Arkikuva 2/52

15.1.2017

Meidän perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste bongattu Päiviltä Nakit ja Mutsi-blogista.

Ensimmäinen täysi työviikko joulun pyhien jälkeen on ohi. Meillä tytön kanssa se ei kuitenkaan ollut viisipäiväinen tämäkään viikko. Kärsimme nimittäin jostain oudosta vatsataudista ja jouduimme skippaamaan sen vuoksi yhden työ-/koulupäivän kumpainenkin. En tiedä mitään muuta niin rasittavaa tai inhottavaa tautia kuin vatsataudit ovat. Se kipu ja voimien totaalinen katoaminen on suoraan sanottuna ihan hanurista.

Tämän viikon arkikuva on napsastu eräänä aamuna, kun olimme jälleen voimissamme ja lähdössä minä töihin ja tyttö kouluun. Me asutaan täällä maalla, joten mitään julkisia ei kulje, joten lapset kulkevat kyydissäni kouluun ja sieltä kotiin. Minulla on säännöllinen 8-16.00 työ, joten lasten on sopeuduttava siihen aikatauluun. Erikseen ei aleta jokaista kuskailemaan, ei varsinkaan silloin kun bonuslapset ovat meillä, kun on kolme koululaista, kolme koulua, kolme lukujärjestystä. Ajoja tulee ihan riittävästi näinkin, varsinkin jos mies tarvitsee autoa ja toimii meille kuskina. Lapsille tulee väistämättä odottelu aikaa ennen ja jälkeen koulupäivien, mutta onneksi on keksitty kirjastot, koulujen lukusalit ja mummolat ♥

Aamut meillä siis menevät aina tietyn kaavan mukaan. Jokainen hoitaa aamuaskareensa omaan tahtiinsa eikä suurempia klikkejä enää synny esimerkiksi siitä, kuka on vessassa milloinkin. Tämän viikon arkikuvassa tyttö on jo laittautuneena aamupalalla keittiössä, kun minä vielä pistän toisaalla pakkelia naamaan. Minun on aina pakko saada ensin kuppi kahvia, selata facebookin uusimmat päivitykset ja vasta sen jälkeen kellon ollessa noin 6.30 siirryn kaunistautumaan. Siinä vaiheessa siis tyttö on jo melkein valmis ja vaihdamme ns. paikkoja. Voisin varmasti nukkua pidempäänkin, mutta vihaan kiirettä ja siksi haluan herätä kahvikuppini kanssa ihan rauhassa. Kiireessä olisin vain tosi kiukkuinen ja sitten ei olisi enää kivaa kenelläkään.

Aamut jo teini-ikään ehtineiden lasten kanssa sujuvat siis jo varsin mukavasti. Töissä kuuntelen kauhulla työkaverini tarinoita unohtuneista villahaalareista ja kadonneista villasukista. Onneksi teinien kanssa ei enää ole tätä showta. Jumala oli viisas mies, kun järjesti asiat niin, että lapset tehdään nuorena...

16 kommenttia:

  1. Nyt taitaa flunssan lisäksi olla liikkeellä myös vatsatautia. Pikaista paranemista ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjo ♥ Tauti on tosiaan jo selätetty ja täällä ollaan taas täydessä terässä :))

      Poista
  2. Vatsatauti on kyllä kurja vieras. Onneksi se menee monesti piakkoin ohi. Hyvä, että jo helpottanut. Kiva tuo arkikuva jutska.
    Mukavaa sunnuntaita sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari ♥ Mulla vatsakipuilu ja huono olo kesti kaiken kaikkiaan kolme päivää. Se oli tosi uuvuttavaa ja tuskallista. Onneksi nyt kaikki ohi.

      Poista
  3. Nämä arkikuvat ovat kiinnostavia! Itse unohdin taas... Jospa jo ensi viikolla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tähän voi lähteä mukaan kesken vuodenkin eli millä viikolla vain! Ilmoitte, jos päätät lähteä mukaan, niin tulen katselemaan kuviasi.

      Poista
  4. Ihanan rauhallinen aamu, niin meilläkin. Pojat nukkuu vielä kun me lähdetään töihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhalliset aamut on parhautta ♥ ja ihan parhaita ne aamut, kun ei tarvitse lähteä mihinkään.

      Poista
  5. Ompa kiva tuo arkihaaste!
    Mäkin herään aamuisin hyvissä ajoin, en tykkää hosua ja kunnolla heräämiseenkin tarvii aikaa :)
    Parasta aamuissa on jos saan lähteä yksin töihin ja mies vie tytön hoitoon. Se on arjen luksusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sen tarvitse olla kovin isokaan asia, kun se tekee jo arjesta juhlaa. Mulla ei myöskään herääminen tapahdu ihan tosta vaan. Kyllä se sen oman hetkensä vaatii.

      Poista
  6. Mä oon samaa mieltä, nuorena lapset, saapi nauttia itsekin suht nuorena kun he ovat jo aikuisiässä.
    Kivan kuvan olet ottanut, selvästi arkielämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuija ♥ Ja on siinä sitten sekin hyvä puoli, että jos sattuu saamaan lapsenlapsia jaksaa sitten olla vielä heidänkin kanssaan.

      Poista
  7. Hahaa, kuulostaa kyllä ihan päinvastaiselta omien aamujeni kanssa :D Minä nukun AINA niin pitkään kuin vaan mahdollista ja sen takia minulla on myöskin AINA aamuisin kiire. Olen aivan unessa liki puoleen päivään saakka, vaikka juonkin aamuisin kupin kahvia. En vaan kertakaikkiaan ole aamuihminen :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä muakin väsyttää aamuisin välillä tosi paljon, mutta tulen kiireessä niin kiukkuiseksi, että kaikille tosiaan parempi, että herään ajoissa. Viikonloppuisin herääminen kahvikupin kanssa kestää minullakin herkästi lähelle puolta päivää, kun jumitun koneelle selaamaan blogeja ja lukemaan.

      Poista
  8. Vatsatauti on jotain niin ärsyttävää, mutta kyllä on flunssakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kipeenä ei ole koskaan kiva olla.

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan