28.12.2015


Niin ne joulunpyhät taas menivät ja arki alkaa. Meillä joulu meni ihan hyvin...kotoillen, sukulaisia tapaillen ja rentoillen. Minun kohdallani varsinkin rentoillen, koska olin joulunakin hyvin väsynyt. Joka päivä tuli nukuttua myös päikkärit, kun uni vain vei minusta voiton.

Mua alkaa kyllä jo pikku hiljaa niin tympiä tämä jatkuva väsymys. Kun sain viime heinäkuussa diagnoosin, että sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa, olin äärimmäisen helpottunut ja iloinen. Kuvittelin, että oloni korjaantuu heti tai ainakin todella pian, kun kerta sain lääkkeetkin. Niin ei ole kuitenkaan käynyt, vieläkään. En osannut kuvitellakaan kuinka pitkä prosessi minulla olisi edessä ennekuin vointini paranisi.

Kun muutosta parempaan ei ole tapahtunut, olen ollut todella maissa. Mikään ei kiinnosta, en oikein jaksa innostua mistää ja vaikka aamulla suunnitelisin tekeväni jotain töiden jälkeen, niin palatessani kotiin olen niin väsynyt, että en vain pysty tekemään mitään. Ajatus ei oikein meinaa kulkea, muisti pätkii (teen paljon muistiinpanoja), silmät painuvat väkisin kiinni ja lopulta uni vie jälleen kerran voiton. Otan iltapäikkärit olohuoneen sohvalla, että jaksan hilata itseni yläkertaan yöunille.

 Huomaan joutuvani selittelemään lähipiirilleni sitä, mistä aikaansaamattomuuteni ja väsymykseni johtuu. Itsekään en osaa mieltää tätä kaikkea vielä sairautena, vaan ajattelen tätä laiskuutena. Tämä väsymys kun ei kuitenkaan nukkumalla vähene. Se vain jatkuu, vaikka nukkuisin kellon ympäri joka yö. Väsymykseni ei välttämättä näy päällepäin. Ainut asia, miten tämä näkyy päällepäin on se, etten vain jaksa olla kokoajan positiivinen. Väsymys tekee ärtyiseksi, kun mikään ei onnistu.

Ette voi úskoa, kuinka paljon mä haluaisin tehdä kaikkea, mutta kun mä en töiden jälkeen pysty mihinkään muuhun kuin nukkumiseen. Välillä kuvittelen, millaista elämä olisi ilman jatkuvaa väsymystä. Voin vain kuvitella sen olevan ihan mielettömän ihanaa. Tuntuu, että elämäni lipuu ohi, kun pystyn keskittymään vain olemaan elossa. Eniten minua ärsyttää se, että en jaksa harrastaa enää liikuntaa ja se näkyy. Tällä hetkellä painoni on korkeammalla kuin koskaan. Kolme vuotta sitten pudottamani 20 kiloa ovat tulleet kaikki takaisin korkojen kera ja se ärsyttää. Tunnen kuinka ihmiset katsovat minua ja kuvittelen ainakin heidän ajattelevan, kuinka olen laiskuuttani antanut itseni taas lihoa entisiin mittoihini. Olen ylipainoinen, reilusti ja tiedän sen, mutta tällä hetkellä en vain pysty käymään kuntosalilla enkä harrastamaan säännöllistä liikuntaa.

Tänä aamuna nostin itse tyroksiini annostani, koska seuraava kilpirauhaskontrolli on vasta maaliskuussa. Näin ei varmasti saisi tehdä, mutta en vain voi odottaa maaliskuulle. Aion itse hakea itselleni sopivan annostuksen. Tästä tänään ottamastani määrästä puhuttiin jo heinäkuussa lääkärin kanssa, joten tiedän, ettei se minua tapa. Annostuksen lisääminen on minulle pienen pieni toivon kipinä. Uusi alku, joka toisi minulle paremman olon ja muuttaisi elämän laatuni paremmaksi tai ainakin toivon niin!




19 kommenttia:

  1. Kamala sairaus tuo, meilläkin on sitä lähisuvussa!:( Toivottavasti oikea annostus löytyy pian, sillä se varmaan vie noita inhottavia oireita pois:)
    Ymmärrän kyllä, että tuo kaikki vie ajatukset ja mielen matalalle... tsemppejä ja paljon haleja sulle täältä multa <3

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä. Ei ole vika tuo väsymys. Samat oireet minulla mutta ei mitään syytä löytynyt kokeista. Toivottavasti pian helpottaa ja lääkkeen nosto auttaa❤️

    VastaaPoista
  3. Voi Krisse <3 Uskon että ottaa pattiin! Toivotaan että pian helpottaa lääkkeen kanssa ja ehkä sekin vähän piristää mielialaa kun päivät tästä lähtevät pitenemään. Koitetaan nähdä taas pian! Mukavia välipäiviä ja nenä kohti uutta ja entistä parempaa vuotta! <3

    VastaaPoista
  4. Ei tämä pimeä vuodenaika ainakaan edesauta olotilaasi. En tiedä kuinka nopeasti lääkeannostuksen pitäisi vaikuttaa, mutta siskoni, joka sairastaa samaa sairautta sai apua (muistaakseni) melko nopeastikin. On varmasti hyvin turhauttavaa tuntea itsensä jatkuvasti väsyneeksi, mutta yritä olla itsellesi lempeä. Toivottavasti löydät tasapaino lääkitykseesi...Voimahalauksia sinulle!

    VastaaPoista
  5. Mun miehellä on sama sairaus. Oikea annostus löytyi erilaisten kokeilujen jälkeen. Pienikin flunssa tai muu sairaus, saa olon heti kamalammaksi ja väsymys, lihassäryt ja voimattomuus tulevat takaisin. Ensimmäinen kokeilu aiheutti sydämen rytmihäiriöitä.
    Viheliäs tauti, mutta onneksi kun annostus on kunnossa, niin sen kanssa voi elää.
    Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  6. Ole itsellesi armollinen ♥ Ensin lääke asiat kohdilleen ja sitten vasta kun kunto antaa myöden ja väsy helpottaa otat itsellesi uusia juttuja elämään vähän kerrallaan! :) Toivon elämääsi pikku hiljaa helpotusta ja positiivista mieltä kaikesta huolimatta ♥

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille yhteisesti ihanista kommenteista! Olette tärkeitä minulle ihan jokainen ♥

    VastaaPoista
  8. Toivottavasti tasapaino lääkityksessä löytyy pian! On kauheaa olla koko ajan väsynyt. Kuulostaa paljon samalta kuin masentuneisuus, ja molemmissa on sekin yhteistä, ettei siitä voi ketään syyttää, ei edes itseään.:) Eikä todellakaan auta se, että joku sanoo, että koitapa reipastua! Unohda nyt itsesi morkkaaminen, sen sijaan vaikka halaat itseäsi, koska teet sen, minkä jaksat.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla diagnosoitiin ensin masennus, mutta se paljastui sitten myöhemmin vajaatoiminnan aiheuttamaksi. Niin samanlaiset oireet näissä kahdessa sairaudessa on. Kiitos kommentistasi, Taina ♥

      Poista
  9. Kurja juttu ja toivon sydämestäni, että sinulle löytyy oikea lääkitys! Hyvä ystäväni kärsi samasta vaivasta pitkään ja oli kuin kävelevä zombie. Ihanaa nähdä nyt miten hänen elämänsä on muuttunut oikean lääkeannostuksen löydyttyä. Voimahalaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjo ♥ Kiva kuulla, etä ystäväsi on saanut apua. Minullakin on siis toivoa :))

      Poista
  10. Toivon todella, että löydät oikean lääkityksen. Mutta siihen asti ymmärrä itseäsi ja kuuntele itseäsi.
    Tee minkä jaksat. Pääasia, että et masennu.
    Hyvää mieltä! Tuokoon uusi vuosi tullessaan oikean lääkityksen. Ja virkeyttä elämääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula ♥ Täytyy yrittää pitää lippu korkealla. Onneksi on perhe ja ystävät, jotka piristävät aina ♥

      Poista
  11. Nyt ei sanat riitä, koska elämästä katoaa mieli, kun aina väsyttää. Syysväsymys jo ottaa pattiin, saatikka se että väsymys painaa koko ajan... Lisänä vielä se lihominen, toivon todella, että lääkkeistä löytyy balanssi ja olo kohenee, väsymys väistyy ja elämä alkaa voittamaan, voin vain kuvitella miten toivoton olo sinulla on tai en edes voi. <3 <3 Kiitos, että jaksoit niin kauniisti ja lämpimistä kirjoittaa blogiini, arvostan koko sydämestäni ja hymyillään kun tavataan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia kommentistasi ♥ Hugs ♥

      Poista
  12. Täältä lisää tsemppiä sinulle! Kuulostaa inhottavalta sairaudelta, toivottavasti pian saat toivomaasi apua! Tiedän tuon tunteen, kun toiset ajattelee että se on vain laiska.. itsellä on reuma ollut jo kymmenen vuotta ja sen kanssa olen oppinut jotenkin elämään, mutta välistä tulee paha mieli kun toiset ei vain sitä ymmärrä, mikä ei päällepäin kauheasti näy.. eli sitä kroonista kipua, väsymystä ja asioiden tekemättä jättämistä.. paljosta olen joutunut luopumaan, mutta ehkä sinnikkyyttä on tullut sitten ripaus lisää! Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vinttikissa ♥ Helpolta ei kuullosta sinunkaan olosi ja sairautesi. Uskon, että olet sinnikäs ja vahva ihminen ♥ Voimia ja jaksamista Sinullekin, Vinttikissa ♥

      Poista
  13. Anonyymi2.1.16

    Hei! Löysin blogisi sattumalta Tiian blogin kautta. Sairastan itsekin kilpir.vajaatoimintaa, joten tutulta kuulostaa. Syön itse yhdistelmälääkitystä tyroxin ja liothyronin ja oon paremmassa kunnossa kuin pelkällä tyroksiinilla. Funkkislääkärini suositteli minulle gluteiinitonta ruokavaliota, mikä onkin helpottanut väsymystä ja uskoakseni myös lieventänyt lihaskipuja. Oma lääkärini kertoi, että Paula Heinonen kirjoittaa Päivi Mäkeläisen (funktionaal.lääketieteen lääkäri, joka on erikoistunut kilpirvaivoihin) kanssa kirjaa kilpirauhasesta. En tiedä, milloin kirja ilmestyy, mutta Paula Heinosella näkyi olevan uutena yleisöluentojen aiheena kilpirauhanen ja stressi. Jos vaan pääset, suosittelen häne luennolleen osallistumista, sieltä saa varmasti viimeisintä tietoa aiheesta. Ystävällisin terveisin, Kirsi. Ps. Joku mainitsikin, ettei kilpirkokeissa näkynyt mitään. Oma tautinikin tuli esiin, kun otettiin kilpir vasta- ainearvot

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Kirsi ♥ Mäkin olin jonkin aikaa tuolla gluteenittomalla ruokavaliolla, mutta loppuvuodesta ote siihen alkoi lipsua kai joulun myötä ja nyt olen ihan hakoteillä. Ryhtiliike siis edessä. Itsekin kyllä huomasin, että siitä on apua. Siksi aion palata siihen ruokavalioon.Nyt olenkin ollut paljon väsyneempi ja lihaksiakin on särkenyt, kun en ole noudattanut tuoa gluteenitonta ruokavaliota ei kyllä siitä on hyötyä. Kiitos kirjavinkistä! Täytyy seurailla, koska kirja ilmestyy ja hommata se itselle. Minullakin lääkitys aloitettiin vasta tuon vasta-ainekokeen jälkeen.

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan