Sienimetsällä

10.9.2014

Sunnuntaina jäätiin taas miehen kanssa hetkeksi kahden, joten käytimme tilaisuutta hyväksemme ja "karkasimme" sienimetsälle. Mies on ihan sienifriikki. Meiltä löytyy ylivuotista varastoa sieniä niin kuivattuna kuin pakastettunakin. Hyvinä sienivuosina olemme keränneet koko perheen voimin parikin sataa litraa suppilovahveroita. Suppilovahveroiden lisäksi meidän sienikoreihimme päätyvät kanttarellit, tatit, lampaankäävät ja mustatorvisienet sekä keväisin korvasienet.
 

Viime viikonloppuna saimme nauttia ihasta syyssäästä, joten metsässä oli mukava liikkua. Muutenkin tykkään kyllä liikkua metsässä. Sen rauhallinen tunnelma on meille taas yksin voiman lähde. Mulla on ihan surkea suuntavaisto. Yksin en siis voi metsään lähteä, koska eksyisin välittömästi, koska mä vaan kadotan mun suuntavaistoni ihan heti ja kokonaan. Onneksi mies on ihan toisenlainen. Olen joskus leikkisästi sanonutkin, että hänen päänsä sisällä on navigaattori. Kätevää.


Ihan kivasti me saatiin sieniä, vaikka saatiin kyllä kävellä niiden perässä aikamoinen matka. Paras tattiaika taitaa olla jo menossa pois eli oltiin vähän myöhässä. Osa tateista oli kasvanut jo todella isoiksi ja silloin ne harvoin enää ovat hyviä. Madot olivat jo ehtineet vallata ja syödä ne. Lisäksi havaitsimme toisten ehtineet (veitsellä leikattuja hylättyjä sieniä) jo meitä ennen "meidän" sienimaillemme. Itse olen aloittanut sienestämisen vasta viimevuosina tutustuttuani nykyiseen mieheeni. Sitä ennen olin kerännyt vain lapsena mammani kanssa korvasieniä ja aikuisiällä kanttarelleja silloisen kotini pihalta koivikosta. Se oli siihen aikaan kärpässienen jälkeen ainut sieni, jonka tunsin. Lisäksi ei ollut hirveästi kiinnostusta kerätä ja laittaa sieniä, koska muu perhe ei niitä silloin arvostanut eikä syönyt.


Mies hoiti meillä sitten sienisaaliin putsaamisen ja säilömisen. Sienet paloiteltiin, käytettiin pannulla ja pussitettiin pakastimeen. Kanttarelleja oli sen verran vähän, että minä päätin tehdä niistä iltapalaksi piirakan. Mies vielä laitteli päälle vähän koristuksia. Se on sellainen taiteilijaluonne, kuten alakuvan munakkaastakin näkee. Eiks olekin hieno?

Käyttekö te syksyisin sienessä tai käytättekö ja säilöttekö sieniä ylipäätään?

2 kommenttia:

  1. Moikkelista :) Tuo sieno hommeli ei ole ollenkaan meidän juttu :/ Ei tykätä! Mutta joskus kun joku on tehnyt jotain missä on sieniä ja hyvin valmistettu, menee kyllä tyytyväisiin masuihin :) Parhaat grillatut sienet syötiin viime kesänä veljeni perheen luona ja ne suorastaan suli suuhun, itse yritimme kotona samaa ja yök :D Kun ei vaan osaa, kun ei sitä usein harrasta! Mutta ihanaahan tuolla sienimetsällä on varmasti kuljeskella syksyisessä metsässä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää sienihomma on sellanen, joka varmasti jakaa porukan kahtia. Meillä mies on opettanut minut ja tytönkin tykkäämään. Mäkään en hirveesti osaa niistä mitään valmistaa, kun tuo ruokapuoli on meillä enemmän tuon miehen hommia. Tykkää siitä, niin saa kyllä tehdä. En vastustele. =)


      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan