Miten meidän perheessä luetaan?!

17.5.2016

Kirjasto on mulle aika vieras paikka, vaikka lapsena tuli joka viikko käytyä kodin lähellä käyneellä kirjastoautolla. Jo silloin olin huono lukija, vaikka repussa olikin kotiintuomisena aina vino pino lasten kirjoja. Naapurin tyttö, se ainut, joka kotikylälläni asui, oli kova lukemaan ja mä halusin olla samanlainen. Toisin kuitenkin kävi. Melkeinpä poikkeuksetta jokaisen kirjan palautin puoliksi luettuna, kun en vain koskaan saanut luettua kirjoja loppuun. Olikohan mulla jo silloin joku keskittymishäiriö vai enkö vain jaksanut lukea, kun en ollut enkä ole vieläkään mikään nopea lukija? 


Sama tyyli on jatkunut vielä aikuisenakin. Luen siis todella harvoin ja vähän. Olen perustelut aiemmin asiaa sillä, että en ehdi enkä malta olla niin kauaa paikoillani, että lukisin. Lainaan kyllä toisinaan kirjoja esimerkiksi ystäviltä tai joskus ostan tai saan kirjan lahjaksi, mutta harvemmin pääsen kirjoissa alkua pidemmälle. Vävyni oli pakahtua nauruun, kun käskin hänen kertoa äidilleen sellaisia terveisiä, että pian vuosi sitten lainaamansa kirja on tallessa, mutta en ole vieläkään saanut sitä luettua. Höh, mitäs hauskaa siinä nyt on? En ymmärrä. Muistan kuitenkin tapauksen noin kymmenen vuoden takaa, kun sitten kerran upposin erään rakkausromskun pauloihin ja luin sitä melkeinpä taukoamatta. Silloin ala-asteikäinen tyttäreni tokaisi minulle: "Äiti, miksi sä aina vaan luet?". Ha haa...silloin minä meinasin kuolla nauruun!!


Lapsilleni olen kuitenkin aina lukenut iltasatuja/kirjoja, kun olivat pieniä. Nykyisin luen sitten lastenlasten kanssa. Tiedän kuinka kehittävää lukeminen on. Sanavarasto ja mielikuvitus karttuu. Lukemalla olen yrittänyt herätellä myös lasten kiinnostusta kirjoihin ja lukemiseen. Esikoisen kohdalla tässä onnistuinkin, mutta kahden muun kanssa ei sitten mennytkään ihan niin hyvin. Esikoiseni opittua lukemaan hän onkin lukenut paljon kirjoja. Varmasti huomattavasti enemmän kuin minä koko elämäni aikana. Teinivuosinaan Harry Potterit ilmestyivät ja vielä tänäkin päivänä nuo kirjat löytyvät esikoiseni kirjahyllystä...luettuina. Muistan kutenkin hauskan tapahtuman siltä ajalta, kun esikoiseni opetteli itse lukemaan. Tyttö istui olohuoneen lattialla seinään nojaten ja luki lahjaksi saamaansa Astrid Lingrenin kirjaa, Se pikkuinen Lotta. Olin mielessäni riemuinnut moneen kertaan, että kirjan lukeminen oli pikku hiljaa edennyt ja loppu häämötti. Tytön lukiessa viimeisiä lauseita, hän tokaisi: "Mitähän tuokin sana tarkoittaa?" ja löi kirjan kannet kiinni. Huokasin syvään ja mietin mielessäni, että ymmärsiköhän tyttö oikeasti mitään, mitä luki. No, kyllä hän ainakin lukemaan oppi eikä Lotta-kirja todellakaan jäänyt hänen viimeiseksi lukemakseen kirjaksi.


Meidän kodista löytyy paljon kirjoja. Mies on kova lukemaan ja kirjalahja onkin aina onnistunut lahjavalinta hänelle. Nykyisin pitää vain olla tarkkana, ettei osta lahjaksi kuin uutuuksia, koska lempparikirjailijoiden kirjat on luettu jo moneen kertaan. Välillä tuskailen noiden kirjojen kanssa, kun niitä tosiaan löytyy meiltä monta hyllyllistä, mutta miehen mielestä ne ovat arvokkaita eikä niiden hävittämisestä edes puhuta. Viime viikolla kävin kutenkin itsekin tutustumassa työkaverini opastuksella kaupunkimme kirjastoon. Kovin on kaikki muuttunut sitten niiden vuosien, kun itse olen kirjastossa aktiivisemmin käynyt. Kirjasto tuntui kuitenkin ihan mukavalta paikalta ja luulenpa, että nyt kerran siellä käytyäni tulen vierailemaan siellä vähän useammin kuin tähän asti. Miten usein te käytte kirjastossa ja luetteko ylipäätään minkäverran kirjoja?

22 kommenttia:

  1. Olen aina tykännyt lukemisesta, ihan lapsesta asti. Nykyään aikaa vaan tuntuu olevan kovin vähän siihen, mutta kyllä mulla melkein aina joku kirja on menossa. Isäntä saattaa kerralla aloittaa useammankin kirjan, siihen musta ei ole... Kirjastossa käydään lasten kanssa parin-kolmen kuukauden välein ja meiltä löytyy kyllä melkoinen määrä kirjoja kotoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeminen on kyllä hyvä harrastus. Mua oikeastaan harmittaa aikalailla, kun en meinaa löytää aikaa ja malttia lukemiseen. Mulla vaikeus myös löytää itselle mielenkiintoista luettavaa. Hyviä kirjavinkkejä otetaan siis vastaan!

      Poista
  2. Itsellä tuo lukeminen on toisaikaista. Ja, itse luen mieluiten ns tietokirjallisuutta. Lapsille luen päivittäin, ainakin hiukan. Lukemiseenkin täytyy löytää kiinnostus, pakottamalla se ei ainakaan onnistu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä arvostan tosi paljon tuota, että lapsille luetaan. Se on minusta niiiin hyvä asia.

      Poista
  3. Me käydään tytön kanssa kirjastossa melkein viikottain. Tyttö rakastaa kirjoja yli kaiken ja luetaan kyllä paljon. (Tosin jännästi aina niitä samoja, vaikka olis kassillinen uutta luettavaa haettu :D) Nyt oon itsekin innostunut lukemaan monen vuoden tauon jälkeen ja musta on tullut pohjoismaisten dekkareiden suurkuluttaja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ei varmasti ole pahaksi, että käy viikottain. Arvostan. Kirjoihinkin varmaan muodostuu ne suosikit, mistä tykkää?! Dekkareita, hmm...jaksaisinkohan mä lukea sellaisia? En ole koskaan kokeillut :))

      Poista
  4. Kun miltei kaikkea on, paitsi uusia seikkailuja niin kirjalahjat ovat meilläkin ihan ykkösiä. Nyt haluan sitten oman riippukeinun. ;)

    Kivaa viikkoa Krisse <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen tottunut noihin kirjalahjoihin jo lapsena. Vanhempani ja isovanhempanikin lukivat paljon kirjoja. Riippukeinu on kiva paikka. Itse testasin hiljan ensimmäisen kerran ja tykkäsin :))

      Poista
  5. Luen todella paljon ja ennen ostin aina kirjan itselleni....nyt olen opetellut kättämään kirjaston palveluja..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasto on kyllä hyvä keksintö ja lukeminen kannattaa aina :))

      Poista
  6. Mä olen sellainen tuuri-lukija :) Välillä luen paljon, ja sitten saattaa mennä pitkä aika, ettei tule luettua mitään, ei edes lehtiä. Mitään sivistävää en lue, kevyttä hömppää. Näen kirjat elokuvina silmissäni. Hyvän kirjan kohdalle osuessa karsin sitten vaikka yöunista, että ehdin kirjaa lukemaan. Ja ruokaa laittaessa kirja on monesti vieressä. Kirjastossa käyn usein, mutta en osaa sieltä oikein etsiä luettavaa, ellei mulla ole muistissa kirjailijan nimeä tai suositeltua luettavaa.

    Lukemiselle, kuten mille tahansa muullekin harrastukselle, löytyy varmasti aikaa, jos sitä oikeasti haluaa. Ja kuten esim. liikunnan suhteen, kaikki eivät pidä kaikesta eli teet juuri sitä, mikä sinulle tuottaa eniten iloa.

    Aurinkoa päivääsi Krisse <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuija ♥ Mä luen kanssa vaan sellaista rakkaushömppää tms. kevyttä lukemista. Mitään elämänkertoja en varmasti ikinä saisi luettua. Lukeminen on mulle rentoutumiskeino silloin kun luen. Aivot narikkaan jne.

      Poista
  7. Lukeminen on hieno harrastus. Lapsille tosi tärkeä lukea, vaikka miten olisi älypuhelin ja pelejä tarjolla. Mukavaa päivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiina ♥ Lapsille olen aina yrittänyt lukea mahdollisimman paljon, vaikka oma lukuharrastus onkin vähän alavireinen. Lukeminen on hyvä harrastus. Ehkäpä minäkin nyt yritän vähän ryhdistäytyä sen kanssa.

      Poista
  8. En tiedä mitään muuta niin kivaa ja rentouttavaa asiaa kun lukeminen!! ♥ Tai toki tiedän mutta lukeminen on yksi ehdottomasti parhaista! Olen ollut aina varsinainen lukutoukka ja mikä kriisi syntyy jos minulla ei ole illalla kirjaa minkä kanssa mennää nukkumaan :) Katherine cookson on yksi lempparikirjailijoista ja ne kirjat on luettu sen kymmenet kerrat lävitse ja aina ne vaan kiehtoo uudelleen! Oikein ihanaa viikon jatkoa sulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja ♥ Täytyyp ensi kerralla lainata kirjastosta yksi Cooksonin kirja ja kokeilla saisinko sen luettua. Kiitos vinkistä!

      Poista
  9. Meillä lukevat kaikki muut paitsi mies. Nyt yöpöydälläni on Tove Janssonin " Kuvanveistäjän tytär" ja esikoisen tuoma " Eat, pray and love" Olkkarin sohvalla odottaa kirjauutuus " Luxus".
    Lapsille luin lasten Kalevalan, Muumit ja lasten seitsämän veljestä. Ainoa ongelma lukemisessa on se, että muut hommat tahtoo jäädä tekemättä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten kun minä saan lukemisesta kiinni, minulle käy juuri noin...kaikki muut hommat jää tekemättä. Muumikirjja meiltäkin löytyy ja ne ovat tällä hetkellä lastenlasteni suosikkikirjoja täällä mummolassa.

      Poista
  10. Mä oon myös lukenut paljon lapsille ku olivat pieniä ♡ Itse käyn kirjastossa epäsäännöllisesti,nytkin yks kirja myöhässä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsille lukeminen on kuin laittais rahaa pankkiin. Hyödyllistä ja kannattavaa. Oma lukeminen jää tämän varjoon. Kirppareiltakin saa hyviä kirjoja edullisesti varsinkin lapsille 👍

      Poista
  11. Meillä luettiin paljon, kun lapset olivat pieniä. Tytär suorastaan ahmii kirjoja. Poika ei ole koskaan välittänyt lukemisesta, joka on vähän harmi.
    Olen itsekin lukenut tosi vähän kirjoja vuosien saatossa ja nykyään yhä vain vähemmän. Toisaalta olisi kiva lukea, mutta aika vaan hupenee kaikkeen muuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Kati ♥ Mulla on just sama juttu. Kiva olis joskus lukea, mutta aika tuntuu vain hupenevan kaikkeen muuhun.

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan