Sieniretki

24.9.2016

Tänä vuonna olemme saaneet nauttia hyvästä marjasadosta. Metsät ovat olleet pullollaan mustikoita ja puolukoita. Jokainen halukas on saanut täytettä marjavarastoihinsa joko itse poimien tai torilta ostaen. Meillä kyllä syödään marjoja, mutta emme ole mitenkään innokkaita marjanpoimijoita. Tämän lisäksi minua ei edes voi yksin laskea metsään, koska eksyn välittömästi pyörähdettyäni siellä kerran ympäri. Suuntavaistoni on siis todella surkea, mutta se on kyllä ihan sukuvika :))


Näin loppusyksystä meiltä lähdetään kuitenkin korin kanssa metsään, jos ei ihan päivittäin niin ainakin useamman kerran viikossa. Mieheni on nimittäin todella kova sienestäjä. Meillä keittiön kaapin päälliset täyttyvät joka syksy lasipurkeista ja paperipusseista, joissa on kuivattuja sieniä. Pääasiassa suppilovahveroita, mutta myös esimerkiksi kanttarelleja ja mustiatorvisieniä. Mies säilöö sieniä myös muhentamalla niitä. Muhennetut sienet hän sitten pakastaa sopivan kokoisiin annospusseihin pakattuna. Yleensä käytämme kuivatuja sieniä murentamalla niitä ruokiin; kastikkeisiin sekä pata- ja laatikkoruokiin. Muhennetuista sienistä teemme sitten piirakoita ja esimerkiksi sienikeittoa. Näin syksyllä kyllä tuntuu, että miehen mielestä ei ole ruokaa, johon sieniä ei voisi käyttää :))



Pari viikkoa sitten vanhempi lapsenlapsistamme pääsi ensimmäisen kerran Ukin mukaan sieneen. Voitte vain kuvitella, kuinka sanoin kuvaamaton se jännitys edellisenä iltana oli, kun kerroimme tytölle hänen pääsevän ukin mukana sienestämään. Tarkkaavaisena katseltiin sienien kuvia sienikirjoista ja tyttö esitti kysymyksiä. "Mikä sieni tämä on?" "Entäs tämä?" "Ai, tämä on myrkyllinen!".

Itse retki meni hyvin. Ukki näytti, millainen sieni se suppilovahvero on ihan luonnossa ja millaisista paikoista sitä helpoiten löytyy eikä aikaakaan, kun tyttö löysi jo ihan itse ensimmäiset suppikset omaan koriinsa. Lapset ovat nopeita oppimaan ja jos innostusta vaan riittää niin lapsista saa ihan mahtavia apulaisia sienireissuille. Ihmettelin aina, miten naapurin rouva onnistuu aina löytämään kaikista parhaimmat tattipaikat. Tatithan viihtyvät/kasvavat usein kuusien alaoksien katveessa ja kuka onkaan näppärämpi niitä sieltä löytämän ja poimimaan kuin lapsi. Naapurin tytöt konttasivat ketterästi kaikki kuusien aluset ja keräsivät parhaat tatit talteen.

Ukin ja vanhimman lapsenlapsemme sieniretken jälkeen tyttö vielä putsasi ukin kanssa pikku koriin itse keräämänsä sienet ja laittoi ne ukin avustuksella kuivuriin. Kotiin lähteissä seuraavana päivänä sienet olivat valmiita pussitettavaksi ja mikä olikaan ihanampaa, kuin viedä kotiin ihan itse kerätyt sienet. Uskon ja toivon, että lapsenlapsemme oli jälleen yhtä ikimuistoista kokemusta rikkaampi ja muistaa sieniretken ukin kanssa vielä pitkään.


20 kommenttia:

  1. Ihana pikkusienestäjä! Täällä myös yritetty kerätä säilöön marjoja ja sieniä. Nautitaan syksystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tehdään ♥ Syksy on yksi lempivuodenajoistani. Tykkään, kun ei ole liian kuuma ja luonto on niin kaunis.

      Poista
  2. Sienestys on hyvä taito oppia. Itse olen ihan onneton sienien tunnistaja, vaikka kävinkin isäni kanssa sienimetsällä. En muista meidän keränneen suppilovahveroita vaan aina sellaisia suolasieniksi kelpaavia sieniä.
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Outi ♥ Minäkään en ole mitenkään hyvä sienien tunnistaja, koska en muista käyneeni lapsena koskaan sienessä. Mies on nyt sitten opettanut minuakin sienestämään. Meillä ei juuri kerätä noita suolasieniksi sopivia sieniä, koska mies ei itse esimerkiksi syö sienisalaattia. Noh, minä voin jouluna ostaa sienisalaattini valmiinakin!!

      Poista
  3. Onpa suloisia kuvia lasten kanssa metsässä. Meillä tehtiin tänä iltan pyöräretki ja samalla kävimme kaupassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Aikku ♥ Lasten kanssa tehdyt retket ovat kyllä ihan parhaita ♥

      Poista
  4. Ihana postaus ja niin sulonen tuo pikku ihminen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari ♥ Tuo pikku ihminen on jo niin iso tyttö ja niiin rakas ♥

      Poista
  5. Tämä postaus olisi voinut olla ihan omani...olen nimittäin aivan onneton suuntavaistoni kanssa! Metsässä tuo vielä korostuu kun hortoilen siellä pää alaspäin ja niin eksyminen on taattu.
    Ihana pieni sienestäjä-kaveri! <3 Metsässä liikkuminen on ihan parasta liikuntaa niin meille aikuisille kuin lapsillekkin! Töissä käymme ainakin kerran viikossa metsässä, jossa on seka pientä kalliota ja kumparetta, oksia ja kaikkea kivaa. Lapset tykkää ja koskaan kukaan ei sano, että on tylsää. Samat leikit jatkuvat aina seuraavallakin kerralla.
    Sienet ovat kyllä ihania...varsinkin nuo suppikset!
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marita ♥ Metsässä liikkuminen on kyllä mukavaa, jos vaan maasto ei ole liian haasteellinen eikä ole liikaa hirvikärpäsiä. Lapset kyllä tykkäävät ja uskon, että se tekee heille tosi hyvää.

      Poista
  6. Niin olis voinut olla minunkin postaus. Olen kyllä niiin surkee ton suuntavaistoni kanssa. Mua ei saa päästää metsään ollenkaan, no enpä mä niin kovin kiinnostunut ole sinne menemäänkään.
    Lapset ovat tosi innokkaita olemaan sienessä tai puolukassa, niillä on vielä intoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin se oma kompassi vaan menee ihan sekaisin, kun kerran pyörähtää ympäri metsässä. Sille ei vaan voi mitään, hih...

      Poista
  7. Ihana metsäretki postaus <3 Minä kävin viime viikolla metsässä keräämässä käpyjä ;) Niistä ajattelin tehdä jotakin kivaa syksyyn ;) Leppoisaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ellu ♥ Nyt onkin paras aika kerätä luonnosta kaikkea tarpeellista askarteluja ja somistuksia varten. Minullakin odottaa tuolla pussillinen männynkäpyjä :))

      Poista
  8. Metsäretket ovat parhautta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ja varsinkin noiden ihanien pikkuisten kanssa ♥

      Poista
  9. Voi miten suloinen pikku sienestäjä :) Metsäretket ovat ihan parhautta ja samalla saa poimittua mukaan herkullisia sieniä, joita sitten nautitaan pitkin syksyä.

    Aurinkoa viikkoosi Krisse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjo ♥ Pikku sienestäjä on kyllä niin ♥. Metsäsätä saa niin paljon sienien ja marjojen lisäksi...hyvää oloa ja reippautta, esimerkiksi.

      Aurinkoista viikkoa Sinullekin, Marjo ♥

      Poista
  10. Kiva postaus. Mä olen surkea tunnistamaan sieniä...ja laiska kyllä keräämäänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu V ♥ Minäkään en kovin monia sieniä tunne, mutta onneksi minulla on tuo oma "opas", joka neuvoo ja opettaa. En minäkään mitenkään aktiivinen sienestäjä ole, mutta mies jaksaa kyllä reippailla tuolla metsässsä meidän muidenkin puolesta.

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan