Minä ja talvisia kuvia

21.1.2015

Heippa kaikille ja tervetuloa vielä kaikille uusillekin lukijoille! Mukavaa, kun lukijakunta kasvaa ja jaksatte ihan kivasti kommentoidakin näitä mun juttuja. Kiitos ♥ Kävin viime perjantaina taas lääkärissä kertomassa kuulumisia ja kuulemassa kokeiden tuloksia. Kokeiden tulosten vuoksi olen menossa huomenna jatkotutkimuksiin. Tämän viikon olen nyt kotona täyslevossa ja odottelen, että lääke alkaisi pian jo vaikuttamaan. Mitään maata mullistavaa ei varmasti ole odotettavissa vielä pitkään aikaan, mutta niinhän sitä sanotaan, että hiljaa hyvä tulee. Tärkeintä tässä toipumisessani on varmasti opetella oikeanlainen ajanhallinta omassa elämässä. Edessä on oman arjen muuttaminen sellaiseksi, että kaikkien on siinä hyvä elää, myös minun. Me äidit kun tuppaamme olemaan mestareita laittamaan muiden edun aina omamme edelle. Pitää opetella muistamaan, että meilläkin on oikeuksia eikä vain velvollisuuksia. Siitä se toipuminen lähtee. 

Maanantaina sain kuin sainkin ulkovaatteet päälle ja kävin kävelemässä tytön järkkärin kanssa pienen (todella pienen) lenkin. Kuten olen aiemmin jo maininnutkin, en ole mikään taitava kuvaaja, mutta haluaisin kyllä kehittää taitoani siinä. Voisin kuvitella, että tuosta järkkärin ulkoiluttamisesta voisi tulla minulle sellainen uusi, rentouttava harrastusmuoto.







12 kommenttia:

  1. Valokuvaaminen on aika terapeuttista puuhaa. :) Toiset maalaa, toiset kuvaa. On totta, että kun lähtee ulos ja rupeaa oikein tarkastelemaan ympäristöään, voi löytää vaikka mitä kaunista ja mielenkiintoista. Itsekin kävin tänään vapaapäivänäni aamukävelyllä kamera repussa, mutta oli vähän kylmä keli sormille kuvata. Ulkoilu tekee muutenkin hyvää ihmismielelle, ainakin hetkeksi piristää kun pääsee pois neljän seinän sisältä ja saa happea ympärilleen. Se lähteminen on vaan aina niiiiin vaikeaa. Tsemppiä Krisse toipumiseen, lepää ja tee mukavia juttuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähteminen on minulle juuri se vaikein asia. Kynnys ulko-ovella on kai niin korkea, he... Tällä hetkellä kuvaaminen tuntuu sellaiselta jutulta, mitä haluan tehdä ja mistä tykkään, vaikken oikein osaa. Kai sitä sitten ajan myötä oppii...pikku hiljaa senkin. Kiitos tsempeistä, Teija ♥ Nyt olen oikeasti levännyt, koska haluan saada väsymykseni normaalille tasolle.

      Poista
  2. Anonyymi21.1.15

    Teräviä kuvia olet saanut järkkärillä otettua ❤️ Mukavaa että sait kuitenkin käytyä vähän ulkona ja nyt luonnossa riittääkin kuvaamista kun lumi peittänyt maan ;)

    VastaaPoista
  3. Ulkona käynti on ihan työvoitto, että sain lähdettyä. Seuraava lenkki on sitten varmasti (toivottavasti) jo vähän pidempi ja eri maisemissa, missä kuvailla.

    VastaaPoista
  4. Hienoa Krisse! Ulkona kulkeminen kameran kanssa on todella mukavaa ja rentouttavaa. Hienoja kuvia oletkin ottanut!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina K ♥ Tämä täytyy nyt vain ottaa tavaksi. Erilaisten kuvakulmien opettelu on nyt ensin listalla. Minulla vielä pinttyneenä hyvinkin vanhanaikainen tapa kuvata. Nuorien kuvista löytyy niitä uusia, nykyaikaisia ja todella hienoja kuvakulmia, joita minäkin haluan oppia löytämään omiin kuviini.

      Poista
  5. Oletpas räpsinytkin kauniita kuvia...
    Niinpä, kyllä sanoit hyvin, me äidit kyllä yleensä ajatellaan aina lapsia ja miestä ja omia vanhempia... jne. ja siellä loppupäässä ollaan sitten itse! Olen havahtunut tuohon juttuun taannoin ja aatellut alkaa olemaan itselle armollisempi ja panna joskus itsenikin etusijoille...
    Haleja tsemppejä sulle, tie on oikea!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari ♥ Muutoksen tekeminen tuohon edes osin ei ole helppoa, mutta onnistuu, jos niin oikeasti tahtoo.

      Poista
  6. Hienoja kuvia olet ottanut!
    Saman olen huomannut minäkin, että usein tulee ajateltua kaikkea muuta kuin itseään...ei ole itsekästä ottaa omaa aikaa ja rentoutua tekemättä mitään! Minä olen nykyään hyvä delekoimaan esim. kotihommat niin, että kaikki tekee jotain niin homma on hetkessä tehty..miehelle kannattaa antaa kaksi vaihtoehtoa ja saa niistä valita! :) Olen huomannut, että tepsii...
    Tsemppihalit täältä Sinulle Krisse! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marita ♥ Mä olen ollut aina huono delegoimaan omia hommiani muille. Mies onneksi tekee oma-aloitteisesti tosi paljon. Jos ei tekisi esim. ruokaa, meillä olisi ollut monen monena päivänä perhe ilman lämmintä ruokaa, kun mä en vaan ole viime aikoina saanut enää mitään aikaiseksi. Täsät on vain yksi suunta ja se on ylöspäin.

      Poista

Kommenttilaatikkoni on avoin kaikille kommenteille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin!

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian!

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan