Mä uskon ja luotan ♥

23.8.2016



Tytöllä alkoi lukio-opinnot pari viikkoa (kauanko siitä jo on?) sitten välivuoden jälkeen. Flunssa (angiina) kaatoi tytön heti alkuun petiin ja äitinä tietenkin surin asiaa, mutta minkäs näille sairastumisille mahtaa. Onhan tämä nyt jo nähty. Täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että ihan ensimmäinen ajatus, mikä päähäni tuli, kun tyttö ensimmäisen koulupäivän jälkeen kertoi olevansa kipeä oli, että "Taasko tää alkaa". Taasko alkaa jatkuva sairastelu, kun pitäisi jaksaa suorittaa annettuja velvollisuuksia.

Pelkoni osoittautui kuitenkin turhaksi ja  koulu on lähtenyt tervehtymisen jälkeen hyvin alkuun. Tytöllä näyttää riittävän ihan kivasti intoa opiskeluun. Äidin loputtomat puheet opiskelun tärkeydestä ovat kai viimein menneet perille. Omat opiskelut aikanaan meni miten meni, joten tiedän, mistä puhun. Enää ei tyttöä tarvitse patistella tekemään läksyjä, vaan asia hoituu oma-aloitteisesti. Läksyjä luetaan ja äiti on jo päässyt vähän kuullustelemaankin niitä. Into ja asenne koko hommaa kohtaan on ihan erilainen kuin mihin ollaan totuttu.  

Nuoret taitaa pitää harvemmin heti peruskoulun jälkeen välivuotta, mutta meillä pidettiin!! Meillä välivuoteen vaikutti hyvin merkittävältä osalta tyttären sairastuminen masennukseen. Kirjoitin aiheesta täällä. Vuoden aikana saatiin ulkopuolista apua, tyttö sai levättyä, löysi uudelleen vanhan harrastuksensa eläinten parista (lottovoitto) ja lisäksi tyttö pääsi testaamaan omaa jaksamistaan ihan työelämässäkin. Vuosi on tehnyt tehtävänsä. Tyttö on kasvanut/aikuistunut vuoden aika hurjasti. Vahvistunut ja voimistunut ja mikä tärkeintä oppinut uskomaan omiin haaveisiinsa.  Nyt tyttö ymmärtää  selkeästi paremmin opiskelujen tärkeyden ja merkityksen tulevaisuutta silmällä pitäen. Koulussa ei ole enää tärkeintä saada uusia kavereita, vaan siellä keskitytään tekemään sitä omaa juttua...opiskelua mahdollisimman hyvin tuloksin.

Mä toivon, että tämä ei ole vain alkuhuumaa ja uutuuden viehätystä, vaan ihan pysyvä juttu. Kyllä se on! Mä uskon ja luotan ♥

14 kommenttia:

  1. Mukava kuulla että tyttäresi voi paremmin ja on päässyt jatkamaan opintoja. Tsemppiä kovasti opiskeluihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Sitä tarvitaan, vaikka innostus onkin kova. Aina jossain vaiheessa tulee hetki, että voimat uupuu esseiden ja tutkielmien alla. Silloin kaikki tuki ja kannustus on tervetullutta.

      Poista
  2. Voi miten ihana juttu ❤ Tsemppiä tytölle ja äidille myös ❤❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, P ♥ Olen kyllä niin onnellinen, että olemme nyt näin hyvässä vaiheessa ja tytöllä on voimia ja motivaatiota opiskella :))

      Poista
  3. Minulla on juuri nyt pedissä potemassa angiinaa tai vastaavaa hurjaa kurkkutulehdusta kanssa uunituore lukiolainen! Nasut oli ja meni ja nyt sitten sairaus iski:( Pakko vaan yrittää sitten auttaa, jos apuja tarvitsee, kun kuroo kiinni tunteja, mistä jäi paitsi. Ylä-asteella koulu meni lonkkaa heittäen ja kaikkeen muuhun intoillen, mutta todella hyvät paperit sai kuitenkin. Nyt hieman jännitetään miehen kanssa, että kuinka menee, mutta jopa harmitteli koulusta poisjääntiä vaikka oli 40 asteen kuumeessa!
    Kyllä ne nuoret saa valillä kompuroida ja jos vaan vanhemmat jaksaa kannustaa, niin varmasti paikka löytyy elämässä! Tietysti masennus on vakava asia, mutta upea kuulla, että hän on kuitenkin innostunut jälleen jatkamaan koulunkäyntiä. Tsemppiä teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mysterious M ♥
      Tuota angiinaa on ollut nyt ihan tosi paljon liikkeellä. Kurjaa, koska se on niin rankka auti, etä en soisi kenenkään kärsivän sitä.
      Kantapää kautta on itsekin tullut opittua monia asioita (liian monia), mutta meidän vanhempien tuki ja kannustus on tuolloin kaikista tärkeintä. Nuoret jaksaa ja nousee ylös mudista, kun heitä ei jätetä yksin.
      Tsemppiä sinne teillekin!

      Poista
  4. Voi miten hienoa! Paljon tsemppiä tytölle opintoihin ja toivotaan että into opiskella jatkuu piiiitkäääään! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marika ♥ Mä haluan uskoa, että innostus säilyy ja viesti on nyt mennyt perille, että tässä maailmassa täytyy tehdä töiä opintojen ja pareman tulevaisuuden saavuttamiseksi. Aika näyttää, kuinka käy.

      Poista
  5. Kivaa kuultavaa :)
    Kaikkea hyvää tomeralle tyttärellesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari ♥ Sisua tuosta ttytöstä kyllä löytyy, kun vain itse haluaa sitä käyttää hyödykseen.

      Poista
  6. Hieno homma!!

    Meillä otettiin oikein kaksi vuotta vauhtia sinne opintoihin... eka vuosi meni opiskellessa mutta käytännössä ihan väärässä paikassa / väärällä alalla, toka vuosi meni sitten miettiessä mitä nyt... mutta nyt on kova into pojalla ja ala ihan just oikea. Koskaan ennen ei ole tällaista intoa ollut koulunkäyntiin hänen kohdallaan!!

    Joten uskotaan ja toivotaan, kyllä ne paikkansa löytää, vaikka ottavatkin välillä vähän sivuaskelia! ♥ Se on sitä elämän koulua, joka on myös tärkeää ja tarpeellista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heli ♥ Tuo on ihan totta, että jokainen löytää sen oman paikkansa ennemmin tai myöhemmin. Kaikki vain eivät kulje sitä normi kaavaa mukaellen eikä tarvitsekaan. Kiva, että teidänkin poika on löytänyt itseään kiinnostavan alan, mitä opiskella.

      Poista
  7. Ihana kuulla, että opiskelumotivaatio on löytynyt. Tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan