Olohuonepohdintoja

21.9.2014

Ollaan asuttu miehen kanssa nyt reilu neljä vuotta yhdessä. Muutin tytön kanssa silloin tänne hänen kotiinsa. Nyt koti on tietenkin meidän yhteinen ja ollaan jonkin verran tätä taloa yhdessä remppailtukin. Koti alkaa siis pikku hiljaa olemaan meidännäköisemme. Olohuoneen mies oli rempannut täysin aikana ennen minua. Huone on yleisilmeeltään tosi tumma. Seinien väri on valittu mm. sillä perusteella, että huoneessa olisi hyvä katsella elokuvia eli tv:n näytöllä olisi mahdollisimman hyvä kuva. Mä en itse oikein tälläisestä ymmärrä mitään, koska en katso todellakaan niin paljon elokuvia ja tv:tä kuin muu perhe. Lisäksi itse pidän todella paljon enemmän kaikista vaaleista sävyistä, kuten valkoinen, harmaa, beige ja yleensäkin ruskean eri sävyt.

Tuo seinien tumma väritys asettaa huoneelle suuria haasteita sisustamisen suhteen. Huonekalujen paikkaa ei oikein voi vaihtaa, koska iso kirjahylly ja tv rajoittavat sisustamista. Niille on yksinkertaisesti vain yhdet paikat olohuoneessa eli ne ovat siinä ja pysyvät. Samoin sohva. Sille on tuo yksi nurkka tv:tä vastapäätä. Mies on aina sanonut, että olohuone on hänennäköisensä huone. Siksi en ole huoneeseen puuttunut, vaikken siitä ja lähinnä sen sisustuksesta pidäkään. Nyt miehen esikoinen on lähiaikoina muuttamassa omaan asuntoonsa ja olohuoneesta lähtee yksi pieni, pyöreä pöytä ja vanhat puna-mustat tuolit pois. Nyt oikeastaan ensimmäisen kerran pääsen vähän uudistamaan koko olohuonetta. JEEE!!! En halua kuitenkaan jyrätä omilla mieltymyksilläni miestäni, mutta yritän tehdä huoneesta myös minulle mieluisamman paikan olla. Nuo pois lähtevät kalusteet ovat olleet tuossa ikkunaseinällä, jonka nurkassa on seinällä iso, kultareunuksinen peili. Sen alle olen jo hyväksyttänyt miehellä Ikean Hemnes-lipaston. Samaa sarjaa ja sävyä kuin olohuoneeseen pari vuotta sitten hankkimamme kirjahylly vastakkaiselta seinältä.


Lipastoon laitan kaikki PartyLiten esittelykamani eli somisteet, jotka eivät ole itsellä esillä tai eivät kulje juuri sillä hetkellä mukana esittelyissä. Näin saan meidän makkarin nurkasta pois ruman ja ison pahvilaatikon, jossa olen niitä tähän asti säilyttänyt. Tuleepahan samalla sekin nurkka siivottua.


Mulla on tähän asti ollut hyvin ristiriitaisia tunteita Vallilan verhoja kohtaan. Varsinkin niihin, joissa on niitä taloja ja puita. Aiemmin en voinut kuvitellakaan ostavani sellaisia itselleni ja laittavani niitä omaan kotiin ikkunoihini. Nyt esikoiseni oli ostanut Vallilan Bulevardi-verhot (kuvassa yllä) ja tykästyin niihin tosi paljon. Noh, meille tuo pastellisävy ei käy mihinkään huoneeseen, vaikka itse verhoista tykkäänkin tosi paljon. Niinpä selailin netistä Vallilan verhoja läpi ja tutkailin olisiko mitään taloverhoja, missä olisi punaista. No, eipä löytynyt mitään mieluista!

Keskiviikkona olin siis käymässä esikoiseni luona ja näin heidän työhuoneessaan Vallilan verhon, joka oli juuri sellainen, mitä olin etsinyt. Esikoiseni oli luopumassa verhosta, joten kaappasin sen mukaani sovittaakseni sitä meidän olohuoneeseen. Vallilan kokoelmasta en tuota verhoa enää löytänyt, joten en tiedä sen nimeä enkä tiedä onko sitä enää edes saatavilla. Nyt täytyy siis sovittaa tuota yhtä verhoa olohuoneen ikkunaan ja tuumailla, miltä se näyttää ja hyväksyttää se myös miehellä. Ehkäpä odotan ensin, että saan sinne sen uuden lipaston ja sitten kokeilen verhoa. Pitäkää peukkuja, että on hyvä...myös miehen mielestä.

Sohvan uusimisesta ollaan puhuttu miehen kanssa jo aiemminkin ja nyt olisi vanhalle sohvallekin ottaja, kun tosiaan miehen esikoinen on muuttamassa omilleen. Mähän tietenkin haluaisin Ikean Ektropit. Kerran aikoja sitten jo niitä miehenkin kanssa ikeassa tuumailtiin. Lähinnä niiden kokoa ja värejä. Tällä hetkellä ei uusiin sohviin kuitenkaan ole yksinkertaisesti varaa enkä nyt sitten loppujen lopuksi tiedä olisiko ekstrop juuri se paras vaihtoehto tuonne meidän ongelmalliseen olohuoneeseen. Kauan olen jo haaveillut myös kunnon nojatuolista, johon voisi uppoutua lukemaan lehtiä ja nauttimaan kupin kuumaa. Ehkäpä siis lainaan ystävättäreltäni kunnon höyrypesuria, nakkaan sohvan irrotettavat päälliset koneeseen ja pesen sohvan oikein perusteellisesti ja etsin jostain kirpparilta itselleni kunnon nojatuolin. Lisäksi piristän huonetta joillan uusilla tekstiileillä; tyynynpäällisillä (yksi musta tähti-tyynynpäällinen on jo kaapissa), torkkupeitoilla, noilla verhoilla ja uudella matolla. Myös pönttis kaipaisi puhdistavan maalikerroksen pintaansa. Jospa mä näillä konsteilla saisin meidän olohuoneesta nyt alkuun myös itselleni viihtyisämmän ja kodikkaamman huoneen. Katsotaan kuinka käy.

2 kommenttia:

  1. Tuli mieleeni, että entä jos huonekalut olis valkoisia, saisit sinne silloin valoisuutta vaikka on tummaa muuten? Tuo Hemnesin lipasto on tosi kaunis myös valkoisena ainakin. Ja ne Ektorpitkin on valkoisena kaikista halvimmat, jos joskus niihin päädyt sitten kuitenkin.

    Kuvia olis kiva nähdä... voisitko joskus laitella olkkarikuvia? Mua ainakin kovasti aina kiinnostaa kaikkien ihmisten kodit ja sisustukset! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta, että vaaleammilla väreillä tänne saa valoisuutta. Ihan valkoista ei ehkä kuitenkaan, vaikka siitä väristä kovasti tykkäänkin. Esikoisella juuri viikolla ihastelin tuota lipastoa valkoisena. Kaunishan se on, mutta taidan pysyä tuossa mustanruskeassa, kun kirjahyllykin on sen värinen.

      Yritän saada joskus olohuonekuvia. Täytyy varmaan pyytää tytöltä apuaja kuvaamiseen. Huone on tosi haasteellinen kuvattava.

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan