Kyllä täällä on hyvä köyhän elellä

31.3.2015

Kotoisaa arkea-blogin Helin tuorein päivitys voisi pääosiltaan olla myös minun kirjoittamani. Päivitys sisältää hyvin tuttuja, arkisia asioita jaksamisesta ja taloudellisesta ahdingosta. Päivätyö on ihana asia, kun tietää ennakkoon, milloin on töissä ja milloin vapaalla. Perheen kanssa jää enemmän yhteistä aikaa, joka sinällään on tärkeämpää kuin mikään muu. Aikaiset aamuherätykset kuitenkin verottavat jaksamista eikä kovinkaan monena iltana jaksa toteuttaa niitä aamupäivän tuntien suunnitelmia. Illat ovat lyhyitä, kun ainakin minä olen iän myötä alkanut pitää itsekkäästi huolta siitä, että ehdin nukkua yön aikana riittävän pitkät yöunet. Viikonlopuiksi jää sitten pääosin kaikki kotityöt. Minulla on kyllä kotona se "kotihengetär", joka tekee paljon ja näin ollen helpottaa minun työmäärääni huomattavasti kotona.

Kotihengettärestä päästäänkin aika kehnon aasinsillan kautta taloudelliseen tilanteeseemme, joka on tällä hetkellä huonompi kuin koskaan. Miehen työttömyyttä on jatkunut nyt vajaan vuoden eikä uudesta työstä ole tietoa. Hakuja on päällä, mutta vielä ei vaan ole natsannut. Omat yt:t viime syksynä päättyivät osaltani onnekkaasti ja sain pitää työni. Minun palkkani ei kuitenkaan ole edes sitä normaalia keskitasoa, joten perheemme tämänhetkiset tulot eivät ole kummoiset. Miehen saama Kelan työttömyyspäiväraha on aivan ala-arvoinen. En ymmärrä, kuinka jotkut voivat kuvitella, että sillä pitäisi perheellisen ja asuntovelallisen ihmisen pärjätä. Meillä päästään noissa käteen jäävissä kokonaistuloissa juuri ja juuri kakkosella alkavaan yhteissummaan. Se on aika karua todellisuutta, kun et koskaan voi maksaa kaikkia laskuja pois. Mietit vain, mitkä laskut on nyt pakko maksaa, ettei vouti pian kolkuta ulko-ovella.


Tässä kohtaa joku varmasti jo ihmettelee, miten meillä sitten oli muka varaa lähteä talvilomalla viikonlopuksi Helsinkiin tai miten mulla on ollut varaa ostaa vaikkapa nuo kuvissa näkyvät olohuoneen verhot. Noh, joskus on vain oman mielenterveyden vuoksi lähdettävä, vaikkei siihen oikeasti edes olisi varaa. Helsingin reissullamme yövyimme ilmaiseksi ja nautimme pääosin ilmaiset ruoat ja kahvit joko sukulaisten luona/tarjoamana tai hotelliöistä tulleilla wauchereilla. Uusia verhoja tai muita sisustusjuttuja hankin ainoastaan alennusmyynneistä tai nettikauppojen alennuskoodeilla. Yleensä otan ne vielä laskulle ja maksan sitten, kun niiden vuoro tulee siellä laskupinossa. Moni pitää varmasti käytäntöäni järjettömänä eikä niinkään viisaana vaihtoehtona. Oli sitten niin tai näin, pidän kuitenkin huolta, että tärkeimmät ja pakolliset maksut (lainat, luottokorttien lyhennykset, puhelinlaskut, netti ja sähkö) tulevat joka kuukausi hoidettua ja luottotiedot pysyvät puhtaina. Yritän siis elää kaikesta ahdingosta huolimatta mahdollisimman normaalia elämää.

En kuitenkaan kiellä, etteikö välillä mieltäni valtaisi epätoivo siitä, kun rahat eivät riitä edes niihin pakollisiin ja välttämättömiin menoihin. Kaikista surullisinta tämä on tietenkin lasten kohdalla, kun ei pysty suoriutumaan edes niistä välttämättömistä hankinnoista. Tässä kohtaa haluan välittää kauniin kiitokseni meidän tukiverkostolle, joka on niin paljon auttanut meitä ruokakasseilla ja lapsille annetuilla rahallisilla lahjoituksilla, että he ovat myös päässeet vähän reissaamaan tai shoppailemaan itselleen uusia vaatteita. Suuri apu on ollut myös niillä lukuisilla laatikollisilla hyviä ja käyttökelpoisia vaatteita ja kenkiä, joita isot siskot ovat tytölleni tuoneet. Ilman näitä kaikkia lahjoituksia olisimme vieläkin ahtaammalla. Yritän kuitenkin siis kaikesta huolimatta elää mahdollisimman normaalia elämää. Iloitsen siitä, että meillä on vielä oma katto pään päällä ja olemme joka päivä pystyneet syömään lämpöisen aterian ja mikä parasta, meillä on toisemme ♥


Ps. Voit nyt seurata blogiani myös facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tässä, klik.
Muista myös merkitä ruksi Arjen Helmien facebook sivujen tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa ilmoitukset-kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

34 kommenttia:

  1. Te upeat naiset, Heli ja sinä, olette niin asian ytimessä <3 Ihanaa, rehellistä tekstiä. Kovin tutulta kuulostaa sinunkin tekstisi, meillä miehen tulot ovat hyvin vaihtelevat ja sen mukaan mennään ja maksellaan laskuja. Jos oikein hyvin käy, niin saadaan remonttiakin edistymään, jos taas on tiukempi kuukausi, niin sen mukaan hissutellaan.
    Ja todellakin joskus pitää ostaa jotain kivaa, vaikkei varaa olisikaan, kyllä tämä elämä muuten olisi ihan liian synkkää jos ei joskus voisi itseään uusilla verhoilla piristää <3 :)
    Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika ♥ Niin, kyllähän tämä on varmasti jonkinasteinen ongelma monessa muussakin perheessä, mutta harva tästä aiheesta puhuu ääneen.

      Poista
  2. Niin kovin tutulta kuulostaa näin pätkätyöläisen korvaankin. Ensimmäiseen kokonaiseen palkkaan pitää kituuttaa vielä 1,5 kk. Kirjaimellisesti lasken siihen päiviä. Itselläni on toisaalta huomattavasti pienempi pesue elätettävänä, mutta melkoista arjen taikuutta on saanut harrastaa niinä kuukausina, kun töitä ei ole ollut ja etenkin näissä taitekohdissa, kun rahaa ei tule mistään. Toisaalta on tässä tullut opittua tekemään itse yhtä jos toistakin, kun on ollut pakko. Eli ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. :)
    Hieno kirjoitus, Krisse. Kyllä näistäkin asioista pitää puhua. Eikä tällaisina aikoina tarvitse olla näiden ongelmien kanssa yksin - valitettavasti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nea ♥ Kyllähän tässä tosiaan sellaiseksi arjen taikuriksi on muovautunut, hih... Hienoa, että sulla on tuo taito tehdä itse ja saat sillä apuja arkeesi. Mä olen puolestani skarpannu ton kirppishomman kanssa.

      Poista
  3. Juu, juuri noin meilläkin tosiaan on. Ehkä vähän suuremmat tulot, mutta riittämättömät silti. Ikävää on, kun lapset ei voi harrastaa itään (tai itekään...) eikä ole varaa oikein mihinkään. Ei oo meidän lapset päässet etelään - eivätkä pääse. En tajua, miten muilla ihmisillä on varaa koko perheen etelänlomiin, ulkona syömiseen, uusiin vaatteisiin jne. Meillä etenkin vaateasioissa on onneksi kanssa ollut isona apuna muilta saadut vaatteet. Itselle olis kyllä ihan pakko piakkoin jotain päällyspaitoja etsiä... *huoh*

    Mutta koitetaan silti jaksella. Onneksi on katto pään päällä ja terveyttäkin suht hyvin. Tsemppiä Krisse ja muut kanssa"kärsijät"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli ♥ Ei reissata perheen kanssa yhdessä edes suomessa, saatika sitten ulkomailla. Lapset ovat kukin vuorollaan käyneet ulkomailla, mutta täysin sukulaisten ansiosta. Mulla myös työ vaatii, että pitää olla siistit vaatteet ja muutenkin siisti olemus. Niinpä kuukauden yksi pakollinen on se mun kampaamokäynti. Mulla olis myös tarvetta uusille puseroille, mutta....*huoh*

      Poista
  4. Tiedän tuon tunteen ❤️ Miehelläni oli yrittäjänä olon jälkeen reilun vuoden työttömyys ja senkin jälkeen osa aika työ oli rahallisesti huonoa,elettiin täysin minun palkkatulojeni turvin!Kyllä sitä monet kerrat iltaisin mietti että miten rahat riittää ruokaan ja pojan lääkkeisiin ja kun esim automme hajosi niin silloin ei ollut vaihtoehtona marssia autokauppaan ja "ostaa" uutta autoa vaan piti olla jonkin aikaa ilman autoa ja säästöillä sai sitten auton ostettua jos tuota voi siksi kutsua!Nyt asiat viimeisen kahden vuoden aikana muuttuneet kun molemnat olenme vakituisissa töissä ja palkkatulot nousseet ;) Tsemppiä ja pidän peukkuja että miehellesikin löytyisi työpaikka ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä toinen auto (uudempi) on seisonut pihalla jonkinasteisen vaihdelaatikkovian vuoksi jo pitkään. Nyt se on vielä katsastamattakin, kun ei ole varaa laittaa sitä kuntoon. Meillä auto on välttämätön, kun asutaan yli 10km:n säteellä kaupungin keskustasta. Nyt alkoi tästä käyttöautostakin vuotaapakoputki :( Onneksi mies osaa hitsata, jos sen sillä saisi kuntoon. Uusi osa maksaisi 200e. Tällä hetkellä miehellä aika monta työnhakua sisällä, joten elämme toivossa =)

      Poista
  5. Tuttua, vaikka tilanne mulla on eri - sinkku 40-v eläkeläinen täällä moi. Pahin veitsi kurkulla -tilanne mulla tulee jos kissa sairastuu (kuten nyt on käynyt pari kertaa) - eläinlääkärikulut on hirveät. Otin kissan silloin, kun olin vielä työelämässä, en arvannut menettäväni työkykyni ja taloudellisen turvan. Mutta sinnillä eteenpäin!! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Liiolii ♥ Lemmikki on kuitenkin varmasti mukava seuralainen ja kuin perheen jäsen. Koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kyllä meiltäkin vedettiin kerta heitolla matto jalkojen alta, kun mies yllättäen irtisanottiin. Jaksuja sinullekin ♥

      Poista
  6. Anonyymi31.3.15

    Hienoa Krisse että uskallat valottaa tätä monen meidän arkea !! Olenkin usein ihmetellyt että kuinka monet blokkaajat matkustelevat, ostavat koko ajan uusia vaateita, huonekaluja, mattoja, verhoja ja uudistavat keittiöitä.
    Blogisi on todella arjen sävyttämää luettavaa , joka saa vankkumattoman kannatukseni .
    Toivon tietenkin teille arkeenne voimia !!!!!
    vakkari lukijasi Tuikku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuikku ♥ Mä olen hyvin suorasanainen enkä usein puheissanikaan kaunistele liikaa asioita. Mun on välillä kuitenkin vaikeaa kirjoittaa tänne blogiin, kun tämä kuitenkin on julkinen blogi. Tämä interverkko on loppujen lopuksi aika julma paikka ja on pakko vähän suodattaa näitä kirjoituksia. Itsekin tykkään tosi paljon normiarjesta kertovista lifestyle-blogeista.

      Poista
  7. Rohkea kirjoitus Krisse, sillä rahasta puhuminen on Suomessa tabu. Koska olet kuullut jonkun kertovan, paljonko saa palkkaa tms. En mä ainakaan...Jotenkin tuntuu, että tavallistenkin työntekijöiden kukkaro on jatkuvasti ohentunut ja ohentunut, mutta tietenkin pitää olla iloinen, kun on töitä. Toivotaan, että miehesi saa pian töitä ja raha-asiat alkavat helpottaa. Tiedän kyllä omasta kokemuksesta, millaista on, kun rahat ei tahdo riittää elämämiseen. Se jäytää mieltä ja vaikea siinä on olla positiivinen. Sylin täydeltä jaksamista ja toivoa paremmasta huomisesta toivon koko perheelle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Taina ♥ Näin se juuri on, kuten kirjoitit. Vielä jaksan kuitenkin uskoa tulevaan ja siihen, että kyllä se paistaa vielä risukasaankin.

      Poista
  8. Rohkeasti Krisse postailit tälläisestakin aiheesta, pistää ajattelemaan ja arvostamaan sitä, mitä on, sillä nykyaikana työpaikkakaan ei ole itsestään selvyys!

    Leppoisaa illanjatkoa Krisse <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari ♥ Eihän se tässä nyky yhteiskunnassa ole itsestäänselvyys, ikävä kyllä. Ilta jatkuu kohta saunalla. Perhe ruokittu ja pyykit pesty =)

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus. Eikä ihan vierasta täälläkään- vuosien varrella on ollut monenlaisia tilanteita. Niitä jolloin rahaa ei ole ollut juuri mihinkään ja niitä jolloin on kokenut tulevansa kohtalaisen hyvin toimeen kahden keskituloisen palkalla. Myös suhteeni rahaan ja ajatukseni rahan vaikutuksesta onneen on muuttunut vuosien mittaan- ja varmasti tulee vielä muuttumaankin. Nyt hoitovapaan pian alkaessa tietää jo etukäteen että taloudellisesti haastavaa tulee olemaan- ja tässä kohtaa se on oma valinta. Moni ei vain voi tilanteeseensa itse vaikuttaa työttömyyden, sairastumisen tai jonkin muun yllättävän tilanteen vuoksi. Toivottavasti miehesi saisi työpaikan pian. Jaksamista teille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja tsempeistäsi, P ♥

      Poista
  10. Krisse <3 sinun kirjoituksesi oli kuin suoraan minun läppäriltäni :( meillä kanssa viime ajat olleet yhtä kituuttamista mieheni työttömyyden takia. En edes uskalla ajatella mitä sitten tapahtuu, kun liiton päiväraha loppuu. Olen aina sanonut, ettei raha tee onnelliseksi, mutta todellisuudessa se tekee elämästä hieman helpompaa ja tuo perusturvallisuutta. Pinnaa kiristää yllättävän paljon tiukka rahatilanne ja se heijastuu tosi moneen asiaan, ei sille vain minkään mahda vaikka kuiin yrittää tekopyhäillä että asiat voisi olla huonomminkin. Plaah, tietänet mitä ajan takaa. Toivon sydämestäni, että sinä (ja minä) saamme jatkossakin pitää työpaikkamme ja miehemme työllistyvät mahdollisimman nopeasti <3 tsemppiä, samassa veneessä seilataan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija ♥ Toivon, että miehesi työllistyy ennen kuin hänen liiton päivärahansa loppuu. Tuo Kelan korvaus on ihan olematon. Kaikkea hyvää teille koko perheelle ♥

      Poista
  11. Kiitos Krisse rohkeasta ja rehellisestä kirjoituksesta. Toivon sydämestäni, että asiat alkavat pian kääntyä parempaan suuntaan ja voit taas vähän hengähtää. Voimia ja iso halaus sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati ♥ Täytyy kyllä sanoa, että tätä oli todella helppo kirjoittaa sen jälkeen, kun päätin aloittaa.

      Poista
  12. Nostan hattua rehelliselle ja avoimelle kirjoituksellesi. Vaatii aina vähän siviilirohkeutta kirjoittaa tämmöisestä aiheesta. Työttömyys on niin vakava paikka . Työkykyinen ja haluinen ihminen on yhtäkkiä ihan tyhjän päällä. Toivon ja uskon,että tilanne kääntyy teillä vielä hyväksi. Elämässä yleensä onneksi käy niin. Siihen luotetaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne ♥ Asioilla on tapana järjestyä, niin sanotaan. Siihen minäkin haluan vielä uskoa. Välillä on hyvin raskasta katsoa sivusta miestä, kun ahdistus ja stressi valtaavat väkisinkin mielen. Miehille yleensäkin työttömyys on varmasti vaikeampaa, ainakin näille vähän iäkkäämmille miehille. He ovat saaneet kotikasvatuksen, jossa mies on ollut perheen elättäjä ja nyt kun osat ovat vaihtuneet, stressi ja ahdistus saa vallan hyvin helposti.

      Poista
  13. Todellakin hieno kirjoitus Krisse! <3
    Kirjoitit asiasta, jota varmasti monet ovat ajatelleet ja joutuneet myös kohtaamaan.
    Toivottavasti asiat kääntyvät vielä parhain päin ja niin kuin sanoit:
    Teillä on toisenne! <3 Se on suuri rikkaus!
    Halauksin! <3

    VastaaPoista
  14. Rohkeaa kirjoittamista Krisse <3
    Luin jo eilen mutten kommentoinut mitään, koska laitoit niin miettimään syvällisiä. Edellis jouluna työttömäksi jääneenä ja liiton rahat loppuneena, tiedän varsin hyvin minkälaista on kun toisen tulot on minimaaliset. Positiivisuutta ei saa unohtaa, vaikka kuinka tuntuu että tästä ei tule mitään. Vuosi jälkeen olen saanut vakkarisopimuksen ja silti vieläkin vaikuttaa tuo jakso elämässä. Tämä tilanne on varmasti monen elämässä läsnä, eikä mitenkään helppoa.
    Pikkujuttuja on ihan pakko ostella, ettei pää hajoo, eli mielenterveydellisistä syistä ymmärrän hyvinkin sinua. Onnea miehellesi työhakuun ja silti pitäkää toisistanne huolta. Kyllä terveys ja yhdessäolo on työtäkin tärkeämpi!
    Haleja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika kommentistasi ♥ Olen äärimmäisen iloinen puolestasi, että olet nyt saanut vakkarityön. Uskon, että työttömyysaika vaikuttaa elämään vielä pitkään työllistymisen jälkeenkin. Niin tulee meilläkin olemaan.

      Poista
  15. Koskettava ja rohkea kirjoitus Krisse. Muistan teitä iltarukouksessani :)

    VastaaPoista
  16. Hieno ja rohkea kirjoitus! Eilen juuri tuo Helin postaus pisti minut pohtimaan ihan tosissaan, ja täällä samat ajatukset jatkuu.
    Totuushan on se että tuo tilanne voi tulla kenelle vaan eteen ja kunnioitan todella kaikkia jotka jaksavat ja selviävät!
    Meillä on se onnekas tilanne että töitä on, lähinnä tuskaillaan se kanssa että edes niitä ansaittuja ylityövapaita ei ehdi pitää. Itse koitan aina muistaa olla kiitollinen siitä että oma taloudellinen tilanne on vakaa, ja esimerkiksi lasten ja omia vaatteita annan aina niille ystäville ja läheisille jotka niitä oikeasti tarvitsevat.
    Ihana että osaat kuitenkin nauttia arjen pienistä iloista ja perusasiat ovat kunnossa!
    Tsemppiä arjen haasteisiin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina kommentistasi ja tsempeistäsi ♥ Minusta on tosi ihanaa ja iloinen, että löytyy ihmisiä, jotka aidosti haluavat auttaa niitä, jotka sitä apua tarvitsevat. Se on nykyään jännää, että niillä, joilla on töitä, meinaavat pakahtua työtaakkansa alle. Eikö sitä taakkaa voisi jotenkin jakaa?

      Poista
  17. Voi kuinka ajatuksia herättävä kirjoitus! Tuota kaimani kirjoitusta en ole vielä lukenut, täytyy sekin käydä katsomassa.

    Kaikki sympatiat teidän tilanteeseen! Tiedän hyvin, miltä tuntuu elää silloin, kun rahat on tiukilla. Omatkaan tulot eivät ole tällä hetkellä kummoiset, kun olen lasten kanssa kotona. Mutta onneksi miehellä on työpaikkansa ja sen verran ok palkka, että voin ylipäätään olla kotona. Tiukkaa tekee ja tarkasti saa katsoa mihin rahansa laittaa. Monesti on tullut mietittyä, että mitä sitten jos miehen työpaikka sattuisi menemään alta. Saa olla tyytyväinen tähän hetkiseen tilanteeseen.

    Ymmärrän hyvin tuon, että haluaa ostaa/kokea tiettyjä juttuja ihan oman hyvinvoinnin vuoksi! Niin sitä täytyykin pitää itsestä huolta. Pienilläkin jutuilla voi saada hyvää mieltä! Kaikkea hyvää teidän arkeenne, toivottavasti tilanteenne helpottaa jossain vaiheessa <3

    VastaaPoista
  18. Kiitos Heli kommentistasi ja tsempeistä! Kyllä mä uskon, että tämä tästä vielä iloksi muuttuu ennemmin tai myöhemmin.

    VastaaPoista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan