Arjesta ja elämästä

29.10.2014


Olen nautiskellut ihan täysillä uudistuneesta olohuoneesta. Istunut nojatuolissa, lukenut lehtiä, katsellut telkkua ja ollut vaan. Olen katsellut seiniä ja niiden väriä...vieläkin...ja mietiskellyt. Väri ei ole niin vaalea tai paremminkin valkoinen kuin olisin halunnut. Joku blogiystävistäni vinkkasikin tuosta mulbery-väristä ja sehän se olisi ollut minunkin valintani (tarkistin värilastuista), jos olisin yksin saanut valita. Noh, tähän on nyt tyytyminen ja onhan tämä kuitenkin paljon parempi kuin se vanha.

Loma on ohi. Sunnuntaina siirryttiin talviaikaankin. Meinasin kyllä unohtaa koko asian, mutta onneksi ei ollut heti aamusta mitään menoa. Loman jäljiltä vaatii jälleen pientä totuttelua, kun ei voikaan nukkua aamulla niin pitkään kuin nukuttaa. Kurjaa, mutta rehellisesti täytyy kyllä myontää, että töissäkin on ollut erityisen mukava olla....jostain kumman syystä. Flunssa vaivaa vielä, mutta kuumetta ei edelleenkään ole ollut. Nuha on jo ohi, mutta nyt sitten yskitään, varsinkin iltaisin nukkumaan käydessä. Kurkkua kuivaa ja niin edelleen.


Tytöllä alkoi maanantaina ysiluokkalaisten TET-harjoittelu. Isosisko hommasi hänelle hyvän harjoittelupaikan omalta työmaaltaan. Hieno homma, kun pääsee näkemään taas yhtä erilaista alaa, josta ei aiemmin ole taksvärkin eikä kesätöiden kautta kokemusta. Tämä auttaa varmasti sitten, kun pitää pian valita itselle sitä ammattia ja koulua, mihin hakea peruskoulun jälkeen. Hurjaahan se on, että niin kauhean nuorena joutuu jo tekemään noinkin suuria päätöksiä, jotka vaikuttavat koko loppuelämään. Ainahan voi tietenkin kouluttautua uudelleen, mutta omasta kokemuksestani tiedän, ettei opiskelu aikuisena työn ja perheen ohella ole ihan kevyttä. Minusta olisi siis hyvä, että se oma ala löytyisi heti.

Miehen nuorimmaiset lapset tulivat viikonloppuna taas meille. Talossa on siis elämää, vaikka tyttö onkin tetissä toisessa kaupungissa. Harjoittelu vaatii siis häneltä asumisen siskon luona toisella paikkakunnalla. Mies on haeskellut töitä, mutta ainakin täällä meidän suunnalla niitä on aika huonosti tarjolla. Jaksan kuitenkin uskoa, että jotain vielä löytyy...ennemmin tai myöhemmin...kun ei ole liian ronkeli. Heti alkuun ei varmaankaan löydy vakipaikkaa, mutta pätkätyötkin olisivat ihan tervetulleita.

Lokakuu lähenee jo loppuaan. Tänään isäni olisi täyttänyt 76 vuotta. Ikävä on kova. Pian alkaa marraskuu. Lauantaina onkin pyhä ja halloween. Aiotteko juhlia? Meillä ei varmaankaan sen kummemmin, mutta ehkäpä jotain koristeita laitan vähän esille loppuviikoksi. Joulukin lähestyy kovaa vauhtia, mutta en halua vielä ajatella sitä. Katsellaan joulujuttuja sitten kuukauden päästä uudelleen. Havukoristeita, kuten kransseja ja havutähtiä, voisin kyllä jo ruveta askartelemaan, vaikkapa viikonloppuna. Joko sinua jouluttaa?


Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia edelliseen postaukseen kommentoineita mielipiteistänne ja kommenteistanne. Blogi jatkaa entisellä nimellään tästäkin eteenpäin. Olen iloinen, etten hetken mielijohteesta lähtenyt nimeä muuttamaan, vaan maltoin odottaa teidän mielipiteitänne. Ne ovat minulle kultaakin kalliimpia. Blogini on saanut taas myös pari uutta lukijaa. Tervetuloa mukaan. Toivottavasti viihdytte matkassani mahdollisimman pitkään. Oikein tunnelmallista lokakuun loppua teille kaikille!

10 kommenttia:

  1. Sama juttu täällä, poika myöskin 9 luokalla ja pitäis pikku hiljaa tietää minne keväällä hakee, kun lukioon ei aio lähteä. Liian nuoriahan nuo on vielä päättämään, mutta minkäs voit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on myös ihan selvää, ettei tyttö lähde lukioon, joten jotain "järkevää" olisi keksittävä. Onneksi koulussa saa kuitenkin ohjausta Opolta ja asioita käydään siellä yhdessä läpi.

      Poista
  2. Anonyymi29.10.14

    Kovasti täälläkin mietitään, "mikä minusta tulee isona". Vanhemmilla lapsilla oli ala heti selvä, mutta tämä pahnanpohjimmainen ei oikein tiedä. Kymppiluokka olisi ihan mahtava juttu, ovat niin kovin nuoria päättämään!
    Isät on tärkeitä miehiä <3 Kestää pitkään, ennenkuin pystyy suremaan hymyillen. Voimia!
    Jouluttaa, jouluttaa... tottakai! Joulu on vain ihan auki, ei mitään tietoa, kuka on missäkin ja milloin..voi olla, että yksin menee, tai sitten ei. Vähän ahdistaa. Mutta kyllä se(kin) siitä, joku päivä!
    Halaus päivääsi!
    K. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi K ja tsempeistä! Meilläkin on tavallaan vielä joulu auki, missä kukin on. Miehen lasten pitäisi olla tänä vuonna meillä, mutta en sitten tiedä onko vain "pienet" vai tulevatko kaikki kolme ja sitten tietysti myös tuorein vävykokelaamme. Aika näyttää! Halaus Sinullekin <3

      Poista
  3. Anonyymi29.10.14

    Mukava postaus :) ihana tuo olohuone teillä muutoksen jäljiltä :) syksyn pimeinä ja kylminä iltoina varmasti mieluisaa istua uudessa lepotuolissa :) ei taideta täälläkään halloweenia mitenkän oikein juhlia.....mukavaa keskiviikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nojatuoli on mun uusi lempipaikka. Vielä, kun saisin tuonne sen uuden maton (tilattu) niin tunnelma muuttuisi varmasti vieläkin kotoisammaksi.

      Mukavaa keskiviikkoa sinullekin!

      Poista
  4. Olen täällä taustalla jo hetken aikaa ollut ja nyt jätän puumerkinkin; Uudistunut olohuone näyttää tosi kauniilta ja tuo villasukka kuva välittää tunnelman tänne ruudun toiselle puolelle :) Sun blogia on ollut mukavaa seurata kun et ole pintakiillottelija jos niin rumaa sanaa saa käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Kiki, kun jätit puumerkin! Mä pidän itse eniten niistä blogeista, jotka kertoo siitä tavallisesta arjesta sen iloineen ja suruineen, mitään sen kummemmin kaunistelematta. Minusta on kiva nähdä noiden blogien kuvia kodeista, jossa ei kaikki ole aina kuin kiiltokuvissa ihan tip top. Sellaisena haluan omankin blogini pitää, vaikka pidänkin kovasti sisustamisesta ja kodin laittamisesta. Tavallinenkin voi olla kaunista.

      Poista
  5. Se on totta, että kovasti nuorena pitää lapsukaisten tietää mitä aikovat isoina tehdä. Itselleni se oli aikanaan hyvinkin selvää, mutta nyt kun omani ovat saman asian äärellä (esikoinen jo tehnyt valinnan ja kakkonen pian tekemässä) niin kyllä tuntuu uskomattomalta, että nytkö jo?!

    Joulua en ole vielä pahemmin jaksanut miettiä, eiköhän tuota vielä ehdi. Pari lasten suusta tullutta toivetta olen kalenterin takasivulle muistiin laittanut. Ystävän kanssa harmiteltiin hänelle osunutta huonoa tuuria, joutuu tekemään joulunpyhinä neljä yövuoroa. Siinä ei paljon joulua ehdi nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Susanna! Niin ne lapset kasvaa, jotenkin tosi äkkiä. Lapsista näkee ajan kulun parhaiten.

      Jokainen laittaa joulua omaan tahtiinsa, mikä hyvältä tuntuu. Onneksi itse saan olla joulun vapailla. Nykyisen työni hyviä puolia sekin.

      Poista

Kommenttilaatikkoni on avoin kaikille kommenteille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin!

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian!

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan