin pusero, jossa mustalla pohjalla isoja, erivärisiä kukkia. Kuinka yllättävää minusta ei ole kuvia. 

Juhlat menivät siis hyvin. Tarjoilut onnistuivat hyvin ja niitä oli riittävästi. Tunnelma oli mukavan rento eikä muutamat sadekuurotkaan onnistuneet latistamaan sitä. Rentoudesta kertoo ehkä myös se, että vedin koko päivän paljain jaloin. Mihinkäs niitä kenkiä nyt olisi tarvinut? Turhaan olisi vaan jalat turvonneet :)) Miehelläni on todella suuri suku ja koskaan ei ole mahdollista kutsua kaikkia, joita haluaisi. Tällä kertaa saimme iloksemme kuitenkin aika monta sellaista vierasta, jotka eivät olleet vielä koskaan aiemmin käyneet meidän yhteisessä kodissamme ♥ Mutta nyt on juhlat juhlittu ja minulla alkaa ihan oikeasti kesäloma. Taidankin ottaa sen kunniaksi palan kakkua.

Luopumisen tuskaa ja kesähuoneen somistamista

11.6.2017







Ihanaa kesäkuista sunnuntaita kaikille ♥ Täällä on viimeinen työviikko takana ja huomenna olen sitten virallisesti kesälomalla. Loma on ihana ja niin rentouttava asia. Toivon, että jokainen teistäkin saa viettää sitä edes vähän jossakin kohtaa tämän kesän aikana. Itse päätin siis työurani tähän kesälomaan. Perjantain työpäivä meni vielä jotenkuten, vaikkei siinä kyyneliltä säähtyttykään. Totuus iski kuitenkin päin kasvoja silloin, kun leimasin itseni ulos työmaalta. Yks'kaks ymmärsin, että seisoin viimeisen kerran sen kellokortin luona ja todellakin lähdin työmaalta viimeisen kerran. Valtava pahanolon tunne valtasi minut. Kävellessäni autolle vain itkin ja pahanolontunne oli niin voimakas, että olisin voinut oksentaa. Menee vielä hetki sulatellessa  tätä kaikkea ennenkuin sen oikein kunnolla ymmärtää ja sisäistää. Ehkä tämän kanssa vielä oppii elämään.

Eilen jatkoin sitten pikkuhiljaa tässä kotona valmistautumista rippijuhliin. Luulen, että on tosi hyvä, että meillä on viikon päästä nuo rippijuhlat. Nyt minun on tavallaan pakko tehdä tiettyjä asioita täällä kotona. Ikkunoiden ja kylppärin pesut, kesähuoneen kuntoon laittaminen ja loppujen kesäkukkien istuttaminen pitävät minun liikkeessä enkä pääse jumittumaan tähän nojatuoliini tai pahimmassa tapauksessa sängyn pohjaan. Itsestäkin tuntuu hyvältä, kun saa sellaisia ei niin kivoja siivouskohteita kotona hoidettua. Alkuviikon siis täällä siivoilen ja sitten loppuviikosta keskityn tarjoilujen leipomiseen. 

Kesähuoneessa perusteellisen siivouksen jälkeen mies öljysi sen lattian ja parin päivän kuivumisen jälkeen minä sitten pääsin siellä pesemään ikkunoita ja vielä kertaalleen imuroimaan. Kaivoin liinavaatekaapista vanhat pitsiverhot ja laittelin ne tuolle toisella sivuseinälle ikkunoihin. Muihin ikkunoihin, oven ikkunaa lukuunottamatta, olen ajatellut pitsikappaa. Mittailin jo, kuinka paljon kappakangasta tarvitsen, niin voin sitten torstaina kampaajareissullani hakea ne Eurokankaasta. Meillä ei koskaan aiemmin olekaan ollut verhoja noissa ikkunoissa, joten nyt taitaakin olla jo korkea aika hommata ne. Sitten vain vielä liina ja kukkakimppu pöydälle niin homma on valmis. Eiköhän siitä ihan kiva tule, vai mitä luulette? Mutta nyt lähden vähän syömään ja sitten hommat taas jatkuvat. Yritän saada nuo itsekasvattamani petuniat vihdoin multiin. Tiedän, olen myöhässä, mutta katsotaan, mitä on vielä tehtävissä. Niin ja ne kurpitsat muuten sitten paleltui...

Alkukesän kuulumisia

7.6.2017





Uusi viikko on jo puolessa välissä. Nämä päivät vain juoksee eteenpäin. Viikonloppu meni pääosin ihan kotosalla. Sain perjantaina rakkaan lapsenlapseni meille viikonlopun viettoon. Tällä kertaa isosisko tulikin vieraisille ihan yksin, koska halusi olla hetken rauhassa pikku veljestä ja silloinhan mummola on ihan paras paikka tähän huilitaukoon. Ha haa, niin ihania nuo pienet ♥ Yhteistä viikonloppua oli odotettu kuumeisesti puolin ja toisin ja mietitty mukavaa yhteistä tekemistä. Olin luvannut viedä tytön elokuviin ja lupaukseni myös pidin. Kävimme katsomassa Veturin Kino 123:ssa Smurffi-elokuvan Kadonnut kylä. Ihanaa kun mummokin pääsee noiden lasten varjolla katsomaan piirrettyjä. Mä niin tykkään ja voin kyllä suositellla tätä Smurffi-elokuvaa kaikille (oli hyvä). Lapset ovat muuten erittäin hyvämuistisia. Jatkossa ei ehkä kannata kertoa tälläisistä harvemmin tapahtuvista menoista lapselle paljonkaan aikaisemmin, koska tuo odottaminen on niin kovin tuskallista. Elokuviin kuitenkin lopulta päästiin pienen shoppailureissun jälkeen. Pitkä ja piinallinen odotus siis palkittiin. Harmillisesti vaan elokuvan jälkeen tytölle nousi kuume ja loppu yhteinen aika sitten sairastettiin. Noh, näille jutuille ei vaan voi minkään, vaikka ne harmittavatkin!

Kesä alkaa vihdoin rantautua tänne meillekin. Ilma on lämmennyt ja auringon vaikutuksesta mielikin piristyy. Töissä vaan viimeinen viikko ennen kesälomaa on ollut henkisesti raskas ja voin kertoa, että entistä raskaammaksi taitaa vain nämä viimeiset päivät muuttua. Perjantaina jäädessäni lomalle nimittäin luovutan avaimeni ja puhelimeni pois ja painan viimeisen kerran työpaikan oven kiinni. Yksi aikakausi elämässäni siis päättyy.

Rippijuhlajärjestelyt eivät ole suurista suunnitelmistani huolimatta juurikaan edistyneet kuin ajatuksen tasolla. Ilmoittautumisia tippuu hiljalleen ja tarjottava menu alkaa selkeytyä. Suunnitelmistani huolimatta en ole iltaisin kuitenkaan saanut tehtyä niin paljon kuin olin suunnitellut, mutta eiköhän nämäkin juhlat saada kuitenkin vanhalla rutiinilla järjestettyä. Asioilla kun on tapana järjestyä. Onneksi.


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan