Loviisan Wanhat Talot ♥

24.8.2016

En ole koskaan käynyt Loviisassa, vaikka meiltä ei sinne ole matkaa kuin noin 60km. Olen kuullut, että kyseessä on kaunis ja idyllinen kaupunki, jossa on ihania, vanhoja puutaloja. Minusta on äärettömän ihanaa, että vielä joissain kaupungeissa on säilytetty näitä ihania puutalokortteleita. Loviisan vanhat talot ovat yli sata vuotta vanhoja. Talot ovat käsittääkseni kaikki yksityisomistuksessa. Talojen omistajat ovat kunnostaneet niitä vuosien kuluessa ja useimmista niistä löytyy myös kaunis piha/pihapiiri. Joka vuosi elokuun viimeisenä viikonloppuna nämä yksityiset kodit avaavat ovensa ja niissä voi siis kuka tahansa poiketa vierailulla.

Riesamaa
Villa Ekholm
Villa lilla gula



Villa Degerby
Stengård
Villa Jose
Villa Linnea. Pohjoinen Tullitie 9, Norrtullsvägen 9
Villa Hanna

Itselläni oli tarkoitus tänä vuonna osallistua ensimmäisen kerran tulevana lauantaina tähän tapahtumaan, mutta viime viikon tapahtumat estävät sen nyt ikävä kyllä minun kohdallani. Mutta menkää te, suosittelen lämpimästi. Keräsin tähän postaukseen teille tuolta Loviisan Wanhojen Talojen fb-sivuilta muutamia herkkupaloja, jotka miellytti eniten minun silmääni. Kuvat eivät siis ole omiani. Loviisan wanhat Talot avaavat siis ovensa ensi lauantaina ja ovat auki vielä sunnuntainkin. Alueella vallitsee varmasti kiva tunnelma. Talojen omistajat ovat todella vieraanvaraisia, joten ympäri kaupunkia on myös paikallisten asukkaiden pitämiä kirpputoreja ja pop-up kahviloita. Lisää tietoa tapahtumasta löydät tapahtuman nettisivuilta.

Mä uskon ja luotan ♥

23.8.2016



Tytöllä alkoi lukio-opinnot pari viikkoa (kauanko siitä jo on?) sitten välivuoden jälkeen. Flunssa (angiina) kaatoi tytön heti alkuun petiin ja äitinä tietenkin surin asiaa, mutta minkäs näille sairastumisille mahtaa. Onhan tämä nyt jo nähty. Täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että ihan ensimmäinen ajatus, mikä päähäni tuli, kun tyttö ensimmäisen koulupäivän jälkeen kertoi olevansa kipeä oli, että "Taasko tää alkaa". Taasko alkaa jatkuva sairastelu, kun pitäisi jaksaa suorittaa annettuja velvollisuuksia.

Pelkoni osoittautui kuitenkin turhaksi ja  koulu on lähtenyt tervehtymisen jälkeen hyvin alkuun. Tytöllä näyttää riittävän ihan kivasti intoa opiskeluun. Äidin loputtomat puheet opiskelun tärkeydestä ovat kai viimein menneet perille. Omat opiskelut aikanaan meni miten meni, joten tiedän, mistä puhun. Enää ei tyttöä tarvitse patistella tekemään läksyjä, vaan asia hoituu oma-aloitteisesti. Läksyjä luetaan ja äiti on jo päässyt vähän kuullustelemaankin niitä. Into ja asenne koko hommaa kohtaan on ihan erilainen kuin mihin ollaan totuttu.  

Nuoret taitaa pitää harvemmin heti peruskoulun jälkeen välivuotta, mutta meillä pidettiin!! Meillä välivuoteen vaikutti hyvin merkittävältä osalta tyttären sairastuminen masennukseen. Kirjoitin aiheesta täällä. Vuoden aikana saatiin ulkopuolista apua, tyttö sai levättyä, löysi uudelleen vanhan harrastuksensa eläinten parista (lottovoitto) ja lisäksi tyttö pääsi testaamaan omaa jaksamistaan ihan työelämässäkin. Vuosi on tehnyt tehtävänsä. Tyttö on kasvanut/aikuistunut vuoden aika hurjasti. Vahvistunut ja voimistunut ja mikä tärkeintä oppinut uskomaan omiin haaveisiinsa.  Nyt tyttö ymmärtää  selkeästi paremmin opiskelujen tärkeyden ja merkityksen tulevaisuutta silmällä pitäen. Koulussa ei ole enää tärkeintä saada uusia kavereita, vaan siellä keskitytään tekemään sitä omaa juttua...opiskelua mahdollisimman hyvin tuloksin.

Mä toivon, että tämä ei ole vain alkuhuumaa ja uutuuden viehätystä, vaan ihan pysyvä juttu. Kyllä se on! Mä uskon ja luotan ♥

Suunnitelmien muutos

20.8.2016


Terveiset (taas) täältä sairasvuoteelta! Mulla meni viikonlopun ja oikeestaan koko loppukuunkin suunnitelmat kerralla uusiksi, kun päädyin torstai-iltana vuorokauden kestäneiden kovien vatsakipujen vuoksi umpparileikkaukseen. Kovasti yritin sinnitellä noiden kipujen kanssa ja olla töissä särkylääkkeen voimalla, mutta jotenkin sitä kai sitten lopulta itse tietää ja vaistoaa, milloin on vain lähdettävä hakemaan apua. Viisi tuntia odottelin päivystyksen aulassa, kunnes alkoi sitten tapahtumaan. Kävin mä siis tuon viiden tunnin aikana hoitajan ja lääkärin luona ja mua tutkittiin, mutta vasta viiden tunnin jälkeen saatiin varmasti selville, mistä mun kivut johtui.

Kun varmuus asiasta saatiin, päädyin leikkuriin aika nopealla sykkeellä. Mua ei ole koskaan aiemmin leikattu, joten kyyneleet silmissä vaivuin uneen leikkausta varten. Mieskään ei ehtinyt töistä mun tueksi ennen leikkausta, joten olo oli aika yksinäinen ja jotenkin turvaton. Leikkaus meni hyvin, mutta kyllähän ihmisestä tulee tosi avuton sen jälkeen. Leikkauksen jälkeen tutuksi tulivat niin alusastia kuin nokkamukikin. Nyt olen jo onneksi kotona toipumassa, mutta kyllähän tässä ollaan vielä ihan toisten avun varassa pitkään. Sen haluan kuitenkin teille kaikille sanoa rakkaat blogini seuraajat, että menkää aina lääkäriin ja selvittäkää syy, jos teillä on kovia vatsakipuja, jotka vain jatkuvat ja jatkuvat. Minullakin umpilisäke oli tulehduksen lisäksi jo mennyt osittain kuolioon. Onnekseni se ei ollut kuitenkaan päässyt vielä puhkeamaan. Se olisikin sitten ollut jo vaarallisempi juttu. Tälläinen umpparileikaus on tosi yleinen ja kirurgeille ihan rutiinihomma, mutta onhan leikkauksessa aina ne omat riskinsä.

Tälläistä siis täällä. Pitäkää itsestänne hyvää huolta ja voikaa hyvin. Kivaa viikonloppua kaikille!

Leikkimökki

14.8.2016

Jo paljon ennen kuin ensimmäinen lapsenlapseni syntyi, olin päättänyt, että haluan pihallemme leikkimökin. Mies tietenkin aluksi ihmetteli, missä sen paikka oikein olisi, mutta minulla oli selvät suunnitelmat asian suhteen. Ensimmäiset kankaiset leivoksetkin ostin leikkimökkiin jo paljon ennen kuin tuosta leikkimökistä oli tietoakaan. Kun ensimmäinen lapsenlapseni, tyttö, alkoi olla pari vuotias, aloin tositoimiin. Pianhan alkaisi jo olla kiire leikkimökin hankinnan suhteen. Niin alkoi  leikkimökin metsästys. Aikani selattuani nettiä ja todettuani uusien leikkimökkien olevan hurjan kalliita, laitoin facebookseinälleni ostoilmoituksen leikkimökistä. Eipä aikaakaan, kun sain viestiä entiseltä työkaveriltani, että heillä olisi tyhjän panttina pihalla kunnostusta vaativa mökki. Ei muutakuin puhumaan miehelle ja pian seisoimmekin jo työkaverini pihalla ihmettelemässä, miten mökki saadaan nostettua peräkärriin. Ja saatiinhan se ♥ ...ja minä olin niin onnellinen. Niin alkoi sitten leikkimökin remontti. Mies hoiti rakenteelliset korjaukset ja minä heiluin maalisudin kanssa. Lopulta kaikki oli valmista ja päästiin kippistelemään ensimmäiset mehut tytön kanssa ♥.


Meillä on pihalla leikkialue, jossa on hiekkalaatikko ja keinut. Sinne viereiselle nurmelle leikkimökki siis laitettiin. Aivan täydellinen paikka. Jos ei jaksa kokoaikaa kippistellä leikkimökissä, voi välillä käydä leikkimässä hiekkiksellä tai keinumassa. Täytyy kyllä sanoa, että leikkimökki oli ihan paras hankinta. Lapsenlapset ovat tykänneet siitä ihan valtavasti. Vanhin lapsenlapsistani, nyt neljä vuotias tyttö, on esitellyt "Minun möttiä" rinta rottingilla niin omille vanhemmilleen kuin kaikille muillekin mummolassa heidän kanssaan yhtäaikaa poikenneille sukulaisille ja ystäville.




Vaikka vähän jotain söpöstelyjuttujakin olen mökkiin hankkinut, se on kuitenkin loppujen lopuksi sisustettu ja kalustettu leikkimistä varten eikä vain mummon sisustuskuvia silmällä pitäen. Rakas kälyni tekee usein ihan mielettömän hyviä kirppislöytöjä. Häneltä löytyy malttia penkoa kaikki kirppispöydät tarkkaan, kun itse tulee monesti vain silmämääräisesti vilkaistua päällisin puolin, mitä pöydissä on tarjolla. Niinpä hänellä onkin ollut lukuisia kertoja tuomisinaan jotain pientä, kaunista ja kivaa leikkimökkiin ♥ Leikkimökkiin on päätynyt myös omilta lapsiltani säästyneitä leluja, kuten astioita, hedelmiä/juureksia ja nuken kehto. Ainoastaan Brion hella on ostettu sinne uutena. Hyvin on siis halvalla saatu kasattua lapsenlapsille mukava leikkipaikka ja kyllä, myös toinen lapsenlapseni, poika, leikkii ja kokailee leikkimökissä todella mielellään ♥



Tänä viikonloppuna olen saanut taas herkutella hyvällä ruoalla useampaan otteeseen tuolla leikkimökissä, kun pienet ovat olleet meillä viikonlopun vietossa. Ilma ei oikein ole suosinut meitä, mutta onneksi minulle on tarjoiltu myös kahvia ja teetä lämmikkeeksi niin ei ole päässyt vilu yllättämään ♥

Syksyn merkkejä

13.8.2016




Sanokoon kuka mitä tahansa, mutta ilmassa on jo selkeästi syksyn tuntua. Sade ei enää ole kesäsadetta eikä tuulessa ole lämmintä kesätuulahdusta. Kaikki on muuttunut. Tänä vuonna tuo muutos tapahtui todella nopeasti kuin varkain ilman ennakkovaroituksia. Iltaisin olen poltellut jo sisällä isoissa lyhdyissä kynttilöitä ja tänään sitten sytyttelin jo tuikkujakin luomaan kivaa tunnelmaa kotiin, kun ulkona sataa ja on harmaata.Lapsenlapset tulivat eilen illalla mummolaan viikonlopuksi. Heidän kanssaan kerettiin onneksi aamulla olla ulkona ennenkuin sade alkoi ja kerättiin maljakkoon muutama pihlajan oksa. Taitaa tulla vähäluminen talvi, kun pihlajissa on niin paljon tänä syksynä marjoja. Eikös se vanha kansa sanonut, että pihlaja ei jaksa kantaa kahta taakkaa samana vuonna?! Sisälle tultuamme oli pakko kaivaa myös villasukat esiin, kun varpaat oli ihan jäässä. Oikeasti niitä paleli.

Toinen varma syksyn merkki on koulujen alkaminen. Tänä vuonna siihen liittyi taas omaa jännitystä, kun kuopukseni lähti opiskelemaan lukioon. Tyttö vain sairastui harmillisesti heti ensimmäisenä koulupäivänä valtavaan kurkkukipuun. Kurjaa olla heti pois koulusta, mutta minkäs näille taudeille mahtaa. Kuumekin nousi ja kun olo oli tosi voimaton, siskonsa lähti hänen kanssaan eilen illalla päivystykseen. Hyvä oli, että menivät. Nielunäyte oli positiivinen eli tauti vaati antibiootteja. Tytöllä on hyvin samanlaiset oireet kuin minullakin silloin lomallani, kun olin kipeänä. Olisi ehkä kannattanut minunkin silloin käydä lääkärissä niin olisin ehkä parantunut nopeammin. Nyt vain toivon, että antibiootit alkavat pian tytöllä puremaan ja tyttö paranee pian ja pääsee kunnolla opintojen alkuun. Miten teillä on mennyt? Oletteko säästyneet syysflunssalta vai oletteko vielä kiinni kesässä?

Saako toisen ulkonäköä kommentoida? Kommenttien kohde vastaa.

10.8.2016




Kylläpä tämä selfien ottaminen on vaikeaa! Ainakin tälläiselle ihmiselle, jonka on vaikeaa nähdä peilistä omaa kuvaansa koskaan kauniina. Mistäkö tämä sitten johtuu? No, ihan yksikertaisesti siitä, että tälläiselle ihmiselle on joskus sanottu ei niin kauniita asioita omasta ulkonäöstä! Ensimmäiset ulkonäkööni liittyvät kommentit olen kuullut jo alakoulun ylemmillä luokilla. Aikana jolloin itsetuntoni ei vielä ollut ehtinyt kehittymään kovinkaan vahvaksi. Olinhan silloin vielä ihan lapsi. Eikä asiaa ole parantaneet nuorena aikuisena kuulemani haukut samaisesta aiheesta. Nuo kommentit ja haukut viilsivät minuun ikuiset haavat, joiden parantamiseen on tarvittu useampi tunti terapeutin tuolissa eikä lopputulos siitäkään huolimatta ole vielä kovinkaan hyvä, ei ainakaan täydellinen. 




Tällä viikolla täällä blogimaailmassa on keskusteltu paljon siitä saako toisen ulkonäköä kommentoida. Mm. Tiia Minäkö keski-ikäinen-blogista ja Maiju Pinkit korkokengät-blogista ovat myös kirjoittaneet aiheesta. Olen heidän kanssaan tästä asiasta samaa mieltä eli toisen ihmisen ulkonäön haukkuminen ei ole koskaan sopivaa, vaan se on puhdasta kiusaamista. Jokainen meistä on omanlaisensa näköinen emmekä me juurikaan voi ulkonäöllemme mitään. Vaikka minäkin tiedän, että kauneus lähtee meistä sisältä päin eikä ulkoinen olemuksemme ole se tärkein asia maailmassa, on minun erittäin vaikeaa omalla kohdallani kuitenkaan nähdä asiaa näin. Ei, vaikka mieheni on vannonut rakastavansa minua juuri sellaisena kuin olen ja sanonut kauniiksi. Älkää siis koskaan, edes leikillänne, menkö kommentoimaan kenenkään ihmisen ulkonäköä. Se satuttaa aina jollakin tavalla ja pahimmassa tapauksessa voi jättää ikuiset jäljet niinkuin minulle on käynyt. 


Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia ja ollaan toisillemme ystävällisiä ja ennenkaikkea kohteliaita. Eikös se kuulu jo ihan hyviin käytöstapoihinkin?! Ihanaa loppuiltaa ja -viikkoa teille kaikille ♥

Avoimet puutarhat

7.8.2016

Tänään vietettiin valtakunnallista Avoimet puutarhat-teemapäivää. Kuten olen aiemminkin tuonut hyvin suoraan julki, en ole mikään erityinen puutarhaihminen, mutta tälläkin saralla olen ikuinen esteetikko. Niinpä myös puutarhoissa ja pihoissa kaikki kaunis miellyttää silmääni. Tänä kesänä kiinnostukseni pihaa, puutarhaa ja sen laittamista kohtaan on kuitenkin alkanut himpun verran kiinnostaa minua ja siinä varmasti myös syy, miksi olin tänään liikkeellä. Seurakseni kierrokselle sain blogiystäväni, Marikan. Ainahan se on kahdestaan mukavampi olla tien päällä kuin yksin. Olin tutustunut avoimiin puutarhoihin jo ennakkoon tuolla tapahtuman nettisivuilla ja kirjannut ylös muutaman mielenkiintoisen oloisen paikan tästä lähistöltä. Yksi päivä (kuusi tuntia) kun ei kuitenkaan riitä kaikkien puutarhojen läpikäymiseen varsinkaan täällä Kouvolassa, jossa välimatkat ovat pitkiä ja siirtyminen paikasta toiseen on tehtävä autolla.



Heti ensimmäinen puutarha, mihin menimme, oli erittäin pysähdyttävä. Sen vehreys, rehevyys ja monipuolisuus veti suoraan sanottuna hiljaiseksi. Ei voinut kuin ihailla sitä kaikkea, mitä täältä paljastui. Tässä puutarhassa oli kaikki, mitä vaan voi puutarhassa olla. Puutarhassa oli todella laajat perennakasvustot, tuijia sekä kymmeniä erilaisia muita havuja ja pensaita.




Erityisesti ihastuin täällä tähän upeaan villiviinin, piippu- ja laikkuköynnöksen sekä erilaisten kärhöjen peittämään oleskelupergolaan. Ihan mahtava paikka viettää aikaa sekä tehdä ja syödä ruokaa. Pergolan takana avautui jälleen aivan erilainen maisema. Sieltä nimittäin löytyi tämä ihana lampi suihkulähteineen ja sen rannalla oleva kaksikerroksinen aitta. Luin tuolta nettisivuilta, että isäntäpariskunta nukkuu kesäisin tuossa mökissä eli mökkimatka ei ainakaan ole liian pitkä. Pihan perältä löytyi vielä melko kattava hyötypuutarha, joka näytti kyllä tuottavan todella hyvin satoa.


Tämä puutarha ei ole syntynyt ihan vuodessa eikä kahdessa ja se on varmasti vaatinut täyttä omistautumista puutarhan perustamiseen ja hoitamiseen. Nostan kyllä hattua näille ihmisille, jotka ovat vuosien kuluessa suunnitelleet ja toteuttaneet metsäisen tontin mieleisekseen puutarhaksi.


Toinen kohteemme sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä ensimmäisestä, joten pääsimmekin heti melko nopealla sykkeellä kiinni tähän tapahtumaan. Oli ihan pakko ottaa kuva noista kottikärryistä, joihin oli tehty kivasti opaste oikeaan pihaan.


  
Tämäkin piha oli erittäin hyvin hoidettu ja siisti omakotitalon piha. Minun makuuni ehkä liiankin siisti ja sliipattu. Talon takapuolelta löytyi hyötypuutarha, jossa oli omena- ja luumupuita sekä marjapensaita. Lisäksi takapihalla oli erillinen piharakennus, jossa oli uima-allas. Melkeinpä olisin voinut pulahtaa sinne, hih..


Tässä puutarhassa oli keksitty käyttää käpyjä monella eri tavalla. Kävyillä täytetty lyhty oli hauska. Käpyjä voi käyttää myös kuorikatteen tapaan suojana perennojen juurella.



 Kolmas valitsemamme puutarha oli maalaistalon kaunis ja niin kotoisa pihapiiri Sippolassa. Säätiedotus oli uhlaillut sateella ja juuri perille päästyämme se sitten alkoikin. Niinpä suunnistimmekin sitten ensin kahville päärakennuksen terassilla olevaan popup-kahvilaan. Kylläpä maistuikin kahvi hyvälle ja miten ihanaa sitä oli juoda tunnelmallisella terassilla kynttilöiden palaessa ja ystävien kanssa rupatellessa ♥





Kahvit juotuamme lähdimme sadetta uhmaten kiertämään tätä idyllistä pihapiiriä talon emännän, Lauran, opastuksella. Heti talon päätyseinustalta löytyi soma laatikkopuutarha. Mun sydän alkaa kyllä sulaa entistä enemmän näihin lavoihin. Miten ihanaa tuolta onkaan käydä popsimassa pieniä kirsikkatomaatteja ja mansikoita?





Tämä pihapiiri oli täynnä toinen toistaan ihanampia yksityiskohtia. Omenapuun alla oleva vanha puupenkki ja aitan seinällä roikkuva emalikannu ovat Lauran kertoman mukaan löytyneet omista piharakennuksista. Tälläinen vanha maatila on kyllä oikea aarreaitta ♥ Aitan alakuistilla oli Lauran pari vuotta sitten maalaama pihasuunnitelma. Emännän haaveissa on saada vielä joskus kasvihuone aitan päätyyn.



Pihan perältä löytyi vielä paljon lisää kasvulavoja. Ylemmän kuvan lavoissa talon isäntä kasvattaa avomaankurkkuja, jotka sitten säilötään syksyllä talven varalle. Kuinka kätevää! Kyllä munkin pitää hommata ensi kesäksi muutama ihan oikea lavakaulus! 


Maalla ja maalaistalon pihapiirissä kun oltiin löytyi pihalta tietenkin myös vanha navettarakennus. Laura oli tehnyt siellä olevaan entiseen maitohuoneeseen? oman pienen puutarhavajan. Miten ihana paikka säilyttää kaikki ruukut ja puutarhavälineet sekä ruukuttaa kasveja. Huoh...mä niin tykkäsin ♥


Jokainen puutarha, missä kävimme, oli erilainen ja omalla tavallaan kaunis. Kiitos Marika seurasta ja kyydistä! Olen tosi iloinen, että lähdettiin ♥

Ps. Nyt on ihan pakko lähteä omalle pihalle kiertelemään ja katselemaan osaisko meikäläinen tehdä siellä mitään. Ainakin osaan suunnitella ja haaveilla :))

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan